Tässä kirjoituksessa käsittelen paluuta takaisin Krishnan luokse henkiseen maailmaan. Aihe herättää paljon mielipiteitä, ja monet Prabhupadan lausunnot siitä vaikuttavat ensisilmäyksellä ristiriitaisilta. Toisaalla Prabhupada sanoo, että sydämen tulee olla täysin puhdas ja vapaa kaikista aineellisista toiveista – toisaalla hän kuitenkin sanoo, että jos vain chanttaamme 16 kierrosta ja seuraamme säännösteleviä periaatteita – paluu takaisin Jumaluuteen on varma.
Prabhupadan opetukset on tärkeää oppia tuntemaan kokonaisuudessaan. Jos otamme yhden lausunnon sieltä ja toisen täällä, saatamme päätyä vääränlaiseen johtopäätökseen.
Materiaalin kerääminen tätä kirjoitusta varten alkoi jo viime kesänä, kun bhaktojen kanssa tuli keskustelua siitä, voimmeko päästä mukaan Krishnan leikkeihin jo seuraavassa elämässä, vaikka emme olisikaan vielä saavuttaneet preman tasoa tai puhdistuneet täysin kaikista aineellisista toiveista. Yleinen käsitys on, että mikäli sydämessä on vähänkään aineellisia toiveita, ei ole missään tapauksessa mahdollista päästä mukaan Krishnan leikkeihin saati että pääsisi gopiksi ja mukaan rasa-tanssiin.
Olen itsekin pohtinut pitkään, että mikä on todellinen vaatimustaso Krishnan luokse palaamiseen. Vaaditaanko siihen preman taso vai vähintään bhava? En väitä, että seuraavaksi esitetty vastaus olisi tyhjentävä, mutta tätä aihetta tutkiessani sain itse ainakin melko hyvän käsityksen siitä, onko tavallisen bhaktan realistista odottaa pääsyä takaisin Jumaluuteen heti tämän elämän jälkeen, vai vaatiiko matka vielä useampia syntymiä.
Aihe vaikuttaa aluksi ristiriitaiselta, ja Prabhupadalta löytyy siitä monenlaisia lausuntoja. Kuten niin monessa muussakin Krishnatietoisuuteen liittyvässä kysymyksessä, yksittäisiä lainauksia tärkeämpää on ymmärtää kokonaisuus. Kaikkia aiheeseen liittyviä lainauksia tulee tarkastella kokonaisuutena kaikkien muiden Prabhupadan opetusten kanssa ja omassa asiayhteydessään – vain siten voimme pyrkiä kohti tasapainoista johtopäätöstä. Jos rakennamme koko käsityksemme vain yhden lausunnon varaan, johtopäätöksemme jää väistämättä yksipuoliseksi.
“Baba! The Vedas have no shoreline and are unsurpassed. Their precise meaning can only be understood by studying each and every sloka of the Upanisads separately, and by deriving the meaning from all of them combined. If one singles out a particular sentence, he may always be diverted by some misinterpretation.” (Jaiva Dharma ch. 18)
Yksi tärkeimmistä huomioista tässä aiheessa on ymmärtää, että Krishnan maanpäällisiin leikkeihin – bhauma-lilaan – pääseminen ja Goloka Vrndavanaan – alkuperäiseen henkiseen maailmaan – palaaminen ovat kaksi eri asiaa.
Olen pyrkinyt kokoamaan kirjoitukseen mahdollisimman monipuolisen valikoiman lausuntoja – Prabhupadalta, sastroista ja acaryoilta – siitä, miten sielu palaa takaisin Jumaluuteen, mitkä ovat vaatimukset ja milloin se tulee mahdollisesti tapahtumaan.
Optimismista pessimismiin
Kun kuuntelemme bhaktojen kertomuksia 1960–70-luvuilta, päällimmäiseksi tunteeksi nousevat innokkuus, usko ja horjumaton luottamus. Bhaktat olivat vakuuttuneita siitä, että heistä tulisi hyvin pian täysin Krishnatietoisia ja että viimeistään seuraavassa elämässä he palaisivat Krishna-lokalle osaksi Krishnan ikuisia leikkejä.
Tämä alkuajan vahva optimismi alkoi kuitenkin vähitellen hiipua Srila Prabhupadan poistumisen jälkeen. Vuosikymmenten kuluessa varhaisten vuosien palava innostus ja luja usko alkoivat monien kohdalla haalentua. Jäljelle saattoi jäädä vain himmeä kaiku siitä voimasta ja varmuudesta, joka liikkeen alkuvaiheessa tuntui lähes käsin kosketeltavalta.
Samankaltainen kehityskaari voi toistua myös yksittäisen bhaktan elämässä. Ensimmäisen vuoden aikana kaikki tuntuu kirkkaalta ja selkeältä: Krishnatietoisuus on parasta mitä voi olla, ja tuntuu siltä, ettei kestä kauaakaan ennen kuin tulen saavuttamaan puhtaan Krishnan rakastamisen tason.
Mutta kun vuodet vierivät eikä Krishna-premaa vielä näy, alkuperäinen innokkuus saattaa laantua ja tilalle nousta kysymykset ja epävarmuus: Pystynkö todella tulemaan täysin Krishnatietoiseksi tässä elämässä? Voinko sittenkään palata takaisin Krishnan luokse tämän elämän päättyessä?
Yksi Srila Prabhupadan keskeisimmistä opetuksista on kuitenkin juuri tämä: paluu takaisin Krishnan luokse, takaisin henkiseen maailmaan tässä elämässä – pois aineellisen maailman väliaikaisuudesta ja kärsimyksestä, kohti ikuisuutta, täyttä tietoisuutta ja todellista autuutta. Tämän toiveen ja määrätietoisuuden vaaliminen ei ole pelkkä sivujuonne, vaan yksi Krishnatietoisuudessa edistymisen perusedellytyksistä.
Se toimii kompassina, joka suuntaa bhaktan kohti lopullista päämäärää, myös silloin kun oma kokemus edistymisestä tuntuu hitaalta tai epätäydelliseltä.
Korkeat vaatimukset Prabhupadan opetuksissa
Prabhupadan opetuksissa vilahtelee monesti korkeita vaatimuksia Krishnan luokse palaamiselle. Aloitan niistä ja siirryn sitten tarkastelemaan onko asia kuitenkaan aivan niin mustavalkoinen.
Tässä kaikista klassisin esimerkki:
“It is not possible to go back to Godhead in one life, but in the human form one should at least understand the goal of life and begin Kṛṣṇa consciousness.” (Śrīmad-Bhāgavatam, 3.15.24, purport)
Tätä lainausta näkee levitettävän paljon sosiaalisessa mediassa. Monet bhaktat ovat sen perusteella luoneet ajatuksen, että takaisin Jumaluuteen palaaminen vaatii lukuisia elämiä – joidenkin mielestä jopa satoja tai tuhansia! Pitäisin tätä kuitenkin varsin pessimistisenä näkemyksenä, kun otetaan huomioon kaikki muut Prabhupadan lausunnot aiheesta.
Myös tämä lainaus tulee ymmärtää asiayhteydessään ja suhteessa Prabhupadan muihin opetuksiin. Merkityksessä, josta lainaus on otettu, Prabhupada puhuu erityisesti ihmiselämän tarkoituksesta ja siitä, että jos ihminen ei aloita Krishnatietosiuuden prosessia lainkaan, hän heittää elämänsä hukkaan. Normaalisti palaaminen takaisin Jumalan luokse onkin pitkä matka, mutta Krishnan pyhän nimen, Caitanya Mahaprabhun ja Srila Prabhupadan armosta se muuttuu paljon helpommaksi ja nopeammaksi niille onnekkaille sieluille, jotka ovat päässeet yhteyteen heidän kanssaan.
Lisää lainauksia jotka antavat hyvin haastavan kuvan takaisin Jumaluuteen palaamisesta:
”If you want to go back to home, back to Godhead, then at the same time, if you remain attached to this material world, so-called society, friendship and love, then it is not possible. So long you will have a pinch of attraction with this material world, there is no possibility of being transferred to the spiritual world. (Bhagavad Gita Lecture, July 21, 1973, London)
”Back to Godhead means one must be completely pure. A slight impurity will not allow. Kingdom of God is so, that no impure person can enter.” (Lecture on SB 6.1.34-39, Surat, December 19, 1970)
”The mood of the gopīs’ emotional pursuit is called siddha-deha. This word indicates the pure spiritual body which is beyond the senses, mind and intelligence. Siddha-deha is the purified soul who is just suitable to serve the Supreme Lord. No one can serve the Supreme Lord as His associate without being situated in his pure spiritual identity. That identity is completely free from all material contamination.
As stated in Bhagavad-gītā, a materially contaminated person transmigrates to another material body by material consciousness. At the time of death he thinks materially and is therefore transferred into another material body. Similarly, when one is situated in his pure spiritual identity and thinks of the spiritual loving service rendered to the Supreme Lord, he is transferred to the spiritual kingdom to enter into the association of Kṛṣṇa. In other words, by attaining one’s spiritual identity and thinking of Kṛṣṇa’s associates, one can become qualified to transfer to the spiritual kingdom.
No one can contemplate or think of the activities of the spiritual kingdom without being situated in his pure, spiritual identity (siddha). Thus Rāmānanda Rāya said that without attaining siddha-deha, one can neither become an associate of the damsels nor render service directly to the Personality of Godhead, Kṛṣṇa, and His eternal consort Rādhārāṇī.” (Teachings of Lord Caitanya, Chapter 31)
Onneksi Prabhupadalta löytyy myös toisenlaisia lausuntoja
”If one daily sees the Deity in the temple, makes offerings by worshiping the Deity, chants the holy name of the Personality of Godhead, and preaches about the glorious activities of the Lord as much as possible, he thus becomes attached to Kṛṣṇa. This attachment is called āsakti. When one’s mind is attached to Kṛṣṇa (mayy āsakta-manāḥ), one can fulfill the mission of life in one human birth.” (SB 9.9.42)
”It is without a doubt that at the end of this lifetime, you can go back home, back to Godhead.”
”Become fixed in your devotional service to the Lord, Sri Krsna, and this will certainly bring complete satisfaction to you and make you eligible for going back to home, back to Godhead, in this very lifetime.”
”In this way keep yourself engaged in Krishna’s business 24 hours, and in this lifetime you will become perfectly happy and in the end reach the Supreme destination.”
”Simply use this marital life for spreading the glories of Lord Krishna and in this very lifetime you will be promoted to associate with Krishna in Goloka Vrindaban.”
”Everyone should take very seriously this vow and make steady and sure progress in Krishna Consciousness and go back to home, back to Godhead in this lifetime.”
”So our method is not so difficult. Rather it is joyful. So engage yourself enthusiastically in this way and you will be happy and in the end go back to home, back to Godhead. I promise that I will take you back to home, back to Godhead.”
”The real attempt should now be to return home, back to Godhead. The process is mentioned in Bhagavad-gītā. Yānti mad-yājino ’pi mām: those who engage in the devotional service of the Supreme Personality of Godhead return home, back to Godhead. Human life is very valuable, and one should not waste it in vain exploration of other planets. One should be intelligent enough to return to Godhead.One should be interested in information about the spiritual Vaikuṇṭha planets, and in particular the planet known as Goloka Vṛndāvana, and should learn the art of going there by the simple method of devotional service, beginning with hearing (śravaṇaṁ kīrtanaṁ viṣṇoḥ [SB 7.5.23]). This is also confirmed in Śrīmad-Bhāgavatam (12.3.51): ”One can go to the supreme planet (paraṁ vrajet) simply by chanting the Hare Kṛṣṇa mantra. This is especially meant for the people of this age (kaler doṣa-nidhe). It is the special advantage of this age that simply by chanting the Hare Kṛṣṇa mahā-mantra one can become purified of all material contamination and return home, back to Godhead. There is no doubt about this.” (SB 4.29.48, purport)
Tamala Krishna Goswami kertoo keskustelustaan Prabhupadan kanssa: ”Prabhut, Srila Prabhupada sanoi juuri, että meidän tulisi palata takaisin Jumaluuteen jo tässä elämässä! Meidän ei pitäisi ottaa enää yhtään uutta syntymää. Meidän tulisi hoitaa homma loppuun nyt! Hän sanoi, että jos kuitenkin tarvitsemme lisää aikaa, Krishna antaa meille lisää elinvuosia. Jos olemme vilpittömiä ja tosissamme, Krishna jatkaa elämäämme, jotta voimme saattaa harjoituksemme päätökseen tässä elämässä.”
Näennäiset ristiriidat
Olemme tähän mennessä kuulleet, että Goloka Vrindavanaan ei voi palata ellei sydän ole täysin puhdas aineellisista toiveista. Olemme kuitenkin kuulleet myös miten Prabhupada lupaa, että bhakta voi palata takaisin Jumaluuteen yhdessä elämässä seuraamalla hänen antamaansa prosessia. Miten nämä kaikki eri lausunnot on mahdollista yhdistää toisiinsa ilman ristiriitoja?
Se, että löydämme näennäisiä ristiriitoja Veedoista tai henkisen opettajan opetuksista, ei ole merkki virheestä. Nuo ristiriidat on tarkoitettu haastamaan meidät ymmärtämään totuus syvemmin: kun opimme yhdistämään eri näkökulmat, ristiriita raukeaa ja paljastaa lopullisen ymmärryksen ja johtopäätöksen.
Tämä periaatetta kutsutaa siddhantaksi. Se on kyky nähdä pintaa syvemmälle ja löytää harmonia sieltä, missä muut näkevät vain epäloogisuutta. Se tarkoittaa sastran ja henkisen opettajan opetuksiin perustuvaa lopullista, harmonisoitua johtopäätöstä, jossa näennäiset ristiriidat ymmärretään korkeamman ymmärryksen avulla.
“When contradictions are found in the Vedic scripture, it is not that one statement is wrong. Rather both statements should be seen in such a way that there is no contradiction.” (Laghu Bhagavatamrta, 5.327)
Krishnan luokse palaaminen voidaan ymmärtää kahdella tavalla
Krishnalla on kahdenlaisia leikkejä. Ensimmäistä kutsutaan prakata-lilaksi eli Krishnan ilmentyneiksi leikeiksi, jotka manifestoituvat aineellisen maailman eri maailmankaikkeuksissa. Toista kutsutaan aprakata-lilaksi eli ilmentymättömiksi leikeiksi, joita Krishna esittää alkuperäisessä muodossaan henkisessä maailmassa.
Molemmat leikkien muodot ovat ikuisia (nitya-lila). Krishnan leikkejä on loputon määrä, ja Hän toteuttaa niitä kaikkia ikuisesti ja samanaikaisesti.
Teoksessaan Bhāgavatāmṛta-kaṇā Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura kuvailee näitä kahdenlaisia Krishnan leikkejä.
”His lila (pastimes) are of two kinds, namely prakata (manifest) and aprakata (unmanifest). When Krishna’s simultaneous balya (childhood), pauganda (boyhood) and kaisora (youth) pastimes with His associates are manifest endlessly and forever, the aprakata-lila is enacted, and when all the pastimes Sri Krishna and His associates are all sequentially manifest in the universe only, that is the prakata.
Prakata-lila, the pastimes beginning from janma-lila (birth) to the final mausala-lila (club-fighting pastime), are seen to sequentially appear in each and every universe, one after the other. Only in prakata-lila, Vrindavana, Mathura and Dvaraka, amidst the millions of universes in the land of Bharata (India), are seen by their residents.”
Vedalaisen kosmologian mukaan jokainen maailmankaikkeus on rakenteeltaan samanlainen: jokaisessa on samat planeettajärjestelmät, maapallon kaltainen planeetta ja siellä Bharata-varsha (Intia). Krishnan prakata-lila – Vrindavana, Mathura ja Dvaraka – ilmenevät vuorollaan jokaisessa näistä Bharata-varshoista miljoonien maailmankaikkeuksien läpi.
Ainoastaan niissä maailmankaikkeuksissa, joissa prakata-lila on käynnissä, Vrindavana, Mathura ja Dvaraka ovat näkyvissä kyseisen maailmankaikkeuden asukkaille. Niissä maailmankaikkeuksissa, joissa Krishna ei tällä hetkellä esitä leikkejään, Vrindavana, Mathura ja Dvaraka eivät ole nähtävissä.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura jatkaa:
”It is like the presence of waves of sunrays in the zodiac. Just as the sun in the zodiac is visible in one place from the forenoon onwards, and somewhere it sheds light at times, and at times it doesn’t shed light, so Krishna’s prakata-prakasa (manifest appearance) present in His own abode appears somewhere in the aggregate of universes as balya-lila (childhood pastimes) and so forth, and in some universes He is manifest, while in others He is not manifest.”
Kun Prabhupada lupaa, että voimme palata henkiseen maailmaan ja kohdata Krishnan kasvotusten jo tässä elämässä, tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että olisimme tuolloin saavuttaneet preman- tai edes bhavan-tason. Krishnan tapaaminen ja puhtaan prema-bhaktin taso eivät ole synonyymejä.
Tarkemmin ottaen Krishnan luokse palataan kahdessa eri vaiheessa. Goloka Vrindavanaan – Krishnan ikuiseen asuinpaikkaan – palaamisen vaatimukset ovat korkeat. Sydämen tulee puhdistua täysin, ja rakkauden Krishnaa kohtaan tulee olla vilpitöntä ja ehdotonta. Mutta Krishnan kohtaaminen aineellisessa maailmassa – bhauma-lilassa – ei edellytä samanlaista täydellisyyttä. Krishnan armollisuus ylittää meidän puutteemme.
Goloka ja Gokula eivät eroa toisistaan
Goloka Vrindavana – Krishnan ylin asuinpaikka henkisessä maailmassa – sisältää kolme aluetta: Vraja (Vrindavana), Mathura ja Dvaraka. Näillä kaikilla kolmella alueella on myös aineellisen maailman vastineensa Gokula Vrindavanan Vraja (Vrindavana), Mathura ja Dvaraka.
Aineellisen maailman Gokula Vrindavanan Vraja, Mathura ja Dvaraka eivät eroa henkisen maailman Goloka Vrindavanan Vrajasta, Mathurasta ja Dvarakasta – ne ovat identtisiä toistensa kanssa.
”Śrī Sanātana Gosvāmī has told us as follows in his Bṛhad-bhāgavatāmṛta which embodies the final essence of all the books of instructions: ”He displays His pastimes here in this land as He is used to do in Goloka. The difference between the two planes lies only in their locations as high and low; that is, in other words, Kṛṣṇa plays exactly the same part in Goloka as He exhibits on the mundane plane of Gokula. There is practically no difference between Gokula and Goloka save that this what exists in the shape of Goloka in the upper region is the same as Gokula on the mundane plane when Kṛṣṇa showed His various activity there. Śrī Jīva Gosvāmī has also inculcated the same in the Bhagavat-sandarbha of his ’Six Treatises.’ ” To ascertain the plane of Goloka-Vṛndāvana is the eternal abode of Kṛṣṇa and Goloka and Vṛndāvana are identically one, and though both are identical, yet Kṛṣṇa’s inconceivable energy has made Goloka the acme of this spiritual kingdom and Gokula of Mathurā province forming a part of the mundane plane which is also a manifestation of triquadrantal vibhūti (conducting majesty).” (Śrī Brahma-saṁhitā 5.2, purport by Srila Bhaktisiddhanda Sarasvati Thakura)
Kun Prabhupada puhuu palaamisesta takaisin Jumaluuteen, hän pääasiassa tarkoittaa palaamista Krishnan maanpäällisiin leikkeihin, mutta koska Goloka ja Gokula ovat identtiset, tämä Krishnan maanpäällisiin leikkeihin palaaminen lasketaan myös takaisin Jumaluuteen palaamiseksi. Vasta täydellistyttyään näissä maanpäällisissä leikeissä bhakta palaa takaisin alkuperäiseen Goloka Vrindavanaan henkiseen maailmaan.
En ole vielä löytänyt tai kuullut Prabhupadalta lausuntoa, jossa hän sanoisi, että pelkästään chanttaamalla 16 kierrosta ja seuraamalla säännösteleviä periaatteita voisi varmasti saavuttaa puhtaan Krishna-preman tason yhdessä elämässä. Sen sijaan hän usein lupaa, että voimme palata takaisin Jumalan luokse jo tämän elämän jälkeen – mutta nämä kaksi asiaa eivät ole yksi ja sama asia.
Goloka Vrndavanaan – Krishnan omalle planeetalle – palaamiseen vaaditaan siis puhdas rakkaus Krishnaan. Sen sijaan Krishnan maanpäällisiin leikkeihin – Gokula Vrindavanaan osallistuminen ei vaadi täydellistä puhtautta. Nämä maanpäälliset leikit ovatkin ikään kuin välivaihe matkalla takaisin Krishnan alkuperäiselle planeetalle henkiseen maailmaan. Palaamme tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmin.
Syy Krishnan laskeutumiseen
Kun puhumme takaisin Krishnan luokse palaamisesta, on hyvä muistaa yksi olennainen asia: Krishna on äärettömän armollinen. Ennen kuin me palaamme Hänen luokseen, Hän tulee meidän luoksemme.
Vaikka meillä ei vielä olisi voimakasta ja täysin puhdasta halua palata henkiseen maailmaan, ja vaikka sydämessämme olisi yhä aineellisia toiveita, Krishna ei jätä meitä oman onnemme nojaan. Hän laskeutuu aineelliseen maailmaan lukemattomia kertoja ja lukemattomissa eri muodoissa tuodakseen harhailevat sielut takaisin luokseen. Hän tulee itse etsimään ja hakemaan langenneita sieluja pois aineellisesta maailmasta.
Krishna on armollinen jopa demoneille. Miksei Hän siis olisi armollinen niille bhaktoille, jotka vilpittömästi yrittävät palvella Häntä?
Sanotaan, että jos otamme yhden askeleen Krishnaa kohden, Krishna ottaa kymmenen askelta meitä kohden. Langenneiden sielujen vapauttaminen mayan kahleista on juuri se syy, miksi Hän ilmestyy aineelliseen maailmaan. Krishnalla ei ole henkilökohtaista tarvetta tulla aineelliseen maailmaan. Hän tulee ainoastaan armollisuudestaan, kutsuakseen langenneet sielut takaisin luokseen.
Tämä on Krishnan tehtävä ja tämä on myös Herra Caitanyan tehtävä. Sama tarkoitusperä on kaikkien Hänen lukemattomien inkarnaatioidensa laskeutumisella: armahtaa, kutsua ja palauttaa eksyneet sielut takaisin henkiseen maailmaan Hänen kanssaan.
”Krishna claims that “I am everyone’s father.” Therefore, He is very much anxious to make us peaceful, happy. Just like the father wants to see his son is well situated and happy; similarly, Krishna also wants to see every one of us happy and well-situated. Therefore He comes sometimes. Yada yada hi dharmasya glanir bhavati. This is the purpose of Krishna’s advent. So those who are servants of Krishna, devotees of Krishna, they should take the mission of Krishna.” (Janmastami Day Lecture – London, August 21, 1973)
”Kṛṣṇa and His devotees are so kind and compassionate that they are unhappy to see all the misery of this material world. Kṛṣṇa is the father of all living entities, and He is very unhappy to see His sons suffer. Kṛṣṇa therefore comes and canvasses: “Why are you captivated by this false, so-called happiness? Give up all of this and surrender to Me. Come to Me, and I will relieve you. You will then live happily, eternally and blissfully. You will not have any want, nor will you be troubled by anything.” For this reason Kṛṣṇa comes. Actually He has no other business to carry out here because His agent prakṛti does everything. Nonetheless, out of compassion Kṛṣṇa comes in His original form or in an incarnation like Kapiladeva.” (Teachings of Lord Kapila, Chapter 17)
Bhakta saa hyvän syntymän seuraavassa elämässä
Bhagavad-gitassa Krishna takaa bhaktalle hyvän syntymän seuraavassa elämässä – hän sanoo, että bhakta joka ei ole saavuttanut täydellistymää joutuu ottamaan uuden syntymän bhaktojen perheeseen.
”He takes birth in a family of transcendentalists who are surely great in wisdom. Certainly, such a birth is rare in this world. On taking such a birth, he revives the divine consciousness of his previous life, and he again tries to make further progress in order to achieve complete success, O son of Kuru” (BG 6.42-43)
”Being born in a family of those who execute yoga or devotional service, one remembers his spiritual activities executed in his previous life. Anyone who takes to Kṛṣṇa consciousness seriously is not an ordinary person; he must have taken to the same process in his previous life.” (BG 6.43, purport)
Harikesa: I’m curious about the destination of a neophyte devotee. If a neophyte devotee is with determination endeavoring for purification but he were to meet with death as he is still influenced by the lower modes, although he is seriously trying, then does he take another birth, or does he go to Kṛṣṇa?
Prabhupāda: No, he has to take another birth. If he is not completely purified, he has to suffer another birth. Nobody is allowed to enter into the spiritual unless he is cent percent pure. No allowance. Then he has to… Therefore it is said, śucīnāṁ śrīmatāṁ gehe yoga-bhraṣṭo sañjāyate (BG 6.41). He is given chance, another chance, to take birth in a very pure brāhmaṇa family or rich family so that he may take again the chance. Not in…, he is allowed to enter. He is given a good chance again. That is his benefit. Even if you are failure, still, your next birth as a very first class human being is guaranteed… Even if you cannot finish the whole job, if you fall down, still, there is guarantee that you get your birth in a very good society. That is the prerogative. (Srila Prabhupada Morning Walk, Nairobi, November 2, 1975)
Krishna tai Prabhupada eivät kuitenkaan tarkemmin määrittele, että bhaktan seuraava syntymä tulee välttämättä olemaan tällä samalla Kali-yugalla, tällä samalla planeetalla tai edes tässä samassa maailmankaikkeudessa. Krishna esittää leikkejään samanaikaisesti lukemattomissa maailmankaikkeuksissa. Bhakta voi ottaa syntymän esimerkiksi Satya-yugalle tai Treta-yugalle ja saada siellä mahdollisuuden tavata ja ottaa osaa Krishnan tai hänen inkarnaatioidensa leikkeihin. Hän voi syntyä Dvarakan tai Mathuran asukkaaksi Krishna-lilaan, tai hän voi ottaa syntymän Herra Caitanyan lilaan yhtenä lukemattomista bhaktoista – ja näin päästä tapaamaan Krishna kasvotusten. Vaihtoehtoja on lukemattomia.
Syntyminen Krishnan maanpäälliseen leikkiin katsotaan joko paluuksi takaisin Jumaluuteen tai vaihtoehtoisesti sielun viimeiseksi hyväksi syntymäksi (erittäin hyväksi) riippuen bhaktan edistyksen tasosta ja sijoituksesta Krishnan leikkehin. Tässä elämässä bhakta voi syntyä joko aineellisessa tai henkisessä kehossa. Aineellinen keho tässä yhteydessä on Krishnan lupaus hyvästä syntymästä (śucīnāṁ śrīmatāṁ gehe), mutta se on jo laadullisesti muuttumassa henkiseksi. Henkisessä kehossa syntyminen taas tarkoittaa lopullista paluuta Jumaluuteen.
Bhakta voi syntyä Krishnan puhtaiden seuralaisten lapsena suoraan Krishnan leikkien keskiöön tai mikäli hän ei ole vielä täysin valmis osallistumaan Vrajan intiimeihin paimenleikkeihin, hänelle voidaan suoda mahdollisuus palvella Krishnaa Mathuran tai Dvarakan asukkaana. Joskus bhakta, jonka perimmäinen päämäärä on Vraja, aloittaa Mathurasta tai Dvarakasta puhdistuakseen viimeisistä aineellisista mieltymyksistään tai kunnioituksen tunteestaan (aisvarya), siirtyen sieltä sydämensä kaipuun mukaisesti syvemmälle Vrajan mysteereihin.
Tässä elämässä hänellä on täydellinen tilaisuus viimeistellä Krishnatietoisuutensa seurustelemalla Krishnan ikuisten seuralaisten kanssa, kohtaamalla Herran henkilökohtaisesti ja palvelemalla Häntä puhtaiden bhaktojen ohjauksessa. Tällaista syntymää pidetään jo askeleena takaisin Jumaluuteen, sillä sielu ei enää tästä vaiheesta palaa aineelliseen kiertokulkuun.
Esimerkki tällaisesta onnekkaasta syntymästä löytyy Srimad-Bhagavatamista. Emme tietenkään voi verrata itseämme Uddhavaan, sillä hän on Krishnan ikuinen seuralainen, mutta Prabhupada käyttää häntä esimerkkinä havainnollistamaan mitä hyvä syntymä voi käytännössä tarkoittaa:
”From his very birth, Uddhava was a natural devotee of Lord Kṛṣṇa, or a nitya-siddha, a liberated soul. From natural instinct he used to serve Lord Kṛṣṇa, even in his childhood. He used to play with dolls in the form of Kṛṣṇa, he would serve the dolls by dressing, feeding and worshiping them, and thus he was constantly absorbed in the play of transcendental realization… In a good family of devotees, the child gets the opportunity to serve the Lord in many ways. A soul who is already advanced in devotional service has the opportunity to take birth in such an enlightened family.” (SB 3.2.2, Purport)
Krishnan leikit ovat ikuisia – aina olemassaolevia
Siirtyessään tästä elämästä Kali-yugalta vaikkapa Dvapara-yugalle saattaa vaikuttaa siltä, että bhakta hyppäisi ajassa taaksepäin. Tässä ei ole kuitenkaan mitään ristiriitaa, sillä sielun syntymää ei ole rajattu vain tälle planeetalle tai tähän maailmankaikkeuteen.
Eri planeetoilla aikakausien kierto etenee eri tahtiin. Yhdellä planeetalla voi tällä hetkellä olla Satya-yuga, toisella Dvapara-yuga. Sama pätee maailmankaikkeuksiin: jossain on juuri nyt menossa Rama-lila, toisessa Krishna-lila, kolmannessa Caitanya-lila. Nṛsiṁhadevan, Kurman, Varahan ja kaikkien muiden lukemattomien avatarojen lilat ovat kukin käynnissä samanaikaisesti jossakin maailmankaikkeudessa – juuri tällä hetkellä.
Ei ole myöskään niin, että vain yksi Krishna kiertäisi maailmankaikkeudesta toiseen vuorotellen. Krishna ja kaikki hänen inkarnaationsa ilmenevät lukemattomissa laajentumissaan samanaikaisesti lukemattomissa maailmankaikkeuksissa. Krishna-lila on menossa lukemattomissa aineellisissa ja henkisissä maailmankaikkeuksissa samanaikaisesti. Samoin Rama-lila ja Caitanya-lila ovat käynnissä lukemattomissa maailmankaikkeuksissa. Kaikki yhtä aikaa – ikuisesti.
Tämä on Krishnan rajaton mahti: hän esittää samanaikaisesti lukemattomia leikkejään lukemattomissa maailmankaikkeuksissa, tauotta ja loppumatta. Jossain on juuri nyt menossa Krishnan janma-lila, toisessa Putana-lila, kolmannessa Krishna painii Kamsan areenalla ja neljännessä pyörii rasa-tanssi täydessä loistossaan. Mikään näistä leikeistä ei milloinkaan lopu – ne vain siirtyvät maailmankaikkeudesta toiseen, ikuisesti.
Krishna esittää siis kaikkia leikkejään lukemattomissa maailmankaikkeuksissa samanaikaisesti. Ne etenevät universumista toiseen kuin auringonnousu: vaikka aurinko näyttää nousevan ja laskevan yhdessä paikassa, todellisuudessa se paistaa jossain päin maailmaa koko ajan. Samoin Krishnan ikuiset leikit – nitya-lilat – eivät milloinkaan ala tai pääty – ne vain siirtyvät paikasta toiseen, muodostaen ikuisen, katkeamattoman ketjun läpi koko aineellisen ja henkisen luomakunnan.
Toisin kuin aineellisen maailman bhauma-lilassa Gokulassa, Golokassa ei ole aineellisen maailman kaltaista menneisyyttä eikä tulevaisuutta, sillä siellä aika ei ole lineaarinen. Siksi jokainen Krishnan elämänvaihe on olemassa ikuisesti ja samanaikaisesti henkisen taivaan eri ilmentymissä. Aivan kuten Krishnalla on lukemattomia ilmentymiä, myös Hänen asuinpaikallaan on lukemattomia ilmentymiä. Yhdessä ilmentymässä Krishna on ikuisesti Bala-Gopala, toisessa Hän on pauganda-ikäinen paimenpoika ja kolmannessa Hän on kaisora-nuorukainen esittämässä rasa-lilaa. Nämä eivät ole kerran tapahtuneita historiallisia hetkiä, vaan pysyviä, ikuisia todellisuuksia.
Acaryat kuvaavat myös Krishnan asta-kaliya-lilaa, kahdeksanosaista ”päivittäistä” leikkien kiertokulkua – heräämistä, lehmien paimentamista, ystävien kanssa leikkimistä, gopien tapaamista ja muita vaiheita. Vaikka tässä kiertokulussa on järjestys – aamu, keskipäivä, ilta jne – henkisessä todellisuudessa nämä vaiheet eivät seuraa toisiaan ajallisesti kuten aineellisessa maailmassa. ”Aamun Krishna” ja ”keskipäivän Krishna” ovat samanaikaisesti läsnä eri laajentumissaan – prakasoissaan.
Tämä samanaikaisuus johtuu Krishnan rajattomuudesta ja aineellisen ajan puuttumisesta. Hän voi yhdessä ilmentymässä esittää rasa-lilaa ja toisessa nauttia lounasta paimenpoikien kanssa – ilman ristiriitaa. Joskus Golokaa kuvataan runollisesti henkisenä lootuksena, jonka eri ”terälehdet” symboloivat näitä ikuisia, rinnakkaisia lila-ilmentymiä.
Kun täydellistynyt sielu saapuu Golokaan, hän astuu tiettyyn lilaan oman ikuisen rasansa mukaisesti. Krishnan ystävä osallistuu Hänen kanssaan aamun paimenleikkeihin, vanhempi huolehtii Hänestä lapsena, ja gopi palvelee Häntä kaisora-vaiheessa. Vaikka kaikki lilat ovat Krishnalle samanaikaisia, bhakta kokee ne elävänä ja virtaavana jatkumona, joka ei koskaan tunnu toistolta, sillä jokainen hetki on ikuisesti tuore ja alati uudistuva – nava-yauvanam.
”Kṛṣṇa’s pastimes—appearance, childhood, boyhood and youth—are all manifested, beginning with the killing of Pūtanā and extending to the end of the mauṣala-līlā, the annihilation of the Yadu dynasty. All of these pastimes are rotating in every universe.” (CC Madhya, 20.394)
“Since all Kṛṣṇa’s pastimes are taking place continuously, at every moment some pastime is existing in one universe or another. Consequently these pastimes are called eternal by the Vedas and Purāṇas. (CC Madhya, 20.395)
”Kṛṣṇa’s pastimes are always present in the material world in one of the many universes. These pastimes appear in the universes one after the other, just as the sun moves across the sky and measures the time. Kṛṣṇa’s appearance may be manifested in this universe at one moment, and immediately after His birth, this pastime is manifested in the next universe. After His killing of Pūtanā is manifested in this universe, it is next manifested in another universe. Thus all the pastimes of Kṛṣṇa are eternally existing both in the original Goloka Vṛndāvana planet and in the material universes. The 125 years calculated in our solar system to be Kṛṣṇa’s lifetime equal one moment for Kṛṣṇa.
One moment these pastimes are manifested in one universe, and the next moment they are manifested in the next universe. There are unlimited universes, and Kṛṣṇa’s pastimes are manifested one moment after the other in all of them. This rotation is explained through the example of the sun’s moving across the sky. Kṛṣṇa appears and disappears in innumerable universes, just as the sun appears and disappears during the day. Although the sun appears to rise and set, it is continuously shining somewhere on the earth. Similarly, although Kṛṣṇa’s pastimes seem to appear and disappear, they are continuously existing in one brahmāṇḍa (universe) or another. Thus all of Kṛṣṇa’s līlās are present simultaneously throughout the innumerable universes.” (CC Madhya, 20.397, purport)
Tämän saman kaavan mukaan voimme ymmärtää, että Herra Caitanyan laajentunut lila – johon mekin tällä hetkellä olemme osallisina – on käynnissä samanaikaisesti lukemattomissa maailmankaikkeuksissa. Samoin lukemattomissa maailmankaikkeuksissa on juuri nyt menossa Ramanuja-acaryan lila, Madhva-acaryan lila ja Bhaktivinoda Thakuran ja Bhaktisiddhanta Sarasvatin lila. Srila Prabhupada toteuttaa parhaillaankin omaa lilaansa lukemattomissa maailmankaikkeuksissa, ja samoin ISKCON-liike on samanaikaisesti läsnä ja toiminnassa lukemattomissa eri universumeissa.
Samalla tavalla kuin Krishna voi laajentua lukemattomiksi muodoiksi, myös Krishnan puhtaat bhaktat voivat esiintyä samanaikaisesti lukemattomissa paikoissa – esittäen omia leikkejään, ikuisesti. Ei ihme, että kun Brahmananda Prabhu toi Prabhupadalle ensimmäisen sanelukoneen (dictaphone), hän osasi käyttää sitä heti ilman ohjekirjaa tai mitään opastusta… Se ei ollut ensimmäinen kerta kun Prabhupada sai kyseisen laitteen käsiinsä.
”To answer your second question, you should know that Arjuna and Kunti Devi are not in Krishna Loka. They are eternally associated with Krishna only in the material world. Just like Krishna is always in the spiritual world, so similarly He is always in the material world and His Pastimes are going on there also. In the material world, Krishna also has eternal associates, such as Arjuna and Kunti Devi. There is a difference between the body and soul of Arjuna and Kunti Devi. But although Arjuna is with Krishna in innumerable different material universes at one time, still there is only one spirit soul who is Arjuna. This spirit soul expands into many different bodies and thus you can understand that there are also incarnations of devotees as well as incarnations of Krishna. This is the power of the spirit soul, that it is unlimited. Such conception cannot be understood while one is still in the conditioned state.” (Letter to Saradia — Los Angeles 12 December, 1968)
Prabhupada mainitsee tässä, että Arjunaa tai Kunti Deviä ei ole Krishna-lokalla, mutta tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että he eivät ole siellä Arjunan tai Kunti Devin muodossa. Henkisessä maailmassa he ovat alkuperäisessä ikuisessa muodossaan – mutta juuri Arjunana tai Kuntina he eivät sinne kuulu. Henkisen maailman leikit eroavat aineellisen maailman Krishna-liloista: henkisessä maailmassa ei ole Kurukṣetran taistelua, kuningas Kamsaa tai Duryodhanaa, jotka yrittävät surmata Krishnaa tai Paṇḍavoita jne.
Harjoitus jatkuu Krishna-lilassa
Prabhupadan lupaus paluusta Jumaluuteen tässä elämässä ei tarkoita, että meistä jokaisesta tulee nitya-siddha-prema-bhaktoja ennen kuolemaa. Se tarkoittaa, että voimme saavuttaa tason, jolla olemme kelvollisia siirtymään maailmankaikkeuteen, jossa Krishna esittää leikkejään. Siellä meidät otetaan vastaan, ja siellä harjoittelumme jatkuu suorassa yhteydessä Krishnaan ja Krishnan ikuisiin seuralaisiin.
Seuraavassa lainauksessa Prabhupada kuvaa, että bhaktat, jotka ovat tässä elämässä menestyksekkäästi harjoittaneet bhaktia, ottavat syntymän siinä maailmankaikkeudessa, jossa Krishna esittää leikkejään. Prabhupada sanoo, että siellä ”harjoittelu jatkuu”, ”The training goes on.” Siellä meillä on mahdollisuus seurustella Krishnan nitya-siddha-bhaktojen kanssa, palvella heitä ja päästä suoraan Krishnan itsensä seuraan ja palvelukseen.
”Those who successfully practice bhakti-yoga go directly to the spiritual world after giving up this present body, and there they become situated in one of the Vaikuṇṭha planets. The inhabitants of Vṛndāvana are all pure devotees.Their destination after quitting the body is Kṛṣṇaloka. They even surpass the Vaikuṇṭha-lokas. The fact is that those who are always engaged in Kṛṣṇa consciousness and mature, pure devotional service are given the chance, after death, to gain Kṛṣṇa’s association in one of the universes within the material world.
Kṛṣṇa’s pastimes are continuously going on, either in this universe or in another universe.Just as the sun globe is passing over many places across this earthly planet, so kṛṣṇa-līlā, or the transcendental advent and pastimes of Kṛṣṇa, are also going on continuously, either in this or another universe. The mature devotees, who have completely executed Kṛṣṇa consciousness, are immediately transferred to the universe where Kṛṣṇa is appearing. In that universe the devotees get their first opportunity to associate with Kṛṣṇa personally and directly. The training goes on, as we see in the vṛndāvana-līlā of Kṛṣṇa within this planet. Kṛṣṇa therefore revealed the actual features of the Vaikuṇṭha planets so that the inhabitants of Vṛndāvana could know their destination.” (Krishna book chapter 28)
”Just like you pass I.A.S. Then you become an assistant to the magistrate. You learn. Then you are posted as magistrate. Even if you are fit for going back to home, back to Godhead, you are first of all transferred to the universe where Kṛṣṇa is now present, and there you become accustomed. Then you go to real Vṛndāvana.” (Morning Walk — October 5, 1975, Mauritius)
Bhauma-Vrindavana – Vrindavana maan päällä – on kuin silta aineellisen ja henkisen maailman välillä. Siellä sielu saa henkisen kehon, mutta hänellä on vielä muistoja tai hienovaraisia anarthoja, jotka palavat pois suorassa yhteydessä Krishnaan. Bhauma-lila on kuin sairaalan kuntoutusosasto ennen kotiinpaluuta. Bhakta on jo periaatteessa terve, mutta tarvitsee vielä hetken aikaa tottuakseen uuteen terveeseen elämään.
”If the living entity does not enter into another gross body, then where does he go? So Kṛṣṇa says, mām eti: ”He comes to Me.” Now just imagine what is the speed of spirit soul, just after leaving this body after death, he immediately goes to Goloka Vṛndāvana, or at least where Kṛṣṇa is there. Mām eti. Kṛṣṇa’s nitya-līlā, that has been described in the Caitanya-caritāmṛta, how Kṛṣṇa’s nitya-līlā is going on. Kṛṣṇa is present in a bhauma-līlā in one of the universes every time. Lord Caitanya has given the example as the movement of the sun. The sun is moving, and the twenty-four hours into sixty minutes, into sixty seconds…
All these time changes are there, every time. Just like our sunrise was, say, at six-thirty, or six. This six-thirty passed here, but somewhere else it is now six-thirty. Again when it will pass six-thirty there, in somewhere else there will be six-thirty. Similarly, Kṛṣṇa is passing from one universe to another, and when He’s visible in this universe, we find Kṛṣṇa’s appearance.
So Śrīla Sanātana Gosvāmī has informed us that those who are competent, those who have become competent to associate with Kṛṣṇa, as Kṛṣṇa says, tyaktvā dehaṁ punar janma naiti mām eti… [Bg. 4.9]. This mam eti, that spirit soul goes to Kṛṣṇa first of all within some universe where Kṛṣṇa is having His pastimes, bhauma-līlā. He goes there. Then just like when a person is trained up as apprentice, then he’s given the post. Just like a magistrate, after passing the examination, I.C.S. examination, he’s trained up under some magistrate, and then he’s given the post.
Similarly, a living entity, when he is actually eligible by Kṛṣṇa consciousness, by development of Kṛṣṇa consciousness, then immediately after giving up this body, he’s transferred to that universe where Kṛṣṇa is there. Bhauma-līlā. And after his being trained up thoroughly, then he’s transferred to the original Kṛṣṇaloka, Goloka Vṛndāvana. (Lecture on Srimad-Bhagavatam Nov. 2, 1972, Vṛndāvana)
Edes kaikki gopit Krishna-lilassa eivät ole bhavan tai preman tasolla
Kaikki Krishna-lilan bhaktat eivät ole uttama-adhikareja tai nitya-siddhoja. Suurin osa heistä on siellä täydellistämässä palveluaan Krishnalle ja puhdistamassa viimeisiä aineellisia kiintymyksiään nitya-siddha-bhaktojen ohjauksessa, ja tämän elämän päätteeksi he palaavat Goloka Vrindavanaan.
Monet gopit Krishna-lilassa – myös rasa-tanssissa – olivat sadhana-siddha-gopeja. He olivat saavuttaneet syntymänsä Krishnan lilaan aiemman antaumuksellisen palvelunsa kautta – ehkä chanttaamalla kuusitoista kierrosta, levittämällä kirjoja tai muuten saarnaamalla Krishnatietoisuutta?
Krishna sanoo Bhagavad-gitassa:
”Sille joka opettaa tätä korkeinta tietoa Minun palvojilleni, antaumuksellinen palveleminen on taattu, ja elämänsä lopussa hän palaa Minun luokseni.” (BG 18.68)
Eräät gopeista olivat tavanneet Herra Ramacandran edellisessä elämässään ollessaan askeetikkoina Dantakaranyan metsässä. Tämä tapaaminen Raman kanssa puhdisti heidän sydäntään niin voimakkaasti, että he saivat syntymän Krishnan leikkeihin gopeina:
”Upon seeing Lord Rāmacandra, the sages in the Daṇḍaka forest desired to enjoy Lord Hari (Kṛṣṇa). In other words, the sight of Lord Rāma’s beauty reminded them of Lord Hari, Gopāla, their personal object of worship, and they then wanted to enjoy with Him. But out of embarrassment they did not act on that desire, whereupon Lord Śrī Rāma, who is like a desire tree, gave His mercy to them, even though they had not voiced their request. Thus their desire was fulfilled, as stated by the words beginning te sarve. By means of their lusty attraction they became freed from the ocean of material existence, the cycle of birth and death, and coincidentally they got the association of Hari in conjugal love.” (Padma Purāṇa, Uttara-khaṇḍa)
Srila Kavi-karnapura Gosvamin merkitys Srimad-Bhagavatamin kymmenenteen lauluun kertoo tästä tapauksesta lisää yksityiskohtia:
By associating with the eternally perfect gopis, some of these new gopis fully manifested purva-raga loving attraction for Krsna as soon as they reached puberty. (This kind of attraction develops even before one meets the beloved.) When these new gopis got the direct audience of Krsna and physically associated with Him, all their remaining contamination became burned up, and they achieved the advanced stages of prema, sneha and so on. Even though they were in the company of their cowherd husbands, by the power of Yoga-māyā the gopīs remained unsullied by sexual contact with them; rather, they were situated in purely spiritual bodies that Kṛṣṇa enjoyed.
On the night they heard the sound of Kṛṣṇa’s flute, their husbands tried to stop them, but by the merciful assistance of Yoga-māyā the sādhana-siddha gopīs were able to go forth to their beloved, together with the nitya-siddha gopīs. Other gopīs, however, because of not getting the good fortune of associating with the nitya-siddha gopīs and other advanced gopīs, had not achieved the stage of prema, and so their contamination was not completely burned away. They entered the company of their cowherd husbands and, after sexual union with them, gave birth to children.
But a short time later even these gopīs developed their pūrva-raga by hankering intensely for the physical association of Kṛṣṇa — a hankering they acquired by associating with the advanced gopīs. Becoming worthy recipients of the mercy of the perfected gopīs, they assumed transcendental bodies fit to be enjoyed by Kṛṣṇa, and when Yoga-māyā failed to help them overcome their husbands’ attempts to keep them from going out, they felt themselves cast into the worst calamity” (SB 10.29.9, purport)
Srimad-Bhagavatamissa kuvaillaan, kuinka nämä sadhana-siddha-gopit ylpistyivät, minkä seurauksena Krishna poistui heidän luotaan. He eivät vielä olleet täysin puhtaita tietoisuudeltaan – joten Krishna koetteli ja puhdisti heitä edelleen.
On siis mahdollista ja täysin normaalia, että bhaktat, jotka eivät ole täysin puhtaita, voivat myös ottaa syntymän Krishna-lilaan – jopa gopeina. Seurustelu nitya-siddha-bhaktojen ja Krishnan kanssa polttaa viimeisetkin aineelliset ehdollistumat pois heidän sydämestään. On mainittu, että nämä bhaktat olivat saavuttaneet āsaktin tason – ja se yksin riitti saamaan syntymän gopeina.
Vaikuttaa siis siltä, että bhaktan ei tarvitse yltää bhavan tai preman tasolle saavuttaakseen syntymän Krishna-lilaan gopiksi. Jopa vaatimattomampi edistyminen voi taata bhaktalle paikan Krishnan leikeissä – vaikkei ehkä gopina, niin jossakin muussa roolissa lukemattomien bhaktojen joukossa.
”Amongst the devotees of the Lord there are several divisions, mainly nitya-siddhas and sādhana-siddhas… The sādhana-siddha devotees are chosen from the conditioned souls.” (SB 3.3.26)
Seuraavassa kirjeessä Prabhupada antaa esimerkin kuinka ehdollistuneet sielut tai bhaktat jotka eivät vielä ole täydellistäneet Krishnatietoisuuttaan voivat ottaa osaa Krishnan leikkeihin ja seurustella Krishnan ikuisten seuralaisten kanssa ja näin täydellistää elämänsä:
”Your letter of 8/24 contains some important questions. The six goswamis are not all eternal associates of Krishna. Only Rupa and Raghunnath Goswami are eternal associates. You know there are two kinds of living entities: nityamukta or eternal associates of the Lord, and nityabaddha or eternally conditioned. This material manifestation is a chance for the eternally conditioned entities to go Back to Godhead; but when they go back there is no distinction between the two. When Krishna appears some of his eternal associates come with Him to assist Him in His different incarnational activities; and some of the living entities from conditioned life are liberated by following the footprint of Lord Krishna and His bona associates; so all the six became eternal associates of Krishna. Regarding Sarbabhauma Bhattacharya, he decended from higher planet for being liberated in the association of Lord Chaitanya, so his conditioned life came to an end after he contacted Lord Caitanya.” (Letter to Jadurani, 9 September 1967)
Caitanya Mahaprabhu matkusti ympäri Intiaa opettaen ja kohdaten ehdollistuneita sieluja – tämäkin on osa Krishnan ikuista leikkiä, ja eri edistyksen tasoilla olevat bhaktat voivat liittyä mukaan näihin leikkeihin eri maailmankaikkeuksista ja jatkaa Krishnatietoisuutensa täydellistämistä. Tapaamalla Herra Caitanyan tai Hänen ikuisia seuralaisiaan, voimme hetkessä puhdistaa viimeiset rippeet aineellisista ehdollistumistamme.
Mitä enemmän henkistä edistystä teemme tässä elämässä, sitä lähemmäs Krishnaa ja Hänen ikuisia seuralaisiaan voimme seuraavassa elämässä päästä. Voimme luottaa siihen, että Krishnan ja Srila Prabhupadan armosta saamme juuri sellaisen syntymän, joka on suotuisin Krishnatietoisuutemme täydellistämiseksi.
Krishna-lila aineellisessa maailmassa on harjoittelupaikka ehdollistuneille bhaktoille
Seuraavassa Srila Prabhupada ja Bhaktivinoda Thakura selittävät, kuinka Krishnan leikit aineellisessa maailmassa ovat erityisesti tarkoitettu harjoituspaikaksi bhaktoille täydellistääkseen Krishnatietoisuutensa. Tämänhetkinen elämä on ikäänkuin sisäänheitto Krishna-lilaan ja seuraavassa elämässä saamme mahdollisuuden täydellistää itsemme Krishnan antaumuksellisessa palvelemisessa seuraamalla Krishnan ikuisten seuralaisen jalanjäljissä. Tätä kutsutaan raganuga bhaktiksi, eli Krishnan ikuisten seuralaisten – ragatmika bhaktojen – jalanläljissä seuraamiseksi.
”The eternal pastimes in Goloka are the abode of all the eternally liberated servitors, whereas the manifest pastimes in the material world are the refuge for all of the bound-up conditioned living entities.” (Srila Bhaktivinoda Thakura – Sri Kalyana kalpa-taru 35)
Devotee: You mentioned that the gopas, Krsna’s friends, are playing with Him, and they are said to have done very much pious deeds in their past lives. I understand that they are eternal associates?
Prabhupada: No. Some of them are eternal associates, some of them are promoted to that eternal association. Suppose if you go and become an associate, playmate of Krsna, so your position also becomes, now, eternally. If simply the eternal associates of Krsna can play with Him, not others, then what is the meaning of your becoming Krsna conscious? You can become also. How? By pious deeds of many, many lives. You can also become promoted to that position. Actually in the bhauma Vrndavana, in this material world the Vrndavana, mostly the associates of Krsna are these conditioned living entities who are promoted to that Krsna conscious perfection stage. They are first of all allowed to see Krsna in the planet where Krsna’s pastimes is going on. And then they are promoted to the transcendental Vrndavana. Therefore it is said in the Bhagavata: krta-punya-punjah. They are all promoted. But even they are promoted, they are now eternal associates. Is it clear?” (Lecture BG 6.35–45 Feb. 20, 1969, Los Angeles)
”Persons desiring to follow in the footsteps of such eternal devotees of the Lord as the Vṛṣṇis and Vṛndāvana denizens are called rāgānugā devotees, which means that they are trying to attain to the perfection of those devotees. These rāgānugā devotees do not follow the regulative principles of devotional service very strictly, but by spontaneous nature they become attracted to some of the eternal devotees such as Nanda or Yaśodā, and they try to follow in their footsteps spontaneously. There is a gradual development of the ambition to become like a particular devotee, and this activity is called rāgānugā.
We must always remember, however, that such eagerness to follow in the footsteps of the denizens of Vraja (Vṛndāvana) is not possible unless one is freed from material contamination. In following the regulative principles of devotional service, there is a stage called anartha-nivṛtti, which means the disappearance of all material contamination.” (Nectar of Devotion Ch. 16)
Kun Krishna tanssi, soitti, lauloi ja osoitti erityistä kiintymystä gopeille, jotkut heistä alkoivat ylpistyä ja ajatella: ”En ole ketään huonompi. Olen Krishnalle kaikkein rakkain.” Näin sadhana-siddha-gopien sydämiin nousi hienovarainen ylpeys. He eivät osoittaneet asianmukaista kunnioitusta Srimati Radharanille – Krishnan hladini-shaktille – eivätkä myöskään nitya-siddha-gopeille. Tämän vuoksi Krishna katosi heidän näkyvistään.
Edistyneet bhaktat voivat saavuttaa Vraja-dhaman tässä maailmassa, bhauma-Vrindavanassa eli ”maallisessa Vrindavanassa”. Ennen kuin bhakta siirtyy aprakrta-rajaan, tuonpuoleiseen henkiseen Vrajaan, Krishna kuitenkin koettelee häntä monin tavoin. Tämän maailman Vraja toimii ikään kuin koulutuskeskuksena bhaktoille jotka eivät vielä ole saavuttaneet täydellistymää. Ennen kuin Krishna otti uudet gopit mukaansa rasa-tanssiin, Hän testasi heitä perusteellisesti. Hän varmisti, etteivät he olleet tyytymättömiä Häneen tai liikkeellä itsekkäistä motiiveista. He läpäisivät tämän kokeen ja pääsivät mukaan rasa-tanssiin.
Myöhemmin rasa-tanssissa Krishna tanssi, lauloi ja syleili gopeja täyttäen heidät kohtaamisen ilolla. Sitten Hän ajatteli: ”Haluan nähdä, miten sadhana-siddha-gopit toimivat suhteessa muihin gopeihin.” Tämä oli uusi koetus. Tapahtumat etenivät juuri kuten Krishna oli ajatellutkin: osa heistä ei osoittanut asianmukaista kunnioitusta muille gopeille. Silloin Krishna katosi heidän luotaan. Gopit vaipuivat syvään suruun ja lähtivät etsimään Häntä kaikkialta. Näin Krishna koulutti ja puhdisti sadhana-siddha-gopeja yhä syvemmin, valmistaen heitä korkeimpaan täydellisyyteen.
Tärkein vaatimus on vilpitön toive
Kaikista ratkaisevin vaatimus Jumaluuteen palaamiseksi on oma halumme palata takaisin Krishnan luokse. Ainoa hinta, joka Krishnatietoisuudesta on maksettava, on vilpitön innokkuutemme.
”My Guru Maharaja, Sri Srimad Srila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur Goswami Prabhupada, used to say that every one of his disciples could attain Vaikuṇṭhaloka in this life, without waiting for another life to execute devotional service. One simply has to become as serious and sincere as Dhruva Maharaja; then it is quite possible to attain Vaikuṇṭhaloka and go back home, back to Godhead, in one life” SB 4.12.43 Purport
Tämäkin saattaa kuulostaa haastavalta tehtävältä – tulla yhtä vakavamieliseksi ja vilpittömäksi kuin Dhruva Maharaja. Mittapuu on korkea, ja esikuva lähes pelottavan määrätietoinen.
”Devotees who are always absorbed in thoughts of Kṛṣṇa will soon see Kṛṣṇa face to face without a doubt. In other words, devotees who are always engaged in Kṛṣṇa consciousness and are fully absorbed in thoughts of Kṛṣṇa certainly return home, back to Godhead. They then see Kṛṣṇa directly, face to face, talk with Him and enjoy His company. This is confirmed in the Bhagavad-gītā (4.9): tyaktvā dehaṁ punar janma naiti mām eti so ’rjuna. Because during his lifetime a pure devotee is always speaking of Kṛṣṇa and engaging in His service, as soon as he gives up his body he immediately returns to Goloka Vṛndāvana, where Kṛṣṇa is personally present. He then meets Kṛṣṇa directly. This is successful human life. This is the meaning of prakaṭeha ānibe satvara: The pure devotee will soon see the personal manifestation of Lord Śrī Kṛṣṇa.” (CC Madhya-lila 13.155)
Tässäkin yhteydessä Prabhupada asettaa selkeän ihanteen: bhaktan tulisi ajatella Krishnaa alati ja olla jatkuvasti syventynyt Hänen antaumukselliseen palvelemiseensa. Kyse ei ole satunnaisesta henkisestä harjoituksesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, jossa tietoisuus suuntautuu yhä uudelleen ja uudelleen kohti Krishnaa – ajatuksissa, teoissa ja puheissa.
Tällainen vaatimus voi tuntua haastavalta, mutta samalla se paljastaa antaumuksen ytimen: jatkuva Krishnan muistaminen ja palvelemisen halu ja ponnistelu ovat tie sydämen puhdistumiseen.
”One should try to purchase a ticket to go back home, back to Godhead. The price of such a ticket is one’s intense desire for it, which is not easily awakened, even if one continually performs pious activities for thousands of lives. All mundane relationships are sure to be broken in the course of time but once one establishes a relationship with the Supreme Personality of Godhead in a particular rasa, it is never to be broken, even after the annihilation of the material world.” — (CC Adi Lila, 1.56, purport)
Krishnatietoisuuden prosessi on voimallinen
Vaikka vaatimukset Krishnan luo palaamiseen ovat korkeat, myös prosessi joka meille on annettu on voimallinen.
”You can rise to the highest platform from the fallen condition. That is Kṛṣṇa consciousness movement. That you are in a fallen condition, come to the highest platform and talk with God, play with God, dance with God. That is our opportunity. Now it is up to you to take it or not to take it. That is up to you.” (Srila Prabhupada Conversation, Tehran, August 10, 1976)
”My dear King, although Kali-yuga is an ocean of faults, there is still one good quality about this age: Simply by chanting the Hare Kṛṣṇa mahā-mantra, one can become free from material bondage and be promoted to the transcendental kingdom.” (SB 12.3.51)
Mitä tarkoittaa täydellistymisen saavuttaminen?
Prabhupada sanoo usein että bhaktan tulee saavuttaa täydellisyys tai hänen tulee olla puhdas bhakta palatakseen Jumaluuteen ja päästäkseen seurustelemaan Krishnan kanssa.
Esimerkiksi seuraavassa lainauksessa Prabhupada käyttää termiä ”täydellistymän saavuttanut”:
”There are two types of devotees — the sādhaka, who is preparing for perfection, and the siddha, who is already perfect. As far as those who are already perfect are concerned, Lord Kṛṣṇa says in the Bhagavad-gītā (4.9), tyaktvā dehaṁ punar janma naiti mām eti so ’rjuna: “After giving up this material body, such a devotee comes to Me.” After leaving the material body, the perfect devotee takes birth from the womb of a gopī on a planet where Kṛṣṇa’s pastimes are going on. This may be in this universe or another universe.
This statement is found in the Ujjvala-nīlamaṇi, which is commented upon by Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura. When a devotee becomes perfect, he is transferred to a universe where Kṛṣṇa’s pastimes are taking place. Kṛṣṇa’s eternal associates go wherever Kṛṣṇa manifests His pastimes. As stated before, first the father and mother of Kṛṣṇa appear, then the other associates. Quitting his material body, the perfect devotee also goes to associate with Kṛṣṇa and His other associates.” (CC Madhya, 20.397, purport)
Yritän seuraavaksi hieman avata mitä Prabhupada tarkoittaa puhuessaan täydellistymän saavuttamisesta. Krishna-premaa? Ehkä bhavaa? Tässä Prabhupada selittää mitä hän tarkoittaa täydellistymällä:
”A perfected soul is one who engages twenty-four hours a day in Kṛṣṇa consciousness. That is perfection. That is a transcendental position. Perfection means to engage in one’s original consciousness. That is perfection. That is stated in Bhagavad-gītā (BG 18.45): sve sve karmaṇy abhirataḥsaṁsiddhiṁ labhate naraḥ ”By following his qualities of work, every man can become perfect.” Complete perfection. Saṁsiddhi. Siddhi is perfection. That is Brahman realization, spiritual realization. And saṁsiddhi means devotion, which comes after Brahman realization. Saṁsiddhi.
Sam means complete and siddhi means perfection. In the Bhagavad-gītā it is stated that one who goes back home, back to Godhead, has attained the complete perfection. So perfection comes when one realizes that he is not this body; he is spirit soul. Brahma-bhūta (SB 4.30.20) – that is called Brahman realization. That is perfection. And saṁsiddhi comes after Brahman realization, when one engages in devotional service. Therefore if one is already engaged in devotional service, it is to be understood that Brahman realization is there. Therefore it is called saṁsiddhi. (Perfect Questions, Perfect Answers, 6)
Prabhupada määrittelee täydellisyyden saavuttamisen yksinkertaisesti: se on toimimista oman alkuperäisen asemansa mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa omistautumista Krishnan antaumukselliseen palvelemiseen, pyhän nimen laulamista sekä säännöstelevien periaatteiden noudattamista. Kun Prabhupada puhuu täydellistymisen saavuttamisesta, se ei välttämättä tarkoita Krishna-premaa tai edes bhavan tason saavuttamista.
Puhuessaan täydellistymästä Prabhupada viittasi Bhagavad-gitan 4.9 säkeeseen jossa sanotaan seuraavasti:
”One who knows the transcendental nature of My appearance and activities does not, upon leaving the body, take his birth again in this material world, but attains My eternal abode, O Arjuna.” (BG 4.9)
Purport: One who can understand the truth of the appearance of the Personality of Godhead is already liberated from material bondage, and therefore he returns to the kingdom of God immediately after quitting this present material body. … devotee, simply by understanding the transcendental nature of the body and activities of the Lord, attains the abode of the Lord after ending this body and does not run the risk of returning to this material world. … Simply by accepting this truth on faith, one can, without a doubt, attain liberation. The Vedic version tat tvam asi is actually applied in this case.
Anyone who understands Lord Kṛṣṇa to be the Supreme, or who says unto the Lord, “You are the same Supreme Brahman, the Personality of Godhead,” is certainly liberated instantly, and consequently his entrance into the transcendental association of the Lord is guaranteed. In other words, such a faithful devotee of the Lord attains perfection, and this is confirmed by the following Vedic assertion: “One can attain the perfect stage of liberation from birth and death simply by knowing the Lord, the Supreme Personality of Godhead, and there is no other way to achieve this perfection.” (Śvetāśvatara Upaniṣad 3.8) … One should therefore cultivate Kṛṣṇa consciousness with faith and knowledge, and in this way attain perfection.
Mitä tarkoittaa olla puhdas bhakta?
Seuraavassa keskustelussa Prabhupada antaa määritelmän mitä tarkoittaa olla puhdas bhakta:
Acyutānanda: ”…says first-class, second-class and third-class devotees, they are pure devotees.”
Prabhupāda: ”Yes, pure devotee is anyone who has no other motive except to serve Kṛṣṇa. It doesn’t matter he’s first class, second class or third… Anyābhilāṣitā-śūnyam [Brs. 1.1.11]. If he has got some motive, then he’s not pure devotee.
”He may be not advanced, but if he has not motive, then he’s pure devotee. If he wants to utilize Kṛṣṇa for his personal benefit, then he’s not pure devotee. He’s impure. So first of all he has to become pure devotee.” The Nectar of Devotion, Vṛndāvana, November 4, 1972
Puhdas bhakta tai täydellisyyden saavuttanut bhakta ei siis Prabhupadan termistössä tarkoita, että bhaktan täytyy olla uttama-adhikari tai edes välttämättä madhyama-adhikari. Puhdas bhakta ei välttämättä ole bhavan tai preman tasolla – eikä edes rucin tai asaktin tasolla.
Puhdas, täydellisyyden saavuttanut bhakta tarkoittaa yksinkertaisesti tätä: hän seuraa vilpittömästi oman henkisen opettajansa ohjeita, yrittää parhaansa mukaan palvella Krishnaa ja gurunsa missiota, eikä hänellä ole itsekkäitä motiiveja. Hän ei pyri hyötymään gurun tai Krishnan palvelemisesta eikä bhakta-yhteisöstä aineellisin ja itsekkäin tarkoitusperin. Hän haluaa ainoastaan edistyä Krishnatietoisuudessa ja palata alkuperäiseen asemaansa Krishnan ikuisena palvelijana. Tällainen puhdas täydellisyyden saavuttanut bhakta on valmis seuraavassa elämässä ottamaan osaa Krishnan ikuisiin leikkeihin ja tapaamaan Krishnan kasvotusten.
Smarta-bramiinit saavat Krishnan armoa
Seuraavassa on yksi esimerkki siitä, kuinka ehdollistuneet sielut voivat ottaa osaa Krishnan-leikkeihin ja saavuttaa puhtaiden bhaktojen ja Krishnan armosta ansiosta puhtaan bhaktin. Smarta-brahmiinit Krishna-kirjassa olivat niin kiintyneitä ritualistisiin seremonioihin sekä sääntöihin ja määräyksiin, että he eivät suostuneet antamaan Krishnalle ja paimenpojille ruokaa heidän pyytäessään. He olivat kuitenkin edellisessä elämässään harjoittaneet Krishnatietoisuutta siinä määrin, että saivat siunauksen syntyä samaan aikaan ja paikkaan, jossa Krishna esitti yliaistillisia maanpäällisiä leikkejään.
”The brāhmaṇas engaged in the performance of sacrifices began to regret their sinful activities in refusing food to the Supreme Personality of Godhead. They could finally understand their mistake; They began to talk among themselves: “To hell with our being born brāhmaṇas! To hell with our learning all the Vedic literatures! To hell with our performing great sacrifices and observing all the rules and regulations! To hell with our family! To hell with our expert service in performing the rituals exactly according to the description of the scriptures! To hell with it all, for we have not developed transcendental loving service to the Supreme Personality of Godhead, who is beyond the speculation of the mind, body and senses…
Although we are considered to be masters in all purificatory processes, we did not actually know what their goal is because we are too much attached to the materialistic way of life. Even though we were reminded of Kṛṣṇa and Balarāma by the cowherd boys, we disregarded Them. We now think that the Supreme Personality of Godhead simply played a trick of mercy on us by sending His friends to beg food from us. Otherwise, He had no need to send them. He could have satisfied their hunger then and there just by willing to do so.” (Krishna book 23)
Puhtaiden bhaktojen ja Herran armon vaikutuksesta nämä bramiinit kokivat nopean sisäisen muutoksen ja vapautuivat ylpeydestään. Joskus jopa pintakultaiset smarta-bramiinit voivat päästä mukaan Krishnan leikkeihin. He olivat edellisessä elämässään palvelleet Krishnaa tavalla tai toisella ja sen ansiosta he saivat mahdollisuuden tavata Krishnan seuraavassa elämässään.
Jos smarta-bramiinitkin saivat mahdollisuuden tavata Krishnan, miksei vilpittömät ISKCON bhaktat pääsisi Krishnan seuraan seuraavassa elämässään? Vilpitön pyrkimys tässä elämässä avaa meille oven suhteeseen Krishnan kanssa Hänen ikuisessa valtakunnassaan. Mitä enemmän ponnistelemme Krishnatietoisuuden eteen tässä elämässä, sitä läheisempään suhteeseen voimme päästä Krishnan kanssa seuraavassa elämässä. Haluammeko olla Krishna-lilassa smarta-bramiineina, bramiinien vaimoina, paimenpoikina vai vaikkapa gopeina? Vai riittääkö meille rooli Dvarakassa, jossa näemme Krishnan etäältä silloin tällöin – vai haluammeko päästä lähelle, palvelemaan Krishnaa yhdessä henkisen maailman legendojen kanssa?
Srila Prabhupadan armosta voimme päästä Krishnan seuraan
Vaikka emme seuraavassa elämässä välttämättä pääsisikään suoraan gopeiksi henkiseen maailmaan, voimme Prabhupadan armosta saada mahdollisuuden vähintään kohdata Krishnan kasvotusten ja siten puhdistumaan nopeasti. Tämä on Prabhupadan ja Herra Caitanya Mahaprabhun erityisarmo, joka kohdistuu kaikkiin langenneisiin sieluihin ja erityisesti Heidän bhaktoihinsa.
Jagat Shaksu Dasa muistelee Prabhupadan sanoneen:
”Olette hyvin onnekkaita. Nyt teidän tulee tehdä myös muut onnekkaiksi. Jos chanttaatte 16 kierrosta, noudatatte neljää periaatetta ja saarnaatte, vakuutan teille, että jo tässä samassa elämässä näette Krishnan kasvotusten.”
”You are very fortunate. Now you must make others fortunate too. If you chant 16 rounds, follow the four regulative principles and preach, I assure you in this same lifetime you will see Krishna face to face.”
Joku saattaa sanoa: ”Yleensä Krishnan näkeminen kasvotusten vie enemmän aikaa kuin yhden elämän.” Mutta koska Prabhupada antoi tuon lupauksen, Krishnan täytyy varmasti täyttää Prabhupadan lupaus.
Krishna sanoo Bhagavad-gitassa:
”Arjuna – you declare it. If I declare it, people may not believe it, but if you declare it they will believe you because you are a devotee.” Even though Kṛṣṇa may break His own promise, He wants to see that the promises of His devotees are fulfilled.” Teachings of Queen Kunti
Krishna osoittaa armoaan kaikille eläville olennoille. Puhumattakaan niistä, jotka yrittävät palvella Krishnaa Hänen puhtaan bhaktansa Srila Prabhupadan alaisuudessa. Jos Krishna antaa jopa puolijumalille ja demoneille mahdollisuuden päästä Hänen seuraansa, miksi hän ei antaisi sitä mahdollisuutta Hänen uskollisille bhaktoilleen?
Prabhupada toimii bhaktojen takaajana
Eräänä päivänä Prabhupada luennoi Los Angelesin uudessa temppelillä ja luennon lopussa hän sanoi: ”Jos vain seuraatte näitä neljää periaatetta ja chanttaatte kuusitoista kierrosta päivässä, palaatte kotiin, takaisin Jumaluuteen. Minä takaan sen.” Hän piti tauon ja katsoi ympärilleen bhaktoihin. Sitten hän sanoi uudestaan: ”Minä takaan sen!”
”I thank all of you very much for accepting me as your spiritual master, and I promise that I will take you back to home, back to Godhead. I ask you all to promise me to always chant at least 16 rounds, follow the regulative principles, read our books and try to preach this Krishna Consciousness Movement all over the world. So far my qualifications are concerned, I am simply trying to carry out theorder of my Guru Maharaja.” (Letter to Nityananda 12. November 1971)
”If you continue in this way, and strictly follow the four regulative principles, making sure to chant at least sixteen rounds on the beads, daily, it is without a doubt that at the end of this lifetime, you can go back home, back to Godhead.”
”Follow the regulative principles very strictly, chant at least 16 rounds of beads daily, read our literatures, go for street Sankirtana, etc. In this way keep yourself engaged in Krishna’s business 24 hours, and in this lifetime you will become perfectly happy and in the end reach the Supreme destination.”
”So our method is not so difficult. Rather it is joyful. So engage yourself enthusiastically in this way and you will be happy and in the end go back to home, back to Godhead.” Letter to Sukhada 4. August, 1971
”For one who explains this supreme secret to the devotees, pure devotional service is guaranteed, and at the end he will come back to Me.” (BG 18.68)
”Anyone, however, who tries sincerely to present Bhagavad-gītā as it is will advance in devotional activities and reach the pure devotional state of life. As a result of such pure devotion, he is sure to go back home, back to Godhead.” (BG 18.68, purport)
Prabhupadalla on avain henkisen maailman takaoveen
Eräällä luennolla Srila Prabhupada sanoi, että bhaktojen tulisi saavuttaa 100-prosenttinen Krishnatietoisuus jos he haluavat päästä takaisin Jumaluuteen. Jotkut bhaktat hieman lannistuivat ja ajattelivat: sata prosenttia – se on todella kova vaatimus!
Srila Prabhupada oli jo lähdössä alas portaita vyasasanalta kun hän kääntyi bhaktojen puoleen ja sanoi: ”Jos tulette 90-prosenttisesti Krishnatietoisiksi, voitte palata kotiin, takaisin Jumaluuteen.”
Katsoessaan kuulijoitaan hän huomasi, että bhaktat näyttivät edelleen lannistuneilta. Niinpä hän jatkoi: ”Jos tulette 80-prosenttisesti Krishnatietoisiksi, voitte palata kotiin, takaisin Jumaluuteen.”
Bhaktat epäilivät yhä, pystyisivätkö he saavuttamaan edes 80-prosenttisen Krishnatietoisuuden. Silloin Srila Prabhupada sanoi: ”Selvä! 70 prosenttia – mutta ei sen vähempää!” – ja bhaktat vastasivat huutamalla raikuvasti ”Jaya Srila Prabhupada!”
Kun Prabhupada oli palaamassa huoneeseensa, eräs bhakta ilmaisi huolensa siitä, ettei ehkä pystyisi saavuttamaan edes 70-prosenttista Krishnatietoisuutta. Silloin Prabhupada sanoi: ”Selvä, pidä vain kiinni dhotistani. Minulla on avain takaoveen!”
Johtopäätös
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Prabhupadan opetuksia tulee aina tarkastella kokonaisuutena ja ymmärtää hänen kaikki lausuntonsa omassa asiayhteydessään. Muuten syntyy helposti väärinkäsityksiä.
Saatamme esimerkiksi ajatella: ”Jos Krishnan luo palaaminen vie joka tapauksessa monta elämää, miksi siis kiirehtiä?” Tällainen ajattelu kuitenkin tuhoaa uskon ja siten innokkuuden henkisessä elämässä. Saatamme myös ajatella: ”Jos Krishnan luo palaaminen kerta on varmaa, miksi ponnistella turhaan liikaa?” Molemmat ajattelutavat ovat turmiollisia Krishnatietoisuudessa edistymiselle.
Vaikka emme välttämättä saavuttaisikaan täydellistä Krishna-preman tasoa vielä tämän elämän aikana, jokainen ottamamme askel on kotiinpäin: mitä pidemmälle etenemme nyt, sitä suotuisamman aseman saamme Krishnan leikeissä seuraavassa elämässämme.
Jos ymmärrämme, että voimme palata Krishnan luo hyvinkin pian, pystymme olla optimistisia, kärsivällisiä ja päättäväisiä Krishnatietoisuuden harjoituksessa. Voimme ymmärtää, että jos otamme Krishnatietoisuuden vakavasti tässä elämässä, saamme seuraavassa elämässä paremman aseman ja mahdollisuuden jatkaa siitä mihin jäimme, ja täydellistämään näin suhteemme Krishnaan. Tämä elämä on kuin sijoitus seuraavaan.
Krishnatietoisuuden harjoittaminen on joka tapauksessa ainoa järkevä asia mitä ihminen voi elämällään tehdä, joten miksei ottaisi sitä tosissaan heti kun mahdollista?
Ensimmäinen tavoite on ymmärtää, että minä – mitätön ja erehtyväinen olento – en voi omin voimin vapautua mayan otteesta. Ymmärrämme, että aineellisen olemassaolon kahleista voi vapautua vain Srila Prabhupadan armosta. Ilman hänen siunauksiaan se ei ole mahdollista.
Horjumaton usko Guruun ja Gaurangaan – Srila Prabhupadaan ja Krishnaan – pelastaa ehdollistuneen sielun mayan kynsistä ja avaa oven Krishnan ikuisiin leikkeihin. Sellainen on heidän aiheeton armonsa jota ilman paluu takaisin Jumaluuteen ei ole mahdollista.
Hare Krishna! Jaya Srila Prabhupada!