Suuri tiedemies ja opettaja Sri Rupa Gosvami kuvaa Krishnatietoisuuden kehityksen vaiheina, jotka muodostavat polun sraddhasta premaan. Nämä vaiheet perustuvat säännölliseen harjoitukseen (sadhana-bhakti) ja gurun ja Krishnan armoon.
Krishnatietoisuuden asteet
Sraddhā (usko) on bhaktin ensimmäinen vaihe, jolloin bhakta kehittää alustavaa uskoa Krishnan palvelemiseen. Sraddhā syntyy lukemalla pyhiä kirjoituksia, kuten Srila Prabhupadan kirjoja ja seurustelemalla muiden bhaktojen kanssa. Usko on aluksi heikkoa (komala-sraddha), mutta vahvistuu harjoituksen myötä.
Sadhu-sanga (pyhimysten kanssa seurustelu): Bhakta hakeutuu edistyneiden henkisen tieteen tutkijoiden seuraan, jotka inspiroivat ja ohjaavat häntä Krishnatietoisuudessa. Yliaistillinen seura vahvistaa uskoa ja auttaa ymmärtämään bhakti-joogan tieteen syvempiä periaatteita.
Bhajana-kriya (säännöllinen harjoitus): Bhakta aloittaa systemaattisen Krishnatietoisuuden harjoituksen, kuten Hare Krishna-mantran lausumisen ja pyhien kirjoitusten opiskelun.
Anartha-nivritti (epätoivottujen ominaisuuksien häviäminen): Säännöllisen harjoituksen kautta bhaktan epätoivotut ominaisuudet (anarthat), kuten himo, viha, kateus ja ahneus, alkavat puhdistua opiskelijan tietoisuudesta. Tämä puhdistumisprosessi valmistaa aloittelevaa tiedemiestä tai naista syvempään tietoisuuteen ja harjoittaja huomaa, että hänen kiintymyksensä maallisiin nautintoihin vähenee samalla kun ymmärrys Krishnasta lisääntyy.
Nistha (vakaus): Bhaktan harjoitus muuttuu vakaaksi ja keskittyneeksi. Hän ei enää häiriinny ulkoisista tekijöistä, ja hänen uskonsa guruun ja Krishnaan on horjumaton.
Ruci (maku): Bhakta alkaa kokea aitoa iloa Krishnatietoisuudessa. Krishnan palveleminen ei ole enää pelkkä velvollisuus, vaan siitä tulee nautinnollista ja spontaania.
Asakti (kiintymys): Bhaktan kiintymys Krishnaan syvenee, ja hän ajattelee Krishnaa jatkuvasti. Hänen harjoituksensa on luonnollista ja keskittyy Krishnan persoonallisuuteen. Bhakta tuntee voimakasta vetoa Krishnan pyhään nimeen, muotoon ja leikkeihin.
Bhava (alkava rakkaus): Tämä on Krishnatietoisuuden vaihe, jossa bhakta kokee alkavaa rakkautta Krishnaa kohtaan. Bhava on syvä tunne, joka ilmenee spontaanina kiintymyksenä ja ekstaattisina oireina, kuten kyynelinä tai värinänä Krishnan nimeä laulaessa.
Prema (puhdas rakkaus): Tämä on Krishnatietoisuuden korkein taso, jossa bhakta saavuttaa täydellisen, epäitsekkään rakkauden Krishnaan. Prema on täysin vapaa aineellisista motiiveista ja täynnä spontaania antautumista Krishnalle. Bhakta uppoutuu täysin Krishnan palvelukseen.
Puhtaan antaumuksellisen palvelun tason saavutettuaan yliaistillinen opiskelija lopulta valmistuu Krishnatietoisuuden koulusta ja kelvollistuu ymmärtämään Krishnan täydellisesti. Tämä on ihmiselämän lopullinen päämäärä jonka saavutettuaan sielu on palannut alkuperäiseen asemaansa Korkeimman Kokonaisuuden ikuisena osasena.