Svetasvatara Upanisadissa 5.9 sanotaan, että sielu on henkisen atomin kokoinen, eli 1/10 000 hiuksenpään kokoinen. Tämän hyvin hyvin pienen henkisen kipinän vaikutuksesta aineellinen keho toimii.
Sielu sijaitsee sydämessä, josta sen vaikutus leviää kaikkialle kehoon viidenlaisen ilmavirran* vaikutuksesta, aivan kuten lääkkeen vaikutus leviää koko kehoon.
Tämä sielun virtaus kehon eri osissa käsitetään tietoisuutena, mikä jo itsessään todistaa sielun olemassaolon, sillä kuka tahansa voi ymmärtää, että keho ilman tietoisuutta on kuollut ruumis.
Emme ole tämä keho, vaan sielu
Itsensä oivaltanut sielu ymmärtää, ettei hän ole tämä väliaikainen ruumis, vaan tietoisuus, joka asustaa ruumiissa. Ilman tietoisuutta ruumis on hyödytön, aivan kuten auto ilman kuljettajaa.
Jokainen sielu on osanen absoluuttista kokonaisuutta, Krishnaa. Krishna on kuin aurinko, josta virtaa lukemattomia valonhiukkasia. Toisena esimerkkinä on käytetty suurta tulta tai nuotiota, josta lähteviä kipinöitä jokainen elävä olento on.
Ollessaan erossa alkuperäisestä tulesta kipinä sammuu, mutta tullessaan uudelleen kosketuksiin alkuperänsä kanssa, se saa takaisin alkuperäiset ominaisuutensa. Sielu on alkuperäisiltä ominaisuuksiltaan sat, cit ja ananda. Ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta.
Mitä veedat suosittelevat sielulle?
Veedojen antama keino sielun alkuperäisten ominaisuuksien elvyttämiseksi on bhakti-joogan menetelmä, eli Krishnan antaumuksellisen palvelemisen menetelmä, joka koostuu yhdeksästä menetelmästä. Tärkeimmät näistä ovat Krishnasta kuuleminen (sravanam), Krishnan ylistäminen (kirtanam) ja Krishnan muistaminen (smaranam).
Näiden menetelmien avulla sielu voi olla yhteydessä alkuperäiseen tuleen. Samalla tavoin kuin rautatanko joka asetetaan tuleen muuttuu myös tulen kaltaiseksi, sielu joka on yhteydessä Krishnaan yhdeksän antaumuksellisen palvelun menetelmän kautta saavuttaa alkuperäisen tietoisuutensa, joka on täynnä onnea, autuutta, pelottomuutta, viisautta ja henkistä voimaa.
*Viisi ilmavirtaa ovat prana, apana, vyana, samana ja udana