Bhagavad-gitan säe 2.18 on yksi tunnetuimmista ja kritisoiduimmista kohdista, joissa Srila Prabhupadan alkuperäistä vuoden 1972 painosta on muutettu vuoden 1983 editoituun versioon. Muutos ei ole pelkästään kieliopillinen, vaan se muuttaa lauseen loogisen painopisteen ja filosofisen viestin.
Vuoden 1972 versio (alkuperäinen):
”Arjuna was advised to fight and sacrifice the material body for the cause of religion.”
”Arjunaa neuvottiin taistelemaan ja uhraamaan aineellinen kehonsa uskonnon puolesta.”
Vuoden 1983 versio (editoitu):
”Arjuna was advised to fight and not sacrifice the cause of religion for material, bodily considerations.”
”Arjunaa neuvottiin taistelemaan ja olemaan uhraamatta uskonnollisia periaatteita aineellisten, kehollisten seikkojen vuoksi.”
BBT:n perustelut muutokselle
Bhaktivedanta Book Trustin mukaan vuoden 1972 muotoilu oli toimituksellinen virhe, joka syntyi, kun alkuperäinen toimittaja, Hayagriva Dasa, muokkasi tekstiä liian vapaalla kädellä. BBT perustelee vuoden 1983 muutosta seuraavilla seikoilla:
1. Vastaavuus käsikirjoitukseen
Vuoden 1983 versio vastaa paremmin Prabhupadan alkuperäistä käsikirjoitusta. Alkuperäinen ajatus oli nimenomaan se, ettei uskontoa saa hylätä kehollisten syiden vuoksi. Vuoden 1972 versio antoi ymmärtää, että Arjunan tulisi ikään kuin ”uhrata” kehonsa – kuolla tai tuhota se – mikä oli toimittajan virhetulkinta.
2. Sanskriitin kielioppi
Säe päättyy sanaan tasmad yudhyasva (”siksi taistele”). Se on imperatiivi, joka kehottaa toimintaan, ei itsetuhoon. Sanskriitinkielinen teksti ei sisällä termejä kuten tyaja (hylkää) tai yajna (uhraus), jotka viittaisivat kehon uhraamiseen. Säkeessä 18 sana ”tasmat” tarkoittaa ”siksi”, ja BBT:n selityksen mukaan johtopäätöksen pitäisi olla: ”Koska keho on katoavainen ja sielu ikuinen, siksi taistele äläkä murehdi kehosta.”
3. Luvun teema
Toisen luvun teemana on oppia ymmärtämään ikuisen sielun ja väliaikaisen kehon välinen ero. Johtopäätös ”koska keho on katoavainen, älä murehdi siitä vaan täytä velvollisuutesi” on loogisesti vahvempi kuin ”koska keho on katoavainen, tuhoa se.” Korjattu versio sopii paremmin 2. luvun yleiseen teemaan, jossa erotetaan ikuinen sielu ja katoavainen keho. Se on myös uskollisempi itse säkeelle, koska se korostaa dharman (uskonnollisen velvollisuuden) ensisijaisuutta suhteessa aineelliseen mukavuuteen.
Miksi vuoden 1972 versio on ongelmallinen?
Ristiriita Bhagavad-gitan kokonaisviestin kanssa
Bhagavad-gitassa Krishna kehottaa Arjunaa nimenomaan taistelemaan ja voittamaan, ei tekemään itsemurhaa tai antautumaan kuolemaan. Alkuperäinen versio menee siis ristiriitaan koko Bhagavad-gitan viestin kanssa. Säkeen lopullinen johtopäätös ei ole: ”Siksi uhraa kehosi”, vaan: ”Siksi älä anna kehollisten seikkojen estää velvollisuuttasi.”
Krishna ei tässä kohdassa kehota Arjunaa kuolemaan, vaan olemaan välittämättä kehollisista näkökulmista taistelun aikana. Vuoden 1983 muotoilu siirtää painopisteen siihen, ettei uskontoa saa uhrata aineellisten syiden vuoksi, ja on linjassa Bhagavad-gitan yleisviestin kanssa: Arjunan ei tule antaa sentimentaalisen pehmeyden tai kehollisten suhteiden – kuten kiintymyksen Bhismaan tai Dronaan – estää uskonnollisen velvollisuuden täyttämistä.
”Kuoleman kultti” -tulkinta
Alkuperäinen versio voi antaa melko fanaattisen kuvan Krishnatietoisuudesta: ”Uhraa vain kehosi Krishnan palveluun.” Alkuperäisessä versiossa keho on väline, joka annetaan pois. Vuoden 1972 lause resonoi enemmän marttyyri-ideologian kuin Gitan ydinsanoman kanssa. Merkityksestä saa helposti käsityksen, että keho olisi merkityksetön ja siksi se on uhrattava Krishnalle, ikään kuin kamikaze-tyyliin. Bhagavad-gita ei opeta fanaattista marttyyriutta. Krishna ei koskaan sano Arjunalle: ”Kuole puolestani”, ”Tee itsemurha” tai ”Tuhoudu.” Sen sijaan Hän sanoo: ”Suorita velvollisuutesi” ja ”Hylkää kaikki muut dharmat ja antaudu vain minulle.”
Kehoa on hoidettava, ei uhrattava
Alkuperäinen versio menee vastoin Prabhupadan opetuksia, sillä hän opettaa, että todellinen antautuminen ei tarkoita fyysistä itsetuhoa vaan tietoisuuden muutosta. Prabhupada opettaa, että ensimmäinen velvollisuus bhaktalle on pitää kehosta huolta. Vasta sen jälkeen tulevat pyhä nimi, palvelus ja kirjojen lukeminen jne. Tämä on Prabhupadan antama tärkeysjärjestys. Prabhupada opetti johdonmukaisesti: keho on Krishnan omaisuutta ja siitä tulee pitää huolta, jotta voimme käyttää sitä Krishnan palvelusta varten.
Prabhupada usein sanoi, että ihmisen elämä on kuin vene, jolla voidaan ylittää tietämättömyyden valtameri. Jos keho on vene, sitä ei ”uhrata”, vaan sitä käytetään meren ylittämiseen. Keho on työväline, ei uhrilahja.
Tärkeysjärjestys
Uudessa versiossa varoitetaan asioiden tärkeysjärjestyksen muuttumisesta. Alkuperäinen teksti sanoi, että Arjunan tulisi ”uhrata keho” (sacrifice the body), mutta Prabhupada todellisuudessa tarkoitti, ettei uskontoa tai velvollisuutta saa uhrata kehollisten syiden (kuten sukulaisten säästämisen) vuoksi, ja tämän vahvistavat kaikki muut Prabhupadan opetukset sekä hänen Bhagavad-gita-käsikirjoituksensa.
Vuoden 1972 lause oli ”kömpelö” ja sisällöllisesti hieman harhaanjohtava suhteessa säkeen sanskriitinkieliseen merkitykseen. Alkuperäinen versio antoi väärän kuvan siitä, mitä ”uhraus” tässä yhteydessä tarkoittaa. Bhaktan koko elämä on ”uhraus” Krishnalle, mutta tämän Bhagavad-gitan 2.18 säkeen yhteydessä lausahdus ”sacrifice the material body for the cause of religion” antaa väärän kuvan siitä, että keho olisi hylättävä fyysisesti.
Perinteinen tulkintaperiaate
Perinteisessä veedisessä kirjoitusten tulkintatavassa aihe pyritään ymmärtämään koko veedojen opetusten pohjalta sekä opettajan kaikkien opetusten pohjalta. Jos yksi lause näyttää olevan ristiriidassa Bhagavad-gitan kanssa, Prabhupadan muiden opetusten kanssa tai alkuperäisen käsikirjoituksen kanssa, on järkevämpää olettaa, että kyseessä on toimitusvirhe eikä tarkoituksellinen opillinen muutos. Jos Prabhupada olisi halunnut tehdä opillisen muutoksen, hän olisi maininnut tämän useammassa paikassa kuin vain yhdessä Bhagavad-gitan merkityksessä.
Johtopäätös
Prabhupada ei missään opeta kehon fyysistä uhraamista Krishnalle. Todellinen antautuminen tarkoittaa tietoisuuden muutosta, ei fyysistä itsetuhoa. Keho on Krishnan omaisuutta, josta on pidettävä huolta palvelusta varten – se on vene, jolla ylitetään tietämättömyyden meri, ei uhrilahja, joka heitetään pois.