Krishna on kaiken alkulähde, absoluuttinen totuus. Hän on niin aineellisen kuin henkisenkin maailman sekä jokaisen elävän olennon alkuperä. Kaikki mitä on olemassa sisältyy Krishnaan.
Tarkoittaako tämä, että jokainen elävä olento on Krishna? Jos yksilölliset sielut ovat Krishnan osasia, tarkoittaako se, että kaikki sielut kollektiivisena kokonaisuutena ovat Krishna?
Pitää paikkansa, että jokainen sielu on kuin pieni Krishna. Elävä olento on pieni Krishna kuten pisara merivettä on kuin pieni meri. Tämä tarkoittaa sitä, että sielu on ominaisuuksiensa puolesta yhtä Krishnan kanssa, mutta määrällisesti pieni osa Krishnasta.
Aivan kuten pisara ja valtameri
Aivan kuten pisara merivettä on laadullisesti yhtä meren kanssa – kirkas, märkä ja suolainen – samoin sielu on laadullisesti yhtä Krishnan kanssa: ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta. Aivan kuten Krishnakin.
Krishna on yksi, mutta samanaikaisesti Hänellä on lukemattomia energioita. Krishnan energiat jaetaan karkeasti kahteen kategoriaan: sisäiseen eli henkiseen energiaan ja ulkoiseen eli aineelliseen energiaan.
Aineellinen maailma kuuluu Krishnan ulkoiseen energiaan, kun taas henkiset sielut kuuluvat Hänen sisäiseen energiaansa.
Aivan kuten aurinko on yksi mutta sillä on monia energioita, kuten valo ja lämpö, myös Krishnalla on lukemattomia aineellisia ja henkisiä energioita. Auringon valo ja lämpö eivät voi olla olemassa ilman aurinkoa, eivätkä aineellinen maailma tai sielut voi olla olemassa ilman Krishnaa. Johtopäätös on, että Krishna on samanaikaisesti yhtä energioidensa kanssa, mutta silti niistä erillinen.
Tätä filosofiaa kutsutaan acintya-bhedābheda-tattvaksi, käsittämättömän ykseyden ja erillisyyden filosofiaksi. Se on veedojen korkein johtopäätös absoluuttisesta totuudesta, jonka Sri Caitanya Mahaprabhu opetti yli 500 vuotta sitten. Tämän ymmärryksen ympärille rakentuu koko Krishnatietoisuuden filosofia.
Kukka ja sen tuoksu ovat erottamattomat
Kuten kukan tuoksu on erottamaton osa kukkaa, mutta ei kuitenkaan ole kukka itse, samalla tavoin sielu on erottamattomasti yhtä Krishnan kanssa olematta kuitenkaan itsessään Krishna. Kukka ei olisi täydellinen ilman tuoksuaan, joten näin tuoksu on yhtä kukan kanssa, mutta tuoksu ei kuitenkaan itsessään ole kukka.
Tämä ykseyden ja erillisyyden ymmärrys on nimensä mukaisesti acintya, käsittämätön. Voimme saada siitä aineellisten esimerkkien kautta jonkinlaisen käsityksen, mutta lopullinen ymmärrys avautuu vasta sydämestä käsin gurun ja Krishnan armosta.
Sielun todellinen asema on olla yhteydessä täydelliseen kokonaisuuteen, Krishnaan. Tämä on sielun alkuperäinen asema ja ainoa tapa saavuttaa todellinen onnellisuus. Kuten koneen osa on hyödytön irrallaan koneesta, samoin sielu ei voi löytää elämälleen todellista merkitystä erillään Krishnasta.
Jos kipinä lentää pois nuotiosta, se menettää luonnollisen loistonsa. Samoin sielu menettää alkuperäiset yliaistilliset ominaisuutensa unohtaessaan yhteytensä Krishnaan.
Bhakti-joogan tarkoituksena on palauttaa sielut yhteyteen alkuperäisen ikuisen perheensä kanssa, jotta he voivat tulla aidosti ja ikuisesti onnellisiksi.