Krishnatietoisuuden filosofian opiskelemisen tavoite on oppia erottamaan mikä on tietoa ja mikä tietämättömyyttä. Molempien ymmärtäminen on tarpeellista, ja veedoissa tietämättömyyden ymmärtäminen luokitellaankin myös osaksi Krishnatietoisuutta. Tästä syystä bhaktojen on tärkeä yrittää ymmärtää ja oppia erottelemaan suoraan Krishnatietoisuutta käsittelevien aiheiden lisäksi myös mikä ei ole Krishnatietoisuutta.
Tieto vs. tietämättömyys
”Vedic injunctions, either positive or negative, are to be taken as realistic descriptions of the Absolute Truth”
(SB 11.3.36, purport)”Only one who can learn the process of nescience and that of transcendental knowledge side by side can transcend the influence of repeated birth and death and enjoy the full blessings of immortality.” (Sri Isopanisad, mantra 11)
Ei ole siis sattumaa, että veedoissa puhutaan niin paljon demoneista, kuvaillaan tietämättömyyden ilmenemismuotoja, ja kerrotaan opettavaisia tarinoita henkilöistä, jotka käyttivät vapaata tahtoaan väärin. Myös Srila Prabhupada puhuu ja kritisoi usein materialistista elämänkäsitystä, persoonattomuusfilosofiaa, huijariguruja jne. Näiden asioiden ymmärtäminen on tärkeä osa Krishnatietoisen filosofian kokonaisuuden ymmärtämistä.
Bhaktojen tavoite on tulla joutsenten kaltaisiksi
Joutsenella on erityinen taito erotella maito vedestä: jos maito ja vesi sekoitetaan keskenään, joutsen osaa juoda seasta pelkän maidon. Samoin Krishnatietoinen henkilö osaa yliaistillisen tiedon avulla erotella Krishnan mayasta. Mitä tahansa hän näkeekin tai kuulee, hän osaa automaattisesti henkisen opettajan ja sastrojen opetusten perusteella ymmärtää, mikä on totta ja mikä harhaa. Tämä on tavoite, johon henkisen opettajan opetusten opiskelemisen tulisi johtaa.
”So this Kṛṣṇa consciousness society is for the swans, paramahaṁsa. Haṁsa. Haṁsa means swan. Haṁsa, this example is given because the swan knows the technique how to take milk out of water. You give the swan milk and water, it will take the milk portion and give up the water portion. Similarly a swan, a haṁsa, paramahaṁsa, means that in this human form of life, one who takes the spiritual portion of life and rejects the material portion of life, he is called haṁsa, paramahaṁsa.” (Purport to Bhajahu Re Mana – Los Angeles, May 27, 1972)
Krishna vs. maya
Tämä vastakkainasettelu mayan (harhan) ja Krishnan välillä on tietysti vain kärjistys, sillä ihmisen tietoisuus ja filosofinen ymmärrys voi olla (ja yleensä onkin) osittain oikea ja osittain väärä. Maya vaikuttaa asteittain, eikä koskaan täysin. Kaikki filosofiset erimielisyydet ihmisten tai vaisnavien keskuudessa eivät siis automaattisesti tarkoita mustavalkoisesti Krishnaa tai mayaa, vaan kyse on pikemminkin eri tietoisuuden ja oivalluksen tasoista yhdistettynä erilaisiin filosofisen ymmärryksen tasoihin.
Filosofinen ymmärrys – sambandha-jnana – kehittyy vähitellen tietoisuuden puhdistuessa. Vasta puhtaan bhaktin tasolla kaikki filosofiset väärinkäsitykset ovat puhdistuneet. Näiden väärinkäsitysten poistaminen on Krishnatietoisuuden prosessin tarkoitus – toisin sanoen tulla paramahamsaksi, puhtaaksi bhaktaksi.
Filosofiset väärinkäsitykset
Tietoisuuden ja filosofisen oivalluksen kehittyminen toimii molempiin suuntiin: Tietynlainen tietoisuus johtaa tietynkaltaisen filosofisen ymmärryksen kehittymiseen, ja tietynlaisen filosofisen ymmärryksen kultivointi johtaa tietynlaisen tietoisuuden kehittymiseen.
Mikäli henkilö oppii puhtaasta Gaudiya-vaisnava siddhantasta poikkeavaa tietoa esimerkiksi huonon seuran vaikutuksesta, hänen on näiden filosofisten väärinkäsitysten vuoksi vaikeampaa ja hitaampaa kehittää tietoisuuttaan Krishnatietoisuuden tasolle. Tämän vuoksi filosofiset väärinkäsitykset – apasiddhanta – bhaktojen keskuudessa, ovat haitallisia jokaisen henkilökohtaisen henkisen kehityksen sekä koko yhteisön ja Krishnatietoisuuden levittämisen kannalta.
”So long you have got, this is also right, that is also right, then you will not do the right. You will all be misled. That’s all… If one man can understand what is Kṛṣṇa philosophy, then my preaching is successful, that’s all. We don’t want many millions of stars with no light. What is the use of millions of stars with no light?” (Conversation – April 12, 1975, Hyderabad)
Tietoisuuden kultivointi
Krishnatietoisuuden kehittämistä kutsutaan kultivoimiseksi. Samalla tavalla kuin maanviljelijä kultivoi kasvattamiaan kasveja, bhaktojen tulee kultivoida bhaktin taimea kastelemalla sitä pyhällä nimellä, Krishnasta kuulemisella ja filosofisella ymmärryksellä.
Tietoisuutta voidaan muovata molempiin suuntiin, riippuen miten sitä kultivoidaan. Krishnatietoisuuden prosessi tarkoitaa että annamme Krishnan ja henkisen opettajan muovata tietoisuuttamme – pyrimme tietyssä mielessä tulemaan ymmärryksen tasolla yhdeksi gurun ja pyhien kirjoitusten ja Krishnan kanssa. Tätä yliaistillista visiota kutsutaan nimellä sastra-caksuh – todellisuuden havainnoimiseksi pyhien kirjoitusten, sastrojen, opetusten kautta.
Filosofian ymmärtäminen on tärkeää, sillä väärinymmärrykset johtavat siihen, että Krishnatietoisuuden harjoittaminen ei enää johda sinne, minne sen olisi tarkoitus viedä. Apasiddhantaa (virheellinen johtopäätös) verrataan terroristiin joka kaappaa lentokoneen ja pakottaa sen lentämään väärään kohteeseen.
Krishnatietoisuuden prosessin peruste on filosofian (sambandha) ymmärtäminen. Aivan kuten talo jolla on huterat perusteet on vaarassa sortua, henkinen harjoitus jolla ei ole vankkaa filosofista pohjaa ei välttämättä johda toivottuun tulokseen. Sambandhan (filosofinen ymmärrys) ja henkisten harjoitusten (abhideya) avulla muokkaamme tietoisuuttamme tiettyyn suuntaan – aivan kuten savenvalaja muovaa ruukkua haluamansalaiseksi. Henkisten harjoitusten päämäärä (prayojana) on saavuttaa puhtaan antaumuksellisen palvelemisen ja puhtaan Krishnan rakastamisen (Krishna-prema) taso.