Artikkeli käsittelee astanga-joogan menetelmää Śrīmad-Bhāgavatamin ja Srila Prabhupadan opetusten valossa. Kirjoituksen näkökulma ja pohja perustuvat bhakti-traditioon, jota pidetään joogan portaiden perimmäisenä päämääränä ja lopullisena askelmana.
Joogan portaat
Joogan portaat kuvaavat elävän olennon asteittaista kehitystä kohti täydellisyyttä. Joogan portaat ovat:
Karma-jooga – Toiminnan hedelmistä luopuminen ja niiden uhraaminen Korkeimmalle.
Jñāna-jooga – Filosofinen pohdiskelu ja erottelukyky aineen ja hengen välillä.
Astanga-jooga – Kahdeksanosainen mystinen menetelmä, joka on joogan portaiden kolmas askel ja viimeinen vaihe ennen siirtymistä korkeimmalle tasolle.
Bhakti-jooga – Kaikkien joogamenetelmien huipentuma, puhdas antaumuksellinen palvelu ja rakastava palvelussuhde Jumaluuden Ylimpään Persoonallisuuteen – Krishnaan.
Tämä artikkeli osoittaa, kuinka astanga-joogan menetelmä oikein harjoitettuna auttaa mielen rauhoittamiseen ja keskittämiseen niin, että joogi voi lopulta yletä joogaportaiden korkeimmalle tasolle bhakti-joogaan, ja lopulta oivaltaa Krishnan antaumuksellisen palvelun kautta.
Astanga-joogan kahdeksan eri vaihetta
Astanga-joogan kahdeksanvaiheinen mystinen joogamenetelmä on muinainen ja tieteellinen prosessi, jonka edistyneisyyden tasot on jaettu seuraavasti:
Yama – Pidättäytyminen, moraaliset säännöt tai valat
Niyama – Velvollisuudet ja positiiviset säännöt
Asana – Istuma-asennot
Pranayama – Hengityksen hallinta
Pratyahara – Aistien vetäminen pois kohteistaan
Dharana – Mielen keskittäminen kohteeseen
Dhyana – Meditaatio
Samadhi – Täydellinen syventyminen, autuus tai valaistuminen
Astanga-joogan menetelmä on hyvin vaativa
Astanga-jooga on pyhissä kirjoituksissa suositeltu itseoivallusmenetelmä Satya-yugan aikakaudelle. Satya-yuga alkoi 3 893 000 vuotta sitten ja loppui 2 165 000 vuotta sitten. Satya-yugalla ihmiset elivät noin 100 000 vuotta ja itseoivalluksen saavuttaminen astanga-joogan avulla kesti normaalisti kymmeniä tuhansia vuosia. Menestyksen saavuttaminen tällä menetelmällä ei myöskään ollut täysin varmaa – yksikin virhe saattoi keskeyttää prosessin, jolloin joogi joutui aloittamaan harjoituksen seuraavassa elämässä lähestulkoon alusta.
Suuri pyhimys Narada Muni kuvailee menetelmän haasteellisuutta:
”After trying this process for many, many births and remaining unattached to material contamination, placing themselves continually in trance and executing many types of austerities, many mystic yogīs were unable to find the end of the path of God realization.” (SB 4.8.31)
Ensimmäiset viisi tasoa – fyysinen puhdistus ja terveys
Menetelmän viisi ensimmäistä tasoa (yama, niyama, asana, pranayama ja pratyahara) luokitellaan ulkoisiksi tai valmistaviksi harjoituksiksi, joilla ei vielä itsessään ole suoraa yhteyttä itseoivallukseen. Käytännössä kuudenteen tasoon asti joogit ovat eräänlaisia ”ultimaattisia terveysintoilijoita”. Karkeaa kehoa ja hienojakoista ruumista puhdistetaan säännönmukaisella elämäntavalla sekä asanoiden, pranayaman, mudrien ja bandhojen avulla. Vasta tämän puhdistusprosessin jälkeen uskonnollisuus tai Jumalan oivaltaminen tulevat mahdollisesti mukaan harjoitukseen laajemmassa mittakaavassa.
Nämä viisi ensimmäistä tasoa ovat valmistavia vaiheita, joiden päämääränä on tehdä mielestä vakaa ja rauhallinen, jotta joogi voi kehittää herpaantumattoman keskittymiskyvyn. Nykyaikaisissa joogakouluissa opetetulla ”joogalla” ei yleensä ole yhteyttä itseoivallukseen; kyseessä on pääasiassa fyysinen harjoitus, jota voidaan verrata venyttelyyn. Asanoilla itsessään ei ole yhteyttä henkisyyteen, vaan ne ovat puhtaasti fyysisiä harjoituksia.
Pranayaman tiede – hengityksen hallinta ja mystiset voimat
Alunperin mystisen joogan menetelmän alkulähde on Herra Krishna – Yogesvara, mutta ihmiskunnalle sen toi ensimmäisenä Hänen laajentumansa Siva – Adiyogi. Tässä Sivan opettamassa joogamenetelmässä oli yhtä monta asanaa kuin on elämänlajeja eli 8 400 000.
Ensimmäinen tavoite aidossa joogamenetelmässä on pidentää hengityksen pituutta. Itse asiassa astanga-joogan ensimmäiset kolme tasoa (yama, niyama ja asana) tähtäävät nimenomaan hengityksen pidentämiseen ja kehon valmisteluun tätä varten. Prosessi etenee asteittain: aluksi joogi hengittää kerran minuutissa, sitten kerran kymmenessä minuutissa, kerran tunnissa, kerran päivässä, kerran kuukaudessa ja lopulta hän lopettaa hengityksen kokonaan.
Srimad-Bhagavatamissa kerrotaan näistä mielen ja kehon hallinnan mestareista, jotka pystyivät meditoimaan kymmeniä tuhansia vuosia joen pohjalla pitämällä pranan sisällään ilman ulkoista hengitystä.
”Dhruva Mahārāja became a complete master of the breathing exercise, and thus he inhaled air only every twelfth day. In this way he became completely fixed in his position and worshiped the Supreme Personality of Godhead.” (SB 4.8.75)
Mitä pidemmäksi joogi onnistuu pidentämään hengitystään, sitä korkeampia siddhejä eli mystisiä voimia hän kehittää. Ukrainalainen lääkäri Buteyko tutki näitä harjoituksia vuosikymmeniä ja onnistui kehittämään pieniä mystisiä siddhejä pranayaman avulla, kuten aurojen näkemistä jne. Lopulliset siddhit voi kuitenkin saavuttaa ainoastaan meditoimalla Vishnua.
Lainauksia auktorisoiduista jooga-teoksista
The Shiva Samhita:
”Let the wise practitioner close with his right thumb the pingala (right nostril), inspire air through the ida (the left nostril); and keep the air confined – suspend his breathing – as long as he can; and afterwards let him breathe out slowly, and not forcibly, through the right nostril.”
”Again, let him draw breath through the right nostril, and stop breathing as long as his strength permits; then let him expel the air through the left nostril, not forcibly, but slowly and gently.”
”When the Yogi can, of his will, regulate the air and stop the breath (whenever and how long) as he likes, then certainly he gets success in kumbhaka, and from the success in kumbhaka only, what things cannot the Yogi commend here?”
”Then gradually he should make himself able to practice for three gharis (one and half hours, he should be able to restrain breath for that period). Through this, the Yogi undoubtedly obtains all the longed-for powers.”
”When he gets the power of holding breath (i.e., to be in a trance) for three hours, then certainly the wonderful state of pratyahara is reached without fail.”
The Yoga Sutra of Patanjali:
”Pranayama is the cessation of inspiratory and expiratory movements.”
The Gheranda Samhita:
”Whenever the yogi may be, he should always, in everything he does, be sure to keep the tongue upwards and constantly hold the breath. This is Nabhomudra, the destroyer of diseases for yogis.“
Hatha Yoga Pradipika:
”So long as the (prana) air stays in the body, it is called “life” … Death consists in passing out of the (prana) air. It is, therefore, necessary to restrain the breath.”
On huomionarvoista, että vasta kun joogi pystyy pidättämään hengitystään kolme tuntia, hän saavuttaa viidennen tason (pratyahara) eli aistien sisään vetämisen ja niiden täydellisen hallinaan. Mielen keskittämisen menetelmään (dharana) siirrytään vasta tämän jälkeen.
Joogaprosessin ensimmäisen viiden kohdan tarkoitus on tehdä mielestä vakaa ja rauhallinen, jotta joogi voi kehittää laserintarkan keskittymiskyvyn. Suurin osa joogeista ei pääse tälle tasolle asti. Varsinkaan nykyään tuskin kukaan saavuttaa tätä tasoa, sillä useimmat eivät edes tiedä, että heidän pitäisi pyrkiä siihen.
Kohtalo, karma ja elämän pituus
Joogaprosessiin kuuluvat terveet elämäntavat ja ruokavalio voivat muuttaa ihmisen kohtaloa ja eliniän pituutta. Elämällä vastoin joogan periaatteita ihminen voi vastaavasti lyhentää elämänkestoaan. Vedanta-filosofia ei tue fatalismia, jonka mukaan kaikki olisi ennalta määrättyä, vaan päinvastoin kaikki toiminta vaikuttaa tulevaisuuteemme. Srila Prabhupada käytti usein vanhoja sanontoja: ”God helps those who help themselves” ja ”Man is an architect of his own fortune… and also an architect of his own misfortune.”
Srila Prabhupada kirjoitti oppilaalleen:
”Only by the yogic process can one prolong the life. By stopping the breathing process, keeping in samadhi, the breath period is not being misused, and he increases the life span. Therefore, destiny can only be changed by devotional service or yoga. Otherwise, what you must suffer, you must suffer, and what you must enjoy, you must enjoy. For a devotee however, whatever it may be, he takes the opportunity to chant Hare Krishna, and if by Krishna’s Grace destiny is changed, then it is alright.” (Letter, 4.6.1976)
Vaikka voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme, se tapahtuu aina oman karmamme asettamissa rajoissa. Aivan kuten kenestä tahansa ei voi tulla olympiatason urheilijaa, kuuluisaa muusikkoa tai nerokasta tiedemiestä pelkän harjoittelun avulla, myöskään kenestä tahansa ei voi tulla menestynyttä astanga-joogia vain harjoittelemalla.
Astanga-joogan menetelmä on äärimmäisen haastava, ja jopa entisaikoina vain kaikista kykenevimmät ja kurinalaisimmat joogit pystyivät saavuttamaan siinä todellista menestystä. Tämän vuoksi nykyihmisen karma, itsekuri ja elinympäristö riittävät harvoin perinteisessä mystisessä joogassa etenemiseen, mikä tekee bhakti-joogan polusta entistä merkityksellisemmän tämän päivän ihmisille.
Nykyihmisten karma, itsekuri, päättäväisyys ja elinympäristö eivät yleensä riitä edistymiseen perinteisessä astanga-joogassa. Se on mahdollista vain harvoille ja valituille – nykyään tuskin kenellekään.
Dharana – mielen keskittämisen eri polut
Astanga-joogan kuudes askel, dharana, tarkoittaa mielen keskittämistä. Tässä vaiheessa joogien polut eroavat toisistaan:
– Aineellismieliset joogit (siddha-kāmī): Keskittävät mielensä mm. eri chakroihin kehittääkseen mystisiä siddhejä.
– Persoonattomuusfilosofiaa kannattavat joogit: keskittyvät meditoimaan persoonatonta Brahmania tai Visnua tavoitteenaan sulautua kaikkeuteen tai Visnun yliaistilliseen kehoon.
– Jumalan oivaltamista tavoittelevat joogit: Keskittyvät Ylisieluun, Vishnuun, Sivaan, Krishnaan tai Ramaan. Heidän tavoitteenaan on oivaltaa alkuperäinen asemansa Jumalan ikuisina palvelijoina ja omistautua Hänen antaumukselliseen palvelemiseensa.
Jooga on kuin työkalu, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen: kauneuden ja terveyden kohentamiseen, mystisten mahtien kehittämiseen, Ylisielun oivaltamiseen, Brahmaniin sulautumiseen tai alkuperäisen suhteensa elvyttämiseen Krishnaan tai Vishnuun. Jopa kristitty voi harjoittaa joogamenetelmää ja käyttää saavuttamansa mielen voimat Jeesuksen ja Jumalan meditointiin.
Lopulliset siddhit ja täydellisyys voidaan saavuttaa ainoastaan meditoimalla Vishnua. Krishna tunnetaan nimellä Yogeshvara – Hän on kaikkien joogamahtien alkulähde. Hän opetti astanga-joogan alun perin Sivan ja Kapiladevan hahmossa, ja sen lopullinen ja todellinen tavoite on Vishnun oivaltaminen. Kuten Kapiladeva toteaa, menestyksen saavuttaminen joogassa ei ole mystisten voimien hankkimista, vaan vapautumista aineellisista nimityksistä, ja oman alkuperäisen asemansa oivaltamista suhteessa Krishnaan.
Todellisen itseoivalluksen tavoittelijalle mystiset joogamahdit ovat esteitä antaumuksen tiellä. Ne saavat ihmisen ylpistymään ja tavoittelemaan yhä enemmän aineellisen maailman ja muiden elävien olentojen hallintaa. Tästä syystä todelliset joogit eivät milloinkaan tavoittele mystisiä voimia.
”Learned experts in devotional service state that the mystic perfections of yoga that I have mentioned are actually impediments and are a waste of time for one who is practicing the supreme yoga, by which one achieves all perfection in life directly from Me.” (SB 11.15.33)
Mitä on todellinen henkisyys?
Srila Prabhupadan mukaan henkisyys tarkoittaa pohjimmiltaan toimintaa, jonka tarkoituksena on Krishnan ilahduttaminen. Sääntöjen, moraaliperiaatteiden, asanoiden tai pranayaman harjoittamisessa ei itsessään ole mitään henkistä, mikäli niitä tehdään ilman ymmärrystä persoonallisesta Jumalasta tai jos tavoite on saavuttaa vain väliaikaista aineellista hyötyä ilman yhteyttä Krishnaan.
Esimerkiksi ruoan syöminen on aineellista toimintaa, mutta jos ruoka uhrataan ensin Krishnalle ja syödään prasadana, se muuttuu henkiseksi koska sillä on yhteys Jumalaan. Samalla tavoin, mikäli joogan harjoituksen tavoitteena on edistyä Jumalan oivaltamisessa ja Jumalan antaumuksellisessa palvelemisessa, silloin harjoitus on alusta asti henkistä mutta jos joogi on ateistinen persoonattomuusfilosofian kannattaja, hänen harjoituksellaan ei ole mitään tekemistä todellisen henkisen kasvun kanssa.
Jopa Brahmanin oivaltaminen lasketaan aineelliseksi toiminnaksi
Edes Brahmanin oivaltamisen tavoittelua ei bhaktiperinteessä lasketa vielä henkiseksi tavoitteeksi, sillä se on myös väliaikainen tietoisuuden tila, josta joutuu palata ennemmin tai myöhemmin takaisin aineellisen toiminnan piiriin. Vasta Jumalan rakastava antaumuksellinen palvelu lasketaan todelliseksi henkiseksi toiminnaksi.
”Someone may say that aside from devotees, who always seek shelter at the Lord’s lotus feet, there are those who are not devotees but who have accepted different processes for attaining salvation. What happens to them? In answer to this question, Lord Brahmā and the other demigods said:
O lotus-eyed Lord, although nondevotees who accept severe austerities and penances to achieve the highest position may think themselves liberated, their intelligence is impure. They fall down from their position of imagined superiority because they have no regard for Your lotus feet.” (SB 10.2.32)
Sri Narada opettaa Dhruva Maharajaa
Srimad-Bhagavatamissa suuri pyhimys Narada Muni opettaa Dhruva Maharajalle alkuperäisen astanga-joogan menetelmän, jonka tavoitteena on keskittää mieli Jumalaan ja Hänen antaumukselliseen palvelemiseensa.
SB 4.8.44: ”After sitting on your seat, practice the three kinds of breathing exercises, and thus gradually control the life air, the mind and the senses. Completely free yourself from all material contamination, and with great patience begin to meditate on the Supreme Personality of Godhead.”
Johtopäätös – bhaktin välttämättömyys
Astanga-joogan menetelmä on ollut olemassa aikojen alusta (Satya-yugalta) asti, ja sen todellinen tavoite on Vishnun oivaltaminen.
”Persons seeking liberation from the cycle of birth and death always take shelter of the lotus feet of the Lord in devotional service. Becoming purified by executing your allotted occupation, just situate the Supreme Personality of Godhead in your heart, and without deviating for a moment, engage always in His service.” SB 4.8.22
Srila Prabhupada tiivistää:
”Kukaan ei voi ymmärtää Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta harjoittamalla karma-joogaa, jñāna-joogaa, aṣṭāṅga-joogaa tai mitä tahansa muuta joogamenetelmää yksistään (ilman yhteyttä bhaktiin). Nämä joogamenetelmät voivat mahdollisesti tuoda ihmisen hieman lähemmäs bhakti-joogaa, mutta ellei ihminen saavuta antaumuksellisen palvelun tasoa, hän ei voi ymmärtää, kuka on Jumaluuden Persoonallisuus.” (BG 9.2, merkitys)
Muiden joogamenetelmien harjoitus – mikäli niitä harjoitetaan ilman yhteyttä bhaktiin – ei siis johda henkiseen kasvuun. Ne voivat kohottaa ihmisen kohti hyvyyden laatua (sattva-guna), mikä on edellytys Krishnan ymmärtämiselle ja tällä tavoin ne voivat olla harjoittajalleen eduksi. Ilman bhaktia ne ovat kuitenkin puhtaasti aineellisia menetelmiä.
Suositeltu menetelmä nykyiselle Kalin aikakaudelle
Toisin kuin vaativa astanga-joogan menetelmä, bhakti-jooga on helppo ja avoin kaikille: kuka tahansa voi edistyä siinä tasavertaisesti, ja ainoa vaatimus on vilpittömyys ja innokkuus kehittyä. Veedoissa suositellaan nykyiselle Kalin aikakaudelle bhakti-joogan menetelmää ja erityisesti sankirtan-yanjnaa eli Krishnan pyhien nimien yhteistä laulamista.
“In this age of quarrel and hypocrisy, the only means of deliverance is the chanting of the holy names of the Lord. There is no other way. There is no other way. There is no other way.” (Brihad-Naradiya Purana 38.126)
Śrīmad-Bhāgavatam päätyy samaan johtopäätökseen:
“The most important factor in this Age of Kali, which is an ocean of faults, is that one can be free from all contamination and become eligible to enter the kingdom of God simply by chanting the Hare Kṛṣṇa mantra. The self-realization that was achieved in the Satya millennium by meditation, in the Tretā millennium by the performance of different sacrifices, and in the Dvāpara millennium by worship of Lord Kṛṣṇa can be achieved in the Age of Kali simply by chanting the holy names, Hare Kṛṣṇa.” (SB 12.3.51-52)
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare