Krishnatietoisuudessa ihmisen sisäinen elämä ja hienojakoinen ruumis nähdään kokonaisuutena, jossa mieli, älykkyys ja sielu toimivat yhdessä. Kun näiden välinen suhde ymmärretään, henkinen harjoitus muuttuu selkeämmäksi ja vakaammaksi.
Mielen toimintoja ovat ajatteleminen, tunteminen ja tahtominen. Mieli myös johtaa muita aisteja – näköä, kuuloa, makua ja niin edelleen. Käytännössä muut aistit seuraavat mieltä. Tästä syystä mielen hallinta on joogan polulla erityisen tärkeässä roolissa.
Bhagavad-gitassa Arjuna kuvaa mieltä erittäin haastavaksi hallita ja vertaa sitä tuuleen: se on levoton, voimakas ja vaikeasti pidettävissä kurissa. Tämä kokemus on kaikille tuttu jokapäiväisessä elämässä.
Mieli toimii kuin antenni
Mieli imee vaikutteita monesta suunnasta kuin sieni: ympäröivästä maailmasta, kuten ihmisiltä joiden kanssa olemme tekemisissä, ohjelmista joita katsomme televisiosta, asioista joita luemme lehdistä, sekä sosiaalisesta mediasta jota seuraamme.
Mieleen vaikuttavat myös aiemmat kokemuksemme, tietoisuus jota vastaanotamme hienovaraisemmilta tasoilta kuten eetterimaailmasta, ja jopa aikaisempien elämien kokemukset.
Joogassa mielen hallinta on kaiken A & O
Joogan harjoittajalle on erityisen tärkeää jatkuvasti huomioida, mihin hän keskittyy ja mille hän altistaa mielensä. Jooga tarkoittaa nimenomaan mielen keskittämistä eli meditaatiota. Keskitämmekö mielemme aineellisiin vai henkisiin asioihin? Muistelemmeko jatkuvasti menneitä tai tulevia tapahtumia, vai pidämmekö mielemme keskittyneenä henkisiin ajatuksiin?
Jokainen asia, jonka kanssa mieli on yhteydessä, jättää siihen muiston tai painauman eli samskaran. Mieli saattaa sisältää miljoonia erilaisia muistoja ja painaumia. Jotkut niistä voivat olla positiivisia ja kauniita, toiset surullisia tai jopa pelottavia. Erityisen voimakkaita negatiivisia painaumia kutsutaan arkikielessä traumoiksi.
Samskarat voivat viipyä mielessä pitkiä aikoja, jopa kymmeniä tai satoja vuosia. Näin myös edellisten elämien kokemukset vaikuttavat meihin ja ovat muovanneet meistä sellaisia kuin olemme juuri tällä hetkellä. Vastaavasti tämänhetkinen toimintamme ja valintamme määrittävät, millaisia – tai ”keitä” – olemme tulevaisuudessa.
Mielen tulee olla älykkyyden hallinnassa
Vaikka mieli on voimakas, se ei ole itsenäinen. Älykkyys on se osa meistä, jonka tehtävä on ohjata mieltä. Älykkyyden toiminnot ovat hyväksyminen ja hylkääminen. Älykkyys päättää mitkä ajatukset ja vaikutteet hyväksytään hyödyllisinä ja mitkä hylätään haitallisina.
Älykkyyden erottelukyky kehittyy erityisesti filosofisten kysymysten kautta, kuten:
– Kuka minä olen?
– Olenko tämä keho vai sielu?
– Olenko ikuinen vai väliaikainen?
– Mikä on tämä maailma, jossa elän?
– Mikä on olemassaolon tarkoitus?
– Onko Jumalaa olemassa?
– Mikä on suhteeni Jumalaan?
Kun näitä kysymyksiä pohditaan ja niihin etsitään vastauksia henkisen tiedon avulla, älykkyys alkaa nähdä asioita laajemmasta näkökulmasta. Tämän ymmärryksen pohjalta älykkyys voi ohjata mieltä: mitä kannattaa ajatella, mitä tuntea ja mihin suuntaan toimia. Mielen avulla ohjataan myös toiminta-aistien käyttöä, eli sitä miten toimimme maailmassa. Kun mieli on rauhallinen ja suuntautunut oikein, myös teot alkavat heijastaa tätä sisäistä tasapainoa.
Häiriintynyt mieli ja älykkyys johtavat noidankehään
Jos älykkyys on häiriintynyt eikä ymmärrä todellisuutta selkeästi, mieli ajautuu helposti epätasapainoon ja alkaa ohjata elämää sattumanvaraisesti ulkoisten ärsykkeiden mukaan. Tämä johtaa ihmisen noidankehään, josta vaikuttaa olevan lähes mahdotonta vapautua. Tätä noidankehää kutsutaan syntymän ja kuoleman kiertokuluksi (samsara).
Krishnatietoisuuden henkinen filosofia, jota käsitellään Bhagavad-gitassa ja Śrīmad-Bhāgavatamissa, antaa älykkyydelle työkalut ohjata mieltä oikeaan suuntaan. Kun älykkyys on koulutettu oikein, mieli ei enää vedä ihmistä eri suuntiin, vaan alkaa palvella henkistä päämäärää. Näin villistä mielestä saadaan päättäväisen harjoituksen avulla koulutettua joogin ystävä ja avustaja sen sijaan, että se raahaisi häntä väkivalloin syvemmälle aineellisuuden suohon.
Krishna on aistien hallitsija, Hṛṣīkeśa
Krishnaa kutsutaan nimellä Hṛṣīkeśa, aistien hallitsija. Tämä nimi muistuttaa siitä, että aistit ja mieli löytävät luonnollisen tasapainonsa, kun ne yhdistetään Krishnaan. Krishnaa kutsutaan myös Yogirajaksi, kaikkien joogien kuninkaaksi sekä joogan alkuperäiseksi opettajaksi ja mestariksi.
Mielen hallinta ei Krishnatietoisuudessa tarkoita tukahduttamista, tyhjentämistä tai hävittämistä, vaan oikean kohteen löytämistä mielen luonnolliselle toiminnalle – mielen toimintojen ohjaamista oikeaan suuntaan.
Paras ja helpoin tapa hallita mieltä on yhdistää se Krishnaan kuulemalla Hänestä, ylistämällä Häntä ja muistamalla Hänet. Erityisesti Kali-yugalla, nykyisellä materialismin aikakaudella, suositellaan Hare Krishna-mantran jatkuvaa toistamista.
Hare Krishna-mantra auttaa mielen hallinnassa
Hare Krishna-mantraa suositellaan erityisesti toistettavaksi ääneen, mutta sitä voi mietiskellä myös mielessä esimerkiksi arkipäiväisiä askareita tehdessä.
Mantran toistaminen antaa mielelle puhtaan ja kohottavan kohteen, jonka avulla mieli vähitellen rauhoittuu, vahvistuu ja sisäinen suunta selkeytyy luonnollisella tavalla.
Henkinen harjoitus etenee askel askeleelta, ja jokainen pieni yritys yhdistää mieli Krishnaan on merkityksellinen.
Joogan lopullinen tavoite on aina muistaa Krishna eikä milloinkaan unohtaa Häntä.
Hare Krishna Hare Krsihna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare