Miksi Jumala sallii viattomien kärsiä? Lukemattomat uskonnot ja filosofit ovat pohtineet tätä kysymystä aikojen alusta asti päätymättä tyydyttävään vastaukseen. Ehkä Jumala ei olekaan kaikkivoipainen, tai sitten Häntä ei kiinnosta? Ovatko ihmiset Jumalalle vain merkityksettömiä muurahaisia, vai onko Jumalalla kenties sadistisia piirteitä?
Vastaus ei ole mustavalkoinen
Vedanta-filosofia kykenee vastaamaan tähän kysymykseen tarkasti, mutta vastaus ei välttämättä ole ensi alkuun kovin yksinkertainen ymmärtää. Vastatakseen tähän kysymykseen perusteellisesti olisi pidettävä kokonainen vaishnava-filosofian seminaari tai luettava kirja jos toinenkin. Lyhyt vastaus voisi olla karman laki, mutta aihe on tätä monimutkaisempi. Mikäli kuulijalta puuttuu ymmärrys muun muassa sielun ikuisuudesta, sielun suhteesta aineelliseen maailmaan, henkisestä maailmasta ja sielun vapaasta tahdosta, annettu vastaus ei ole älyllisesti tyydyttävä.
Sielu on ikuinen – ruumis on väliaikainen
Ensin tulisi ymmärtää, että olemme ikuisia henkisiä sieluja ja että aineellinen ruumis on vain sielun väliaikainen ”ajoneuvo”. Tämän lisäksi tulisi käsittää, että olemme olleet aineellisessa maailmassa lukemattomia elämiä, joista tämänhetkinen elämä on vain mitättömän lyhyt välähdys. Veeda-kirjojen mukaan olemme vaeltaneet aineellisessa maailmassa lukemattomien elämien ajan: joskus eläimen ruumiissa, joskus ihmisinä tai toisinaan puolijumalina. Joskus sielu syntyy jopa hyönteisenä, kasvina tai jopa kummituksena tai demonina.
Nämä erilaiset ruumiit ovat kaikki vain sielun väliaikaisia kulkuneuvoja. Aivan kuten vaihdamme vaatteita päivittäin, sielu vaihtaa ruumiita omien toiveidensa ja karmansa mukaisesti.
Kun viaton lapsi joutuu onnettomuuteen ja kuolee, tämä saattaa helposti johtaa ajatukseen, ettei Jumala ole reilu. Lapsi ei ollut elämänsä aikana ehtinyt tehdä vielä mitään pahaa. Miksi Jumala sallii hänen kärsiä, ja miksi Hän ei estä onnettomuuden tapahtumista, jos Hän kerran on kaikkivoipa ja kaikkitietävä? Jos kuitenkin ymmärrämme, että tämä sama sielu on aiemmissa elämissään saattanut tehdä monia kammottavia asioita, voimme nähdä tapauksen laajemmasta näkökulmasta. Jos tällaisen lapsen vanhemmille sanoo, että lapsi kuoli, koska se oli hänen karmansa, saattaa vanhempien reaktio ymmärrettävästi olla tuohtunut.
Sielun matka on kuin elokuva
Sielun matkasta aineellisessa maailmassa lukemattomien eri elämien läpi on käytetty esimerkkinä elokuvaa. Jos hyppäämme katsomaan elokuvaa keskeltä, emmekä tiedä mitä siinä on tapahtunut aiemmin, ja näemme miehen kävelevän kadulla ja poliisin tulevan yhtäkkiä pidättämään hänet, voimme tehdä väärän päätelmän: eihän mies ollut tehnyt mitään väärää. Mutta jos tietäisimme, että aiemmin elokuvassa hän oli ryöstänyt pankin, voisimme ymmärtää laajemman kokonaisuuden ja sen, miksi poliisi pidätti hänet.
Pohjimmiltaan kukaan tässä maailmassa ei ole viaton. Karma seuraa elävää olentoa elämästä toiseen, ja joudumme nauttimaan tai kärsimään menneiden elämien karman seurauksista tässä elämässä. Ihminen, jolta puuttuu henkinen ymmärrys, ei hahmota tätä laajempaa kokonaisuutta. Siksi huonoon karmaan vetoaminen ei ole tällaiselle henkilölle tyydyttävä vastaus, vaikka loppukädessä se onkin ainoa vastaus, joka antaa ymmärryksen siitä, että maailma on lopulta kuitenkin oikeudenmukainen ja Jumala on jokaisen hyvää toivova ystävä.
Oikeudenmukainen maailma
Maailmassa mikään ei ole epäreilua, vaan kaikki tapahtuu syyn ja seurauksen lain tiukassa valvonnassa. Jos varastamme toiselta ihmiseltä, joudumme karman mukaisesti myös itse varkauden kohteeksi joko tässä tai seuraavassa elämässä. Mitä tahansa kärsimystä aiheutammekin jollekin toiselle, joudumme vastaavasti hyväksymään saman kärsimyksen itse myöhemmin. Olemme keränneet hyvää ja huonoa karmaa lukemattomien elämien ajan, ja tällä hetkellä toteutuva ja näkyvissä oleva karma on vain jäävuoren huippu kaikesta kerääntyneestä karmasta. Suurin osa karmasta on vasta odottamassa oikeaa hetkeä ilmentyäkseen.
Karman laki on vaikea ymmärtää
Krishna sanoo Bhagavad-gitassa (4.17):
”On hyvin vaikeata ymmärtää toiminnan (karman) monimutkaisuuksia. Ihmisten on siksi tiedettävä tarkoin, mitä on toiminta, minkälainen toiminta on kiellettyä ja mitä merkitsee toimettomuus.”
Emme kykene koskaan ymmärtämään karman lain toimintaa täysin, mutta tärkeämpää on oppia toimimaan tavoilla, jotka eivät sido meitä aineelliseen maailmaan, vaan päinvastoin vapauttavat meidät aineellisista ehdollistumista. Krishnan antaumuksellinen palveleminen pystyy lopullisesti katkaisemaan kaikki karman solmut. Tämä on koko ihmiselämän lopullinen tarkoitus: ymmärtää keitä olemme ja palata alkuperäiseen kotiin takaisin henkiseen maailmaan Krishnan luokse.
Daiva – kohtalo
Karman annostelua määrittää toinen luonnonlaki, daiva eli kohtalo. Kohtalon ohjauksessa saamme tarvittavan karman siinä muodossa, että siitä voisi olla hyötyä henkisessä kasvussamme. Daiva tarkoittaa Korkeimman Henkilön jumalaista ohjausta. Tietyssä mielessä olemme henkisessä koulussa, jossa opettajina ovat Maya (aineellinen energia) ja Daiva. Yhteistyössä Maya ja Daiva yrittävät saada ehdollistuneen sielun heräämään ja ymmärtämään, ettei aineellinen maailma ole sielun todellinen koti.
Ylisieluna Krishna antaa meille jatkuvasti ohjeita sydämestä käsin siitä, kuinka toimia omaksi parhaaksemme, mutta oman jääräpäisyytemme vuoksi sivuutamme Hänen antamat hyvät neuvot. Vivek buddhi tarkoittaa omatunnon ääntä. Mitä syvemmälle aineellisen luonnon laatuihin uppoamme, sitä vaikeampi Ylisielun ääntä on kuulla, saati ottaa vakavasti.
Tietämättömyys ei kelpaa syyksi syntiseen toimintaan
Karman laki on periksiantamaton, eikä tietämättömyyttä voi käyttää syynä karmisten reaktioiden välttämiseen. Srila Prabhupada antaa esimerkin tulesta: vaikka lapsi ei tiedä, että tuli on kuumaa, hän polttaa silti sormensa, jos koskee liekkiin. Jos kansalainen rikkoo valtion lakia tietämättään, hän saa silti rangaistuksen.
Pohjimmiltaan olemme itse luoneet oman tietämättömyytemme sotkeutumalla aineellisen maailman tulokselliseen toimintaan. Tästäkään syystä tietämättömyyttä ei voida pitää perusteena välttyä luonnonlakien rikkomisesta tulevilta reaktioilta. Jos humalainen rikkoo lakia, hän joutuu silti vastuuseen teoistaan, sillä hän itse oli tehnyt valinnan juoda alkoholia.
Tietämättömyys elämän hienojakoisista laeista johtaa rikkomaan luonnonlakeja yhä enemmän, mikä taas saa ihmisen vajoamaan entistä syvemmälle aineelliseen olemassaoloon. Tämä on ikuinen noidankehä, josta voi vapautua vain saamalla tietoa yliaistillisesta lähteestä – gurulta, sadhuilta (pyhimyksiltä) ja sastroilta (pyhiltä kirjoituksilta).
Kärsimys perustuu väärään ymmärrykseen siitä, keitä me olemme. Jos esimerkiksi tavallinen työntekijä luulee olevansa yrityksen pomo, se johtaa ongelmiin muiden työntekijöiden ja todellisen johtajan kanssa. Erityisesti jos yrityksen jokainen työntekijä kuvittelee olevansa pomo, se johtaa vielä suurempiin ongelmiin. Olemme siis unohtaneet alkuperäisen asemamme Korkeimman palvelijoina ja luulemme olevamme itse kaiken keskipisteitä, korkeimpia hallitsijoita ja nauttijoita. Kun jokainen sielu aineellisessa maailmassa ajattelee näin, se johtaa suureen kilpailuun, jossa jokainen yrittää hyötyä ja nauttia muiden kustannuksella.
Ihmiselämän tarkoitus
Ihmiselämän tarkoitus on herättää kysymys: ”Miksi kärsimme?” Eläimet eivät kykene esittämään tätä kysymystä, sillä heiltä puuttuu siihen tarvittava älykkyys. Eläin ei välttämättä edes ymmärrä kärsivänsä.
Sielu aineellisessa maailmassa on kuin kala kuivalla maalla. Se ei voi koskaan löytää rauhaa tai onnea siellä. Kaiken kärsimyksen tarkoitus on lopulta saada sielu ymmärtämään, ettei aineellinen maailma ole todellinen kotimme. Vaikka kalalle antaisi mitä tahansa nautintoja, se ei voi olla tyytyväinen ennen kuin se pääsee takaisin todelliseen kotiinsa – mereen.
Ylisielun järjestelystä sielu voi tulla yhteyteen gurun, sadhujen ja sastrojen kanssa oppiakseen henkistä tietoa. Krishna matkustaa jokaisen sydämessä mukana Ylisieluna ja yrittää järjestellä sielun karmaa ja kohtaloa tavoilla, jotka voisivat auttaa sielua heräämään unestaan. Krishna myös itse laskeutuu aineelliseen maailmaan lukemattomia kertoja opettaakseen meitä ja kutsuakseen sielut takaisin henkiseen maailmaan, alkuperäiseen kotiinsa.