Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat alkaneet kasvissyöjiksi terveyden, talouden, etiikan, uskonnon ja muiden syiden vaikutuksesta. Amerikassa yli 10 miljoonaa ihmistä pitää itseään kasvissyöjänä. Japanilainen baseball-joukkue Seibu Lions voitti Pacific League -sarjan mestaruuden kahtena perättäisenä vuonna koko joukkueen vaihdettua kasvisruokavalioon.
Nykyään kasvissyönnin terveellisyyttä koskevien todisteiden lisääntyessä yhä useammat ihmiset tarkastelevat aihetta: sopiiko ihmiskeholle paremmin liha- vai kasvisravinto?
Ihmiskehon rakenne ja ravinto
Vastausta etsiessä tulisi ottaa huomioon ihmiskehon anatominen rakenne ja lihansyönnin fyysiset seuraukset.
Koska syöminen alkaa käsillä ja suulla, tarkastelkaamme niitä ensin. Ihmisen, kuten muidenkin kasvissyöjien, hampaat on suunniteltu kasvisten jauhamiseen ja pureskelemiseen. Ihmisiltä puuttuvat lihan repimiseen tarkoitetut terävät etuhampaat, jotka lihansyöjillä on luonnostaan.
Lihansyöjät nielevät yleensä ateriansa pureskelematta, joten ne eivät tarvitse sivuttain liikkuvaa leukaa. Ihmisen käsi, jossa ei ole teräviä kynsiä ja jossa on peukalo, sopii paremmin hedelmien ja kasvien keräämiseen kuin saaliin tappamiseen.
Lihansyönti ja sydänsairaudet
Vuodesta 1960 lähtien tiedemiehet ovat epäilleet liharuokavaliolla olevan yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin. Jo vuonna 1961 suuri amerikkalainen terveysalan lehti (Journal of the American Medical Association) kirjoitti: ”90–97 % sydänsairauksista voidaan estää kasvisruokavaliolla.”
Sen jälkeen monet hyvin järjestetyt tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että tupakan ja alkoholin jälkeen lihansyönti on seuraavaksi merkittävin yksittäinen kuolinsyy läntisessä Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja muilla yltäkylläisyyden alueilla.
Lihansyönti ja syöpä
Tutkimukset viimeiseltä kahdelta vuosikymmeneltä viittaavat vahvasti yhteyteen lihansyönnin ja syövän välillä, erityisesti paksusuolessa, peräsuolessa, rinnassa ja kohdussa. Nämä syöpätyypit ovat harvinaisia niiden joukossa, jotka eivät syö lihaa tai syövät sitä vain vähän, kuten seitsemännen päivän adventistit, japanilaiset ja intialaiset, mutta yleisiä lihaa syövissä väestöissä.
The Lancet julkaisi artikkelin, jossa todettiin: ”Ihmiset, jotka elävät alueilla, joilla paksusuolen syöpää esiintyy paljon, käyttävät yleensä runsaasti rasvaa ja eläinproteiineja. Alueilla, joilla tätä syöpää esiintyy harvoin, ihmiset elävät pääasiassa kasvisruokavaliolla ja käyttävät vähän rasvaa tai eläinperäisiä aineita.”
Ravintoaineet ilman lihaa
Monesti sanan kasvissyönti mainitseminen herättää ennalta arvattavan kysymyksen: ”Mitenkäs proteiini?” Tähän kasvissyöjä saattaa vastata: ”Entä norsu? Tai härkä? Entä sarvikuono tai gorilla?”
Käsitykset lihan asemasta ainoana proteiinilähteenä sekä suuresta proteiinitarpeesta energian ja voiman saamiseksi ovat molemmat myyttejä. Ruoansulatuksessa suurin osa proteiineista pilkkoutuu aminohapoiksi, joita keho käyttää kasvamiseen ja kudosten uusiutumiseen. Näistä 22 aminohaposta kaikkia paitsi kahdeksaa keho voi tuottaa itse, ja nämä kahdeksan välttämätöntä aminohappoa löytyvät suurissa määrin muualtakin kuin lihasta.
Meijerituotteet, viljat, pavut ja pähkinät ovat kaikki erittäin hyviä proteiininlähteitä. Juusto ja maapähkinät esimerkiksi sisältävät enemmän proteiinia suhteessa painoonsa kuin hampurilaiset, sianliha tai ravintolan pihvi.
Tohtorien Fred Staren (Harvard) ja Mervyn Hardingen (Loma Linda -yliopisto) tekemä tutkimus vertaili kattavasti proteiininsaantia lihansyöjien ja kasvissyöjien välillä. He tulivat tulokseen, että molemmat ryhmät ylittävät kaksinkertaisesti tarpeensa jokaisen välttämättömän aminohapon osalta, ja monilta osin tämä raja ylittyy vielä suuremmissa määrin.
Proteiinin määrä ja suorituskyky
Monille suomalaisille yli 20 % ruokavaliosta koostuu proteiinista, mikä on lähes kaksinkertainen määrä Maailman terveysjärjestön suositukseen verrattuna. Vaikka proteiinin puutos aiheuttaakin voimien heikkenemistä, keho ei pysty käyttämään ylimääräistä proteiinia. Sen sijaan se muuttuu typpipitoiseksi jätteeksi, joka kuormittaa munuaisia.
Pääasiallinen energianlähde keholle ovat hiilihydraatit. Keho käyttää proteiineja energiantuotantoon vasta viimeisenä varokeinona. Liian suuri proteiininsaanti voi jopa heikentää kehon energiakapasiteettia.
Sarjassa vertailevia kestävyystestejä tohtori Irving Fisher (Yale) totesi kasvissyöjien pärjäävän kaksin verroin paremmin kuin lihansyöjien. Vähentämällä ei-kasvissyöjien proteiininsaantia 20 prosentilla tohtori Fisher huomasi heidän suorituksensa paranevan 33 prosenttia.
Lukuisat muut tutkimukset osoittavat, että asianmukainen kasvisruokavalio tuottaa enemmän ravitsevaa energiaa kuin lihansyöjän ruokavalio. Lisäksi tohtorit J. Iotekyo ja V. Kipani Brysselin yliopistosta totesivat kasvissyöjien jaksavan fyysisissä testeissä kaksi tai kolme kertaa pidempään kuin lihansyöjät ennen uupumista ja toipuvan väsymyksestä viidesosassa siitä ajasta, joka lihansyöjiltä kuluu.
Kasvissyönti edistää terveyttä ja hyvinvointia
Nykyään ihmiset asuvat ja tekevät työtään olosuhteissa, jotka vastaavat subtrooppista lämpötilaa (noin +20 °C). Jos haluaa aineenvaihdunnan toimivan hyvin, kevyt kasvisruokavalio, johon sisältyy maitovalmisteita, on hyvä tapa syödä.
Suomessa ihminen pärjää helposti ja hyvin ilman lihaa, kalaa tai kananmunia. Nykypäivän Suomessa jokaisella on halutessaan mahdollisuus monipuoliseen, terveelliseen ja runsaaseen kasvisruokavalioon. Vihannesten, hedelmien, maitotuotteiden, marjojen, palkokasvien, pähkinöiden, siementen ja viljojen saatavuus on hyvä, eikä ketään ole pakotettu syömään eläimiä.
Kasvisten terveellisyys on osoitettu monissa tutkimuksissa, ja terveellisestä ruokavaliosta puhuttaessa korostetaan aina, että kasviksia ja täysjyväviljaa tulisi syödä enemmän. Kasvisruokavalio ehkäisee länsimaissa yleistyneitä elintasosairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja sekä liikalihavuutta. Sitä käytetään myös monien sairauksien, kuten kihdin ja reuman, hoidossa. Kasvisruoka on yleensä sekaruokaa kevyempää, ja sen valmistuksessa käytetään usein vähemmän lisäaineita.
Miten aloittaa kasvisruokavalio
Kasvissyöjäksi ryhtyessä ei riitä, että jättää lautaselta pois lihan ja syö muuten kuten ennen, esimerkiksi perunaa, salaattia ja keitettyjä vihanneksia. Liha tulee korvata esimerkiksi erilaisilla pavuilla ja muilla proteiinipitoisilla kasvikunnan tuotteilla. Ennen kaikkea on tärkeää syödä monipuolisesti.
Kasvissyöjän tulisi syödä viikoittain:
– vihanneksia ja juureksia
– erilaisia papuja ja herneitä
– täysjyväviljatuotteita
– hedelmiä ja marjoja
– siemeniä ja pähkinöitä
– maitotuotteita, kuten maitoa, juustoa, piimää, jogurttia ja voita
Toisin kuin usein luullaan, oikein ja monipuolisesti koostettu kasvisravinto voi olla erittäin hyvä ruokavalio. Kasvissyönti ei tarkoita pelkkää salaatin syömistä, vaan on mahdollista valmistaa samoja ruokia kuin sekaruokavaliossa – raaka-aineet ovat vain erilaisia. Kasvisravinto on monien mielestä terveellisempää ja luonnollisempaa ihmiselle kuin liha.
Proteiini kasvisruokavaliossa
Kehomme koostuu proteiinista eli valkuaisaineesta. Sitä on jokaisessa elävässä solussa, ja huomattava osa siitä on lihaksissa ja kudoksissa. Kehon proteiinit rakentuvat noin 20 aminohaposta, joista kahdeksaa elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan ne on saatava ravinnosta. Tämä on mahdollista myös kasvikunnan tuotteista.
Kasvisravinto on helppo ja terveellinen tapa täyttää päivittäinen proteiinin tarve. Hyviä proteiininlähteitä ovat esimerkiksi pavut ja pähkinät. Myös maitotuotteet, viljat ja esimerkiksi pellavarouhe sisältävät runsaasti proteiinia.
B12-vitamiini
Usein ajatellaan, että B12-vitamiinia löytyy luonnostaan joistakin kasvikunnan tuotteista, kuten merilevistä ja soijavalmisteista. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nämä tuotteet sisältävät usein vain B12-vitamiinin kaltaisia aineita, eivät varsinaista aktiivista vitamiinia.
B12-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää muun muassa aivojen ja muistin toiminnalle. Pitkäaikainen puutos voi aiheuttaa väsymystä ja muita oireita. B12-vitamiinia tuottavat bakteerit, joita esiintyy muun muassa maaperässä ja eläinten suolistossa.
Nyky-yhteiskunnassa elintarvikkeet ovat pitkälle jalostettuja ja erittäin hygieenisiä, minkä vuoksi luonnollisia bakteereja esiintyy niissä vähemmän. Tämän vuoksi maitotuotteet ovat monille kasvissyöjille tärkeä B12-vitamiinin lähde.
Tämä on yksi syy siihen, miksi Krishna-liikkeen jäsenet noudattavat lakto-vegetaarista ruokavaliota (sisältää maitotuotteet) vegaanisen ruokavalion sijaan. Srila Prabhupada on myös maininnut maidon sisältävän ihmisen tarvitsemia ravintoaineita henkisen elämän tueksi. Muinaisessa Intiassa jotkut pyhimykset elivät pitkälti maidolla.
Nykyään kaupan maito on yleensä pastöroitua ja homogenoitua, mikä joidenkin näkemysten mukaan heikentää sen laatua. Perinteinen tapa käsitellä maitoa on keittää se useaan kertaan. Jotkut hankkivat maitoa suoraan maatilalta saadakseen mahdollisimman tuoretta ja käsittelemätöntä maitoa.
Faktatietoa
On arvioitu, että noin 20 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain ravinnon puutteeseen tai siihen liittyviin sairauksiin.
Yli 90 % valkuaisaineesta, hiilihydraateista ja kuiduista menetetään, kun kasviproteiini kierrätetään lihakarjan kautta.
Tutkijoiden mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä voitaisiin ravita kasvisvalkuaisella, jos lihan kulutusta vähennettäisiin merkittävästi.
Sydän- ja verisuonitaudeissa kasvissyöjillä on saatu hyviä tutkimustuloksia. Eläinproteiinin korvaaminen kasviproteiinilla voi alentaa kolesteroliarvoja. Kasvisruokavalio sisältää yleensä hyvin vähän kolesterolia.
Eläinproteiinin pilkkoutuminen vaatii enemmän mahahappoja kuin kasvikunnan tuotteet. Runsas happamuus voi altistaa vatsavaivoille. Kuitupitoinen kasvisruoka sitoo suolistoon jääviä kuona-aineita ja tukee hyödyllistä bakteerikantaa. Kuidut edistävät elimistön luonnollista puhdistumista.
Kihti liittyy virtsahappokiteisiin, joita muodostuu puriineista. Puriineja on runsaasti erityisesti lihassa ja kalassa.
Ruokavalion yhteys henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin
Ruokavaliolla on suora yhteys ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Intiassa ravinnon vaikutus terveyteen ja mielentasapainoon on tunnettu vuosituhansien ajan. Ensimmäisenä länsimaalaisena tämän ymmärsi Hippokrates. Hänen filosofiansa perustui ajatukseen, että ruoka ja elintavat vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.
Hippokrateen mukaan esimerkiksi syövän hoidossa leikkaus saattoi olla huonompi parannuskeino kuin elintapojen muuttaminen ja oikea ruokavalio. Hänen käsityksensä sairauksien synnystä oli länsimaissa vallankumouksellinen. Hän oli ensimmäisiä, jotka ymmärsivät myös ihmisen psyyken merkityksen sairauksien synnyssä ja hoidossa.
Nykyään ravinnon vaikutuksista tiedetään enemmän kuin koskaan, ja sairauksia voidaan hoitaa tehokkaammin. Silti ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi on monin tavoin kyseenalainen.
Ruoka ja tietoisuus – Bhagavad-gitan kolme luonnonlaatua
Bhagavad-gitassa Krishna opettaa luvussa 17, jakeissa 8-10, että kaikki ruoka jakautuu kolmeen luokkaan luonnonlaatujensa – gunien – mukaan. Tämä jako ei perustu pelkästään ravitsemuksellisiin arvoihin, vaan ruoan vaikutukseen mielen ja tietoisuuden tasolla.
Sattvinen hyvyyden laadun ruoka – lisää elinvoimaa, älyä, voimaa, terveyttä, iloa ja tyytyväisyyttä. Se on mehukas, rasvainen, kestävä ja sydäntä miellyttävä. Tuoreet vihannekset, hedelmät, täysjyväviljat, maito, ghee ja hunaja ovat sattvista ruokaa. Tämä ruoka tukee meditaatiota ja henkistä kasvua rauhoittamalla mieltä.
Rajasinen intohimon laadun ruoka – on liian karvas, hapan, suolainen, kuuma tai polttava. Se aiheuttaa tuskaa, murheita ja sairauksia. Rajasinen ruoka tekee mielestä levottoman ja vaikeuttaa henkistä keskittymistä.
Tamasinen tietämättömyyden laadun ruoka – on ylikypsennettyä, mautonta, mädäntynyttä, pilaantunutta tai epäpuhdasta. Krishna kuvaa sen ruoaksi joka on valmistettu yli kolme tuntia ennen syömistä. Liha kuuluu tähän kategoriaan – se hankitaan väkivallalla ja kuolemalla, jotka ovat tamasisia ominaisuuksia. Tamasinen ruoka tekee mielestä raskaan ja unelias ja estää henkistä kehitystä.
”Kun ruoka on puhdasta, mieli tulee puhtaaksi.” – Chandogya Upanishad 7.26.2
Elintasosairaudet ja psyykkinen kuormitus
Elintasosairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit sekä erilaiset kasvaimet, lisääntyvät jatkuvasti. Samalla monet kärsivät stressistä, unettomuudesta, ahdistuksesta, peloista ja pakkomielteistä. Taloudellinen hyvinvointi ei automaattisesti takaa psyykkistä tasapainoa tai onnellisuutta.
Useat kasvissyöjiä koskevat tutkimukset osoittavat, että heidän verenpaineensa, kolesteroliarvonsa, painonsa ja yleinen terveydentilansa ovat keskimäärin paremmat kuin sekaruokavaliota noudattavilla. Lisäksi monien pitkäikäisten kansojen ruokavalio perustuu pääasiassa kasviksiin, hedelmiin, marjoihin, viljoihin, yrtteihin ja maitotuotteisiin.
Tämän perusteella voidaan olettaa, että kasvisruokavalio lisää elinvoimaisuutta, suojaa sairauksilta ja ehkäisee ennenaikaista vanhenemista.
Lihansyönti ja paksusuolen syöpä
Yksi usein esiin nostettu näkökulma on paksusuolen syövän ja lihansyönnin välinen yhteys. Lihapitoisen ruokavalion korkea rasvapitoisuus ja vähäinen kuitumäärä hidastavat suolen toimintaa. Tällöin haitalliset aineet viipyvät pidempään suolistossa.
Tohtori Sharon Fleming Kalifornian Berkeleyn yliopistosta on todennut: ”Kuidut näyttävät olevan avuksi paksu- ja peräsuolisyövän ehkäisyssä.” Lisäksi lihan on todettu tuottavan karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia yhdisteitä.
Erityistä huolta ovat herättäneet nitrosamiinit. Niitä voi muodostua, kun esimerkiksi oluen, viinin, teen tai tupakan sisältämät amiinit reagoivat lihan kemiallisten säilöntäaineiden kanssa. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on luokitellut nitrosamiinit merkittäväksi karsinogeeniryhmäksi, joka on herättänyt laajaa huolestuneisuutta asiantuntijoiden keskuudessa.
Kasvissyönti ja ennenaikaisen kuoleman riski
Ravinnon laadun heikkenemisellä on ollut vakavia seurauksia myös Suomessa. On arvioitu, että suuri osa päivittäisestä energiasta saadaan sokerista, lihasta ja valkoisista viljatuotteista. Samalla vihannesten kulutus on ollut pitkään alhaisempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Kuolinsyytilastot havainnollistavat muutosta vuosikymmenten aikana.
Vuonna 1900 yleisimpiä kuolinsyitä olivat:
Keuhkotuberkuloosi, tuhkarokko, kuumetaudit,vatsataudit, tapaturmat
Vuonna 1970 yleisimmät kuolinsyyt olivat:
Sydäntaudit, syöpä, aivoverisuonitaudit, tapaturmat, verisuonitaudit
Nykyään sydän- ja verisuonitaudit sekä syövät ovat tilastojen kärjessä. Näihin sairauksiin ravitsemuksella on joko suora tai välillinen vaikutus.
Eläinrasvat ja ihmisen aineenvaihdunta
Ihmiskeho ei käsittele suuria määriä tyydyttyneitä eläinrasvoja yhtä tehokkaasti kuin varsinaiset lihansyöjäeläimet. Esimerkiksi koirien ja kissojen aineenvaihdunta pystyy käsittelemään suuria määriä kolesterolia ja rasvaa ilman samanlaisia haittavaikutuksia.
Ihmisellä pitkäaikainen runsas tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin saanti voi johtaa rasvan kertymiseen verisuoniin. Tämä heikentää verenkiertoa ja lisää sydänkohtauksen, aivohalvauksen ja verisuonten tukkeutumisen riskiä merkittävästi.
Näiden seikkojen perusteella ruokavaliolla voidaan nähdä olevan keskeinen rooli sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Mielikuvista monipuoliseen kasvisruokaan
Monilla ihmisillä – ja myös minulla ennen kasvissyöjäksi ryhtymistä – oli käsitys, että kasvisruoka tarkoittaa lähinnä salaattia ja porkkanaraastetta. Todellisuus osoittautui kuitenkin aivan toisenlaiseksi. Käydessäni ensimmäistä kertaa Hare Krishna -temppelin sunnuntaijuhlassa eteeni katettiin runsas ja monipuolinen ateria: munakoiso-porkkana-subjia gheessä (puhdistetussa voissa) paistetuilla panir-kuutioilla, kikherne-parsakaali-subjia, mausteriisiä juustopalloilla ja paahdetuilla pähkinöillä, carob-halavaa, pureja omenachutneyn kanssa, makeaa maitoriisiä, kasviskoftia tomaattichutneyllä sekä erilaisia makeisia, kuten burfia, ladduja, rasagullia ja gulabjamuneja. Käsitykseni kasvisruoasta muuttui nopeasti.
Kasvissyönnin ei tarvitse olla kuivaa kieltäymystä. Esimerkiksi pizzan ja pastan ystävien ei tarvitse olla huolissaan – nämä ruoat onnistuvat mainiosti ilman lihaa. Oma mielipiteeni on, että liha pikemminkin heikentää monien ruokien makua. Kasvisruoka on usein kevyempää kuin liha, mikä tarkoittaa, että voi nauttia runsaammankin aterian ilman raskasta oloa. Myös täytekakut, pullat ja leivät kuuluvat luontevasti kasvisruokaan, eikä kananmunia välttämättä tarvita leivonnassa.
Ajatus siitä, ettei kasvisruoka täyttäisi tai pitäisi nälkää loitolla, on harhaluulo. Monet pavut sisältävät runsaasti proteiinia, ja maitotuotteet kuten voi, juusto, kerma ja jogurtti ovat energiapitoisia. Myös tuore täysjyväruisleipä voilla ja juustolla on erittäin täyttävää.
Kasvisruoka on edullista
Kasvisruoka on usein myös taloudellista. Peruna ja porkkana ovat edullisia, erityisesti suuremmissa erissä ostettuina. Riisi ja jauhot ovat halpoja, ja niistä voi valmistaa ruokaa useiksi päiviksi. Pavut ja mausteet ovat kohtuuhintaisia etenkin itämaisista kaupoista ostettuina.
Koska liha on merkittävä kaupallinen tuote, sitä markkinoidaan usein terveellisenä ja välttämättömänä. Toiset näkevät tämän liioiteltuna ja katsovat, että kasvisruokavaliolla voidaan kattaa kaikki ravitsemukselliset tarpeet ilman eläinperäisiä tuotteita.
Kasvissyönti ja urheilu
Kasvissyönti ei ole este liikunnalle tai huippusuorituksille. Urheilijan tulee kuitenkin kiinnittää huomiota ruokavalion monipuolisuuteen. Tasapainoinen kasvisruokavalio voi koostua esimerkiksi seuraavasti:
– noin 1/3 täysjyväviljatuotteita (riisi, puuro, mysli, leipä)
– noin 1/6 hedelmiä ja marjoja
– noin 1/6 palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä
– noin 1/3 juureksia ja vihanneksia
– lisäksi maitotuotteita
Energian saanti voidaan jakaa esimerkiksi suhteessa 60 % hiilihydraatteja, 25 % proteiinia ja 15 % rasvaa. Hiilihydraatit ovat lihasten tärkein energianlähde ja osallistuvat hapen kuljetukseen. Täysjyväviljat ja riisi ylläpitävät verensokeria tasaisemmin, kun taas nopeasti imeytyvät hiilihydraatit (kuten valkoinen leipä tai sokeripitoiset tuotteet) sopivat paremmin heti harjoituksen jälkeen.
Proteiinit toimivat lihasten, hormonien ja entsyymien rakennusaineina. Liiallinen proteiinin saanti voi kuitenkin kuormittaa elimistöä, joten tasapaino on tärkeää.
Lihan sulaminen elimistössä
Lihan sulaminen vaatii vatsahappoja. Ihmisen mahalaukun happamuus on erilainen kuin varsinaisilla lihansyöjäeläimillä. Lisäksi ihmisen suolisto on suhteessa pidempi kuin monilla lihansyöjillä, mikä vaikuttaa ruoansulatuksen kestoon.
On esitetty näkemyksiä, että lihan hidas kulku suolistossa voi lisätä haitallisten yhdisteiden muodostumista. Toisaalta aiheesta on erilaisia tieteellisiä tulkintoja, eikä kysymys ole yksiselitteinen. Runsas kuidun saanti kasvisruokavaliosta tukee suoliston toimintaa ja edistää säännöllistä ruoansulatusta.
Liiallinen tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin saanti on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Siksi monissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan suosimaan kasvipohjaisia rasvanlähteitä ja lisäämään kasvisten osuutta ruokavaliossa.
Maku ja nautinto
Väite, että kasvisruoka olisi mautonta, ei pidä paikkaansa. Vihannekset, yrtit ja mausteet tarjoavat runsaasti erilaisia makuja ja aromeja. Hyvin valmistettu kasvisateria voi olla yhtä maukas – tai maukkaampi – kuin lihapitoinen ruoka.
Kasvisruoka voi siis olla ravitsevaa, täyttävää, edullista ja herkullista. Monipuolisesti koostettuna se soveltuu niin arkeen, juhlaan kuin urheilijankin ruokavalioon.
Kemikaaleja lihassa
Heti eläimen teurastuksen jälkeen sen liha alkaa mädäntyä, ja useiden päivien jälkeen se muuttuu sairaalloisen harmaaksi tai vihertäväksi. Sodium nitraatti ja sodium nitriitti, joita käytetään pilaantumista hidastavina säilöntäaineina lihatuotteissa kuten kinkussa, pekonissa, jauhelihassa, salamissa ja kalassa, vaarantavat myös terveyden.
Nämä kemikaalit antavat lihalle sen kirkkaan punaisen värin reagoidessaan veren ja lihasten pigmenttien kanssa. Ilman niitä kuolleen lihan luonnollinen harmaa-ruskea väri käännyttäisi monet ostajat pois. Ikävä kyllä tutkimukset ovat osoittaneet monien tällaisten säilöntäaineiden olevan karsinogeenisia (syöpää aiheuttavia).
Kirjassaan Poisons in Your Body Gary ja Steven Null antavat kaikille aihetta ajatella kahdesti ennen seuraavan pihvin tai kyljyksen ostamista:
”Eläimiä pidetään hengissä ja lihotetaan syöttämällä niille jatkuvasti rauhoittavia lääkkeitä, hormoneja, antibiootteja ja jopa 2700:aa muuta huumetta. Prosessi alkaa jo ennen syntymää ja jatkuu kauan kuoleman jälkeenkin. Vaikka nämä myrkyt ovat yhä lihassa sitä syötäessä, laki ei vaadi niiden listaamista pakkauksissa.”
Valitettavasti nämä kemikaalit eivät tee eroa kuolleen ruumiin ja elävän ihmisen välillä. Jokainen lihaa syövä ihminen altistuu näille sairauksia aiheuttaville myrkyille päivittäin.
Likaisten ja yliahtaiden asumisolosuhteiden vuoksi eläinteollisuus joutuu käyttämään runsaasti antibiootteja. Tämä luo antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja, jotka siirtyvät tuota lihaa syöviin ihmisiin. Penisilliinin ja tetrasykliinin on arvioitu säästävän lihateollisuudelle 1,9 biljoonaa dollaria vuodessa, antaen näin riittävän syyn katsoa terveyshaittoja läpi sormien.
Teurastetuksi tulemisen pelko lisää “kipumyrkkyjä” (esim. voimakkaita stimulanttihormoneja) lihaan. Nämä liittyvät tuhoutumattomien saasteiden joukkoon eläimen veressä, liaten siten vieläkin enemmän hyväuskoisten ihmisten syömää lihaa.
Taudit
Vaarallisten kemikaalien lisäksi lihassa on usein tauteja eläimiltä itseltään. Ahdettuina pieneen tilaan epäpuhtaissa oloissa, väkisin syötettyinä ja epäinhimillisesti kohdeltuina teurastusta odottavat eläimet keräävät paljon enemmän tauteja kuin vapaana elävät.
Lihatarkastajat yrittävät suodattaa käyttökelvottoman lihan pois, mutta teollisuuden painostus ja ajan puute tutkimuksille johtavat huomattavasti huonompilaatuisen lihan testien läpäisyyn kuin mitä ihmiset kuvittelevat.
Maatalouden kenties huolestuttavin vaikutus ovat uudet organismit, jotka saattavat aiheuttaa sairauksia. Erään asiantuntijan mukaan:
”Potentiaalisesti kaikkein tuhoisin seuraus on sellaisten patogeenien kehittyminen, jotka saattavat aiheuttaa joukkotuhoa siirtyessään lopulliseen isäntäänsä: ihmiseen. Se saattaisi aiheuttaa epidemioita, jotka ovat verrattavissa vain ruttoihin, jotka liittyivät kasvavaan väestöntiheyteen keskiajalla ja viktoriaanisella kaudella.”
On syytä pitää mielessä, että keskiajan ruttoepidemiat pyyhkäisivät pois kolmanneksen tai jopa puolet Euroopan väestöstä.
Tunnistamaton patogeeni, joka aiheuttaa BSE-tautia (hullun lehmän tautia) eläimissä ja Creutzfeldt-Jakobin tautia ihmisissä, on vain yksi tuoreimmista esimerkeistä, emmekä toistaiseksi tiedä, kuinka laaja ongelma on.
Jotkut eläinvirukset ja bakteerit pystyvät siirtymään ihmiseen, ja maatiloilla niin uskotaankin tapahtuvan. Kolera, joka on tappanut miljoonia, levisi ihmisiin lampaista ja karjasta, kuten monet muutkin taudit. Niillä lukuisilla influenssa-aalloilla, jotka säännöllisesti levisivät kautta maailman ja aiheuttivat miljoonien kuoleman, uskotaan olevan juurensa maataloudessa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä influenssaepidemiassa kuoli 20 miljoonaa ihmistä – kymmenen miljoonaa enemmän kuin itse sodassa.
Lihansyönnin moraaliset seuraukset
Lihansyönti lisää aggressiota ja tekee ihmisestä kykenevän ja halukkaan riistämään hengen toisilta luoduilta olennoilta. Tällaisen toiminnan ikävänä seurauksena syttyy aika ajoin tuhoisia sotia, joita vain harva haluaa tietoisesti, mutta joita ei voida välttää ennen kuin toteutamme ahimsan eli väkivallattomuuden periaatetta vähäisempiin veljiimme eläimiin.
Seuraavaksi tarkastelemme mitä vaikutuksia ylenmääräisellä lihansyönnillä on ekologiaan. Laajennamme näkökulmaa oman hyvinvointimme lisäksi koko maailman hyvinvointiin.
Kasvissyönnillä ei ole positiivisia vaikutuksia vain omaan elämäämme, vaan se on hyväksi koko planeetan ja kaikkien sen asukkaiden hyvinvoinnille.
Sademetsien tuhoutuminen
Useimmat tietävät maailman sademetsien tuhoutuvan tasaista vauhtia. Viimeisimpien laskelmien mukaan maapallomme ”keuhkoista” tuhoutuu 50 hehtaaria minuutissa. Vaikeampaa on nähdä ravinnon yhteys sademetsien häviämiseen.
Tosiasiassa suuri osa metsien hakkuusta johtuu laiduntarpeesta: metsiä hakataan paljaiksi maailman pihvikarjan laitumiksi. Hakkuiden seurauksena eläinlajeja ja kokonaisia ekosysteemejä katoaa yhä kiihtyvällä vauhdilla sukupuuttoon kaikesta valistuksesta ja tiedottamisesta huolimatta.
Yli 25 prosenttia Väli-Amerikan metsistä ja 40 miljoonaa hehtaaria Amazonin viidakosta on raivattu naudanlihan tuotantoa varten. Sademetsät eivät milloinkaan palaudu entiselleen. Autiomaat eri puolilla maailmaa laajenevat sitä mukaa, kun laiduntaminen johtaa maaperän köyhtymiseen reuna-alueilla.
Metsät tuottavat tarvitsemaamme happea, mutta silti tuhoamme niitä hampurilaisten vuoksi.
Maaperän köyhtyminen ja eroosio
Eläinten kasvattaminen on maata kuluttavaa, sillä alati kasvava viljelyalan tarve hävittää jatkuvasti koskematonta luontoa. Olemme repineet pois pensasaitoja peltojen välistä, kaataneet metsiä ja kuivattaneet soita saadaksemme lisää laidunta.
Kun suuret eläinlaumat vaeltavat puhtaaksi syödyillä pelloilla ja kuluttavat kavioillaan maanpintaa, hedelmällinen pintakerros irtoaa ja kirjaimellisesti lentää pois tuulen mukana. Tallautuminen ja eroosio köyhdyttävät maaperää niin, ettei siitä lopulta ole edes laitumeksi.
Koska karja tarvitsee jatkuvasti lisää laidunta, metsää raivataan yhä enemmän. Jo kolmasosa maapallon pinta-alasta kärsii eroosiosta, joka johtuu metsien hävityksestä, ylilaiduntamisesta ja liiallisesta peltoviljelystä karjan ja ihmisten ruokkimiseksi.
Lihantuotannon kasvu
Ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan ennen syöty niin paljon lihaa kuin nykyään. Vuodesta 1950 maailman lihantuotanto on viisinkertaistunut: tuolloin kulutus oli 44 miljoonaa tonnia vuodessa, vuonna 1998 se oli 216 miljoonaa tonnia ja nykyään yli 300 miljoonaa tonnia.
Maailmassa tuotantoeläimiä on yli viisi kertaa niin paljon kuin ihmisiä. Nämä 43 miljardia nautaa, sikaa, kanaa ja vuohta kuluttavat valtavat määrät ravintoa – yli puolet maailman elintarviketuotannosta. Eläinten valtava määrä aiheuttaa myös huomattavia ympäristöongelmia.
Veden ja energian kulutus
Useissa maissa maanviljely – niin ruoan kuin rehunkin tuotanto – perustuu keinokasteluun. Ei olekaan ihme, että kaksi kolmasosaa maapallon rajallisista makean veden varoista käytetään maanviljelyyn.
Tuotantoeläinten kasvattamiseen kuluu valtavasti resursseja. On arvioitu, että kilon häränlihapihvin tuottamiseen tarvitaan noin 16 kiloa viljaa, 50 000 litraa vettä, kahdeksan litraa bensiiniä vastaava määrä energiaa ja noin 32 kiloa ruokamultaa.
Intensiivinen ja luonnoton lihakarjan kasvatus kuluttaa valtavasti fossiilisia polttoaineita. Yhdysvalloissa on laskettu, että tehokasvatettu nauta kuluttaa 33 kaloria fossiilista energiaa jokaista tuottamaansa ravintoenergiakaloria kohden. Tällainen lyhytnäköinen luonnonvarojen tuhlaaminen on kestämätöntä.
Lanta ja vesistöjen saastuminen
Aiemmin karjan lanta lannoitti peltoja ja turvasi paremman sadon. Nykyisillä eläinmäärillä lannasta on kuitenkin tullut merkittävä ympäristöongelma.
Esimerkiksi Hollannissa, Länsi-Euroopan sianlihantuotannon keskittymässä, viranomaiset pitävät lantaa maan pahimpana ympäristöongelmana. Jokainen lehmä tuottaa päivässä noin 23 kiloa lantaa ja virtsaa.
Suuria määriä lantaa on vaikea varastoida, ja siitä valuu ammoniumia ja nitraatteja maaperään ja vesistöihin. Typpeä vapautuu ilmaan myös ammoniakkikaasuna, mikä aiheuttaa happamia sateita.
Ilmaston lämpeneminen
Maapallon ilmaston lämpeneminen johtuu kasvihuonekaasujen kertymisestä ilmakehään. Ne vangitsevat auringon lämpöä ja nostavat maapallon keskilämpötilaa.
Lehmät ja lampaat tuottavat suuria määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Karjatilojen eläimet tuottavat noin 20 prosenttia ilmakehään pääsevästä 400 miljoonasta metaanitonnista. Metaani on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu ja aiheuttaa lähes viidenneksen ilmaston lämpenemisestä. Suomen metaanipäästöistä reilu kolmannes syntyy karjataloudesta.
Maapallon ilmaston lämpeneminen saattaa olla yksi vakavimmista ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavista vaaroista. Useat tutkijat ovat todenneet lihatalouden olevan merkittävä tekijä ilmastonmuutoksessa. Jos ihmiset pystyisivät luopumaan teuraslihan syömisestä, ilmastoa kuormittavat päästöt vähenisivät merkittävästi.
Taloudelliset intressit ja valtarakenteet vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti päätöksentekoon. Lihateollisuus on yksi maailman suurimmista kaupanaloista autojen, päihteiden, puhelinten ja tietokoneiden rinnalla.
Kasvissyönti – ratkaisu nälänhätään
Ruokaekspertti Francis Moore Lappé, menestyskirjan Diet for a Small Planet (suom. Dieetti pikkuplaneetalle) julkaisija, totesi televisiohaastattelussa, että meidän tulisi suhtautua pihviin samoin kuin Cadillaciin.
Selitykseksi hän kertoi:
”Me amerikkalaiset olemme koukussa paljon bensaa nieleviin autoihin, koska kuvittelemme bensan olevan halpaa. Samalla tavoin olemme koukussa viljalla ruokittuun lihakeskeiseen ruokavalioon, koska kuvittelemme viljan olevan halpaa.”
Viljan tuhlaus lihantuotannossa
Yhdysvaltain maatalousosaston tietojen mukaan yli 90 % kaikesta Amerikassa tuotetusta viljasta käytetään karjan ruokkimiseen – lehmille, sioille, lampaille ja kanoille – jotka päätyvät ruokapöytään.
Prosessi, jossa vilja muutetaan lihaksi, on äärimmäisen tehoton. USDA:n taloudellisen tutkimuspalvelun mukaan saamme takaisin vain yhden kilon pihviä jokaista kuuttatoista viljakiloa kohden.
Kirjassaan Proteins: Their Chemistry and Politics tohtori Aaron Altshul huomauttaa, että kaloreissa pinta-alayksikköä kohden mitattuna viljasta, vihanneksista ja pavuista koostuva ruokavalio ruokkisi kaksikymmenkertaisen määrän ihmisiä verrattuna lihapohjaiseen ruokavalioon.
Tällä hetkellä suurin osa Amerikan viljelykäytössä olevasta maasta käytetään eläinten ruokintaan. Jos maailman viljelykelpoiset maat käytettäisiin pääasiiallisesti kasvisravinnon tuottamiseen, planeetta kykenisi ruokkimaan jopa 20 miljardia ihmistä tai enemmän.
Nälänhätä ja resurssien epätasainen jakautuminen
On ristiriitaista käyttää ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa lihaa tuottavien eläinten ravinnoksi samalla kun miljoonat ihmiset kärsivät aliravitsemuksesta.
Esimerkiksi Meksiko syöttää 50 % tuottamastaan viljasta karjalle, vaikka 22 % maan väestöstä kärsii aliravitsemuksesta.
Useat ruoka-asiantuntijat ovatkin todenneet, että maailman nälänhätä ei johdu ruoan riittämättömyydestä vaan sen tehottomasta jakelusta ja tuotantorakenteesta. Jo nyt tuotamme riittävästi ruokaa kaikille maailman ihmisille, mutta resurssit ohjautuvat epätasaisesti.
Yhdistyneiden Kansakuntien maailman ruokakonferenssiin lähetetyssä raportissa maatalousekonomi René Dumont totesi:
”Rikkaiden ylenmääräinen lihansyönti aiheuttaa nälänhätää köyhille. Tällainen tuhlaava maatalous on muutettava – lakkauttamalla tilat, joissa pihviä lihotetaan viljalla, ja vähentämällä pihvikarjan määrää.”
Historiallinen näkökulma
Jo antiikin Kreikassa tunnettiin lihansyönnin taloudelliset vaikutukset. Platonin Valtiossa filosofi Sokrates suositteli kasvisruokavaliota, koska se mahdollistaisi maan maataloudellisten voimavarojen järkevän käytön.
Hän varoitti, että jos ihmiset alkavat syödä lihaa, laidunmaata tarvitaan lisää:
”Silloin maa, joka ennen pystyi elättämään väestönsä, muuttuu liian pieneksi.”
Ja hän lisäsi:
”Sitten joudumme sotaan, emmekö niin?”
Lihansyönti ja konfliktit
Lihansyönnillä oli osansa myös Euroopan siirtomaalaajennusten aikaisissa konflikteissa. Eurooppalaiset elivät pitkälti suolalla säilötystä lihasta ja tarvitsivat mausteita peittääkseen yksipuolisen ruokavalionsa maun.
Maustekaupassa liikkui valtavia omaisuuksia, ja hallitukset sekä kauppiaat tarttuivat aseisiin suojellakseen etujaan.
Jo vuonna 1974 CIA julkaisi raportin, jossa varoitettiin, että tulevaisuudessa ruoka ei ehkä riitä koko maailman väestölle, elleivät vauraat kansakunnat vähennä viljaa syövien eläinten kulutusta.
Soija, rehukauppa ja ympäristövaikutukset
Yksi räikeimmistä esimerkeistä ravinnontuotannon vinoutumasta on soijapapujen massiivinen tuonti Brasiliasta Länsi-Eurooppaan sekä palmuöljyn tuonti Malesiasta ja Indonesiasta. Euroopassa niitä käytetään pääasiassa eläinten rehuksi, vaikka lähtömaissa köyhä väestö voisi käyttää niitä ravinnokseen.
Koska länsieurooppalaisilla sioilla ja lehmillä on suurempi ostovoima kuin brasilialaisilla pienviljelijöillä, rehu ohjautuu eläimille.
Brasiliassa soijaviljelmien yhteenlaskettu pinta-ala on noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Viljelmät aiheuttavat merkittäviä ympäristöongelmia: torjunta-aineita käytetään runsaasti, ja Cerradon savanneja – maailman monimuotoisimpiin kuuluvia ekosysteemejä – on raivattu soijantuotannon tieltä.
Viljankulutuksen epäsuhta
Kehitysmaissa kulutetaan keskimäärin noin 200 kiloa viljaa henkeä kohden vuodessa, pääasiassa suoraan ravinnoksi.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa kulutus on jopa 1000 kiloa henkeä kohden vuodessa, mutta tästä noin 90 % syötetään ensin teuraseläimille.
Tämän seurauksena keskimääräinen eurooppalainen tai amerikkalainen käyttää viisinkertaisen määrän maailman ruokavaroja verrattuna keskimääräiseen kolumbialaiseen, intialaiseen tai nigerialaiseen.
Kasvissyönnin eettisyys
Kasvissyönti ei ole pelkästään yksilön terveysvalinta, vaan myös globaali taloudellinen ja moraalinen kysymys.
Useimmille kasvissyöjäksi ryhtyville terveydelliset ja ekologiset perustelut eivät ole tärkeimpiä syitä lihasta luopumiseen. Lähes kaikki rakastavat eläinystäviään. Eläimet ovat tuntevia ja kärsiviä olentoja, joilla on samat elämän perustarpeet kuin ihmisilläkin.
Kasvissyönnin etiikka
Leo Tolstoi on sanonut:
”Jos ihminen syö lihaa, on eläin tapettu vain hänen makumieltymystensä takia. Tämän vuoksi teko on moraalisesti tuomittava.”
Hyväuskoisina emme näe yhteyttä kauppojen tiskeillä olevien lihankappaleiden ja niityllä kirmaavien eläinten välillä. Todellisuudessa monet ihmiset eivät söisi lihaa, jos heidän täytyisi itse tappaa eläin, laskea sen veri, nylkeä se ja erotella liha luista.
Teurastuksen todellisuus
Yksin Yhdysvalloissa tapetaan vuosittain noin 134 miljoonaa nisäkästä ja kolme miljardia lintua ruoaksi. Silti harvat ihmiset yhdistävät tämän teurastuksen omalle lautaselleen päätyviin tuotteisiin.
Mainokset luovat idyllisen kuvan tuotannosta. Todellisuus teurastamoissa on toisenlainen: eläimiä tainnutetaan ja ripustetaan jaloistaan liukuhihnoille, joissa ne kulkevat teurastusprosessin läpi.
Ammattilaistennispelaaja Peter Burwash kuvaili kirjassaan A Vegetarian Primer kokemustaan teurastamosta:
”En kaihda väkivaltaa. Pelasin jääkiekkoa, kunnes puolet hampaistani oli lyöty kurkkuuni. Olen kova kilpailija tenniskentälläkin. Mutta kokemus teurastamolla musersi minut. Kun kävelin ulos, tiesin, etten enää koskaan vahingoittaisi eläintä. Vasta tuo kokemus loi todellisen pohjan vakaumukselleni kasvissyöjänä.”
Myötätunto ja sivistys
Mahatma Gandhi totesi:
”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.”
Monet ihmiset suojelevat lemmikkejään ja uhanalaisia eläimiä, mutta hyväksyvät samaan aikaan tuotantoeläinten järjestelmällisen tappamisen.
Henry David Thoreau kirjoitti:
”En epäile, että on osa ihmisrodun kohtaloa jossain vaiheessa edistystään jättää taakseen eläinten syöminen.”
Albert Schweitzer puolestaan totesi:
”Ihminen ei löydä rauhaa itselleen, ennen kuin hän ulottaa myötätuntonsa koskettamaan kaikkia eläviä olentoja.”
Filosofien näkemyksiä
Monet historian merkittävät ajattelijat ovat pohtineet lihansyönnin eettisiä kysymyksiä.
Pythagoras, tunnettu matemaatikko ja filosofi, kehotti:
”Oi ystäväiseni, älkää tahratko kehojanne syömällä syntistä ruokaa. Meillä on viljaa, hedelmiä ja vihanneksia, maitoa ja hunajaa. Maa tarjoaa runsaasti ravintoa ilman verenvuodatusta ja teurastusta. Vain pedot tyydyttävät nälkänsä lihalla – eivätkä edes kaikki niistä.”
Hänen kerrotaan eläneen yksinkertaisella kasvisruokavaliolla ja jopa maksaneen kalastajille, jotta nämä vapauttaisivat saaliinsa takaisin mereen.
Roomalainen kirjailija Plutarkhos kirjoitti esseessään lihansyönnistä:
”Ihmettelen, minkä mielentilan vallassa ensimmäinen ihminen kosketti verta kielellään ja toi huulilleen kuolleen olennon lihaa. Kuinka hänen silmänsä kestivät teurastuksen näyn? Kuinka hänen nenänsä sieti hajun? Emme tapa leijonia tai susia itsepuolustukseksi, vaan harmittomia, kesyjä eläimiä – vain pienen lihanpalan vuoksi.”
Hän esitti lihansyöjille haasteen:
”Jos väitätte olevanne luonnostanne lihansyöjiä, tappakaa itse mitä aiotte syödä – omin käsin, ilman veistä tai aseita.”
Moraalinen valinta
Lihansyönnin yleistyessä ihmiset saattavat turtua eläinten kärsimykselle. Kasvissyönnin eettinen näkökulma kutsuu kuitenkin pohtimaan myötätuntoa, vastuuta ja väkivallattomuutta.
Monille juuri tämä oivallus – eläimen elämän arvon tunnustaminen – muodostaa vahvimman perustan kasvissyönnille.
Lehmä ja maitotuotteet
Osa kasvissyöjistä, vegaaneiksi kutsutut, pidättäytyy lihasta, kalasta ja kananmunista sekä myös maidosta ja maitotuotteista. Syynä on näkemys, että lehmiä kohdellaan moraalittomasti meijeriteollisuudessa.
Krishnan palvojat tuomitsevat eläinten kaltoinkohtelun, mutta eivät pidättäydy maidosta, jota veedat pitävät ihmiselle välttämättömänä. Sen sijaan he korostavat lehmien suojelua ja myötätuntoista kohtelua. Tavoitteena on käyttää maitoa, joka on tuotettu tiloilla, joissa lehmiä rakastetaan ja suojellaan. Suomessa ei toistaiseksi ole Krishna-tietoista farmia, mutta sellaisen perustaminen on suunnitelmissa tulevaisuudessa.
Lehmä – ihmisen äiti
Lehmää pidetään veedisessä kulttuurissa äitinä, koska se antaa ihmisille maitoa elämän eri vaiheissa. Lapsuudessa ravinnon antaa oma äiti, myöhemmin lehmä.
Ihmisten ja eläinten tulisi elää sovussa ja palvella toisiaan. Tällainen rakkaudellinen vuorovaikutus ei perustu hyväksikäyttöön vaan molemminpuoliseen hyötyyn ja kunnioitukseen.
Maidon katsotaan ravitsevan aivojen hienojakoisia osia, joita tarvitaan henkisten aiheiden ymmärtämiseen. Lehmät ovat myös Krishnalle erityisen rakkaita. Tekstin mukaan nyky-yhteiskunnassa raha on noussut elämän arvon mittariksi, ja Kalin aikakauden – riidan ja tekopyhyyden ajan – nähdään lisäävän kärsimystä. Ratkaisuksi esitetään jumalatietoisen kulttuurin levittämistä.
Lehmät ja henkinen hyöty
Maitotuotteiden käyttöä ei perustella ainoastaan terveydellisillä syillä. Ajatuksena on, että kun lehmien antama maito käytetään Krishnan palvelukseen, myös lehmät hyötyvät henkisesti.
Maidon siunaamisen uskotaan puhdistavan lehmien karmaa ja parantavan niiden mahdollisuuksia henkiseen kehitykseen tulevissa elämissä.
Pitkän aikavälin tavoitteena on lisätä ihmisten henkistä ymmärrystä esimerkiksi Srila Prabhupadan kirjojen, siunatun kasvisruoan ja Hare Krishna -mahamantran kautta. Kun tietoisuus kasvaa, eläimiin kohdistuva julmuus vähenee. Lopullisena päämääränä esitetään teurastamoiden sulkeminen ja kieltäminen lailla.
Lehmät antavat maitoa rakkaudesta
Prabhupadan mukaan lehmät antavat maitoa rakkaudesta. Krishna-liikkeen maatiloilla lehmien kerrotaan tuottavan maitoa vielä vasikoiden kasvettua täysikasvuisiksi.
Lehmien ja hoitajien välinen suhde nähdään vastavuoroisena: eläimet ymmärtävät saavansa hyvää hoitoa ja arvostusta. Tätä verrataan kriittisesti tavanomaiseen tehotuotantoon.
Elävä lehmä on tuottoisampi kuin kuollut
Elävän lehmän todetaan tuottavan jatkuvasti maitoa ja maitotuotteita – juustoa, voita, jogurttia ja muita proteiinipitoisia ruokia – kun taas kuollut lehmä tuottaa ravintoa vain kerran.
Missourin yliopiston tutkija Stewart Odend’halin Bengalissa tekemän tutkimuksen mukaan lehmät söivät pääasiassa ihmisille kelpaamattomia kasvijäänteitä, kuten riisin kuoria ja sokeriruo’on latvoja, sekä ruohoa. Hänen johtopäätöksensä oli, että karja muuntaa vähäarvoiset aineet hyödyllisiksi tuotteiksi.
Tämän perusteella kyseenalaistetaan väite, että Intian ruokapula johtuisi lehmien suojelusta. Ruokaongelmien katsotaan johtuneen pikemminkin kuivuudesta ja poliittisista mullistuksista. Lisäksi asiantuntijaryhmän on todettu lausuneen, että Intia tuottaa riittävästi ruokaa koko väestölleen.
Lehmät – merkittävä ravinnon lähde
Lehmien annetaan elää, ne tuottavat runsaasti korkealaatuisia maitotuotteita. Yhdysvalloissa on ajoittain rajoitettu meijerituotteiden tuotantoa ylituotannon vuoksi.
Floridan edustaja Sam Gibbons raportoi Yhdysvaltain hallituksen varastoivan suuria määriä voita, juustoa ja rasvatonta maitojauhetta. Tuotannon kerrotaan kasvaneen jatkuvasti, ja ajoittain valtio on jakanut meijerituotteita ilmaiseksi vähävaraisille.
Tekstin johtopäätös on, että elävä lehmä on yhteiskunnalle erittäin arvokas ravinnonlähde.
Lehmiensuojeluliike – taloudellinen näkökulma
Hylkeiden, delfiinien ja valaiden suojeluun on perustettu kansainvälisiä liikkeitä. Tekstissä esitetään kysymys, miksei vastaavaa liikettä olisi lehmien suojelemiseksi.
Taloudellisesta näkökulmasta lehmien suojelua pidetään järkevänä, ellei asiaa tarkastella lihateollisuuden kannalta. Eräs talouslehti otsikoi pääkirjoituksessaan: ”Kuka puolustaa pihvien hyvää nimeä?” ja kehotti rahoittamaan kampanjan pihvien kulutuksen lisäämiseksi ja hintojen ylläpitämiseksi.
Lehmiensuojeluliike – taloudellisesti järkevää
Liikkeet hyleiden, delfiinien ja valaiden pelastamiseksi teurastukselta kukoistavat – joten miksei pitäisi olla liikettä myös lehmien pelastamiseksi? Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta se vaikuttaisi järkevältä ajatukselta, ellet sitten satu olemaan osa lihateollisuutta, joka on yhä enemmän huolissaan kasvissyönnin lisääntymisestä. Taannoin suuri talouslehti Farm Journal otsikoi pääkirjoituksessaan: ”Kuka puolustaa pihvien hyvää nimeä?” Lehti kannusti kansallisia pihvikarjan kasvattajia lahjoittamaan 40 miljoonaa dollaria, joilla rahoitettaisiin mainoskampanja pihvien kulutuksen lisäämiseksi ja hintojen pitämiseksi korkealla.
Ajattelijoiden ääni: Myötätunto ja kasvissyönti historian suurten mielissä
Läpi vuosisatojen monet maailman merkittävimmistä ajattelijoista, taiteilijoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista ovat pohtineet ihmisen suhdetta eläimiin ja väkivallattomuuden merkitystä. Heidän näkemyksensä eivät perustuneet ainoastaan terveyteen tai talouteen, vaan ennen kaikkea moraaliin, myötätuntoon ja henkiseen kehitykseen.
Renessanssin neroista valistusfilosofeihin, runoilijoista kirjailijoihin ja poliittisiin johtajiin, kasvissyönti nähtiin usein osana laajempaa eettistä maailmankuvaa – pyrkimystä vähentää kärsimystä, kunnioittaa elämää ja edistää ihmiskunnan moraalista kasvua. Seuraavat esimerkit osoittavat, kuinka syvästi myötätunnon ajatus on vaikuttanut historian suuriin nimiin ja heidän käsitykseensä oikeudenmukaisemmasta maailmasta.
Leonardo da Vinci: Myötätunto elämää kohtaan
Suuri renesanssiajan maalaaja, keksijä, muotoilija ja runoilija Leonardo da Vinci esitti yhteenvedon eettisestä lähestymisestä kasvissyöntiin. Hän kirjoitti: ”Se, joka ei arvosta elämää, ei ansaitse sitä.”
Hän piti lihansyöjien kehoja ”hautuupaikkoina”, hautausmaina eläimille, jotka he söivät. Hänen muistiinpanonsa ovat täynnä kohtia, joista ilmenee hänen myötätuntonsa eläviä olentoja kohtaan. Hän vaikeroi: ”Loputtomilta määriltä näitä eläimiä viedään lapset pois, revitään ne auki ja teurastetaan barbaarimaisesti.”
Jean-Jacques Rousseau: Luonnonlakien puolustaja
Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau oli luonnonlakien asianajaja. Hän huomasi, että lihaa syövät eläimet ovat yleensä julmempia ja väkivaltaisempia kuin kasveja syövät.
Hän päätteli, että kasvisruokavalio tuottaisi vastaavasti myötätuntoisempia ihmisiä. Rousseau ehdotti jopa, etteivät teurastajat saisi todistaa oikeudessa tai istua valamiehistössä.
Adam Smith ja Benjamin Franklin: Järjen ja hyödyn näkökulma
Teoksessaan Kansakuntien rikkaus (The Wealth of Nations) Adam Smith julisti kasvissyönnin etuja:
”Voidaan todellakin kyseenalaistaa teurastajien tarjoaman lihan tarpeellisuus elämän kannalta. Vilja ja muut vihannekset yhdessä maidon, juuston ja voin (tai öljyn, mikäli voita ei ole saatavilla) kanssa tarjoavat mitä runsaimman, kattavimman, ravitsevimman ja elähdyttävimmän ruokavalion. Säädyllisyys ei missään vaiheessa edellytä, että ihmisen tulisi syödä teurastajan tarjoamaa lihaa.”
Vastaavat mietelmät motivoivat Benjamin Franklinia, josta tuli kasvissyöjä 16-vuotiaana. Hän totesi saavuttaneensa ”suurempaa edistystä, ja siitä edelleen selkeämpiä ajatuksia ja nopeamman käsityskyvyn.” Omaelämäkerrassaan hän kutsui lihansyöntiä ”aiheettomaksi murhaksi”.
Percy Bysshe Shelley: Luonnollisen ruokavalion puolustus
Runoilija Percy Bysshe Shelley oli vannoutunut kasvissyöjä. Esseessään A Vindication of Natural Diet hän kirjoitti:
”Antakaa eläinruuan puolestapuhujan joutua koittamaan käytännössä, kuten Plutarch ehdotti, miten repiä elävä karitsa auki hampaillaan, upottaa päänsä sen sisälmyksiin ja sammuttaa janonsa juomalla kuumaa verta – silloin, ja vasta silloin, hän olisi johdonmukainen.”
Shelleyn kiinnostus kasvissyöntiin alkoi hänen opiskellessaan Oxfordissa, ja hänen vaimonsa Harriet omaksui saman ruokavalion pian heidän avioiduttuaan. Kirjeessä 14.3.1812 Harriet kirjoitti ystävälleen: ”Me olemme luopuneet lihasta ja omaksuneet Pythagoraan menetelmän.”
Runossaan ”Kuningatar” Mab Shelley kuvailee utopista maailmaa, jossa ihmiset eivät tapa eläimiä ravinnokseen.
Leo Tolstoi: Moraali ja väkivallattomuus
Venäläisestä kirjailijasta Leo Tolstoista tuli kasvissyöjä vuonna 1885. Luovuttuaan harrastusmetsästyksestä hän alkoi puhua ”vegaanisen rauhan” puolesta ja vastustaa pienimpienkin elävien olentojen tappamista.
Esseessään Ensiaskel (The First Step) Tolstoi kirjoitti lihansyönnin olevan ”yksinkertaisesti moraalitonta, sillä siihen liittyy toiminto, joka on vastoin moraalisia periaatteita – tappaminen.”
Hän uskoi, että tappamalla ihminen tukahduttaa korkeimman henkisen voimavaransa – myötätunnon ja säälin – ja loukkaa omia tunteitaan, jolloin hänestä tulee julma.
Richard Wagner: Paluu kadotettuun paratiisiin
Säveltäjä Richard Wagner uskoi kaiken elämän olevan pyhää. Hän näki kasvissyönnin luonnollisena ruokavaliona, joka voisi pelastaa ihmiskunnan väkivaltaisilta taipumuksiltaan ja auttaa meitä palaamaan ”kauan sitten kadotettuun Paratiisiin”.
Henry David Thoreau: Kehityksen suunta
Eri vaiheissa elämäänsä Henry David Thoreau oli kasvissyöjä. Vaikka hänen oma harjoittamisensa oli vaihtelevaa, hän tunnusti kasvissyönnin ansiot.
Teoksessaan Walden hän kirjoitti:
”Eikö ole häpeällistä, että ihminen on lihaa syövä eläin? On totta, että hän voi elää saalistamalla muita eläimiä; mutta tämä on kurja tapa… ja sitä, joka opettaa ihmisiä rajoittumaan viattomampaan ja terveellisempään ruokavalioon, tulee pitää suurena rotunsa hyväntekijänä.”
Thoreau uskoi, että ihmiskunta kehittyy vähitellen kohti eläinten syömisen hylkäämistä, kuten villiheimot luopuivat toistensa syömisestä sivistyksen myötä.
Mahatma Gandhi: Eettinen velvollisuus
1900-luvun väkivallattomuuden suuri puolestapuhuja Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä. Hänen hindu-vanhempansa eivät koskaan antaneet hänelle lihaa, kalaa tai kananmunia.
Nuoruudessaan Gandhi kokeili lihansyöntiä, koska hänelle vakuutettiin sen lisäävän voimaa ja rohkeutta. Myöhemmin hän palasi kasvissyöntiin ja kirjoitti:
”On välttämätöntä korjata harhaluulo, jonka mukaan kasvisyönti on tehnyt meidät mieleltämme heikoiksi tai toimiltamme passiivisiksi… En pidä liharuokaa välttämättömänä missään vaiheessa.”
Hän piti eettisiä periaatteita terveydellisiä syitä tärkeämpinä ja totesi: ”Tunnen, että jossain vaiheessa henkinen kehitys vaatii meitä lopettamaan muiden olentojen tappamisen vain kehomme tarpeiden tyydyttämiseksi.”
George Bernard Shaw: Terävä kriitikko
Näytelmäkirjailija George Bernard Shaw aloitti kasvissyönnin 25-vuotiaana. Hän kertoi Shelleyn avanneen hänen silmänsä ruokavalionsa julmuudelle.
Lääkärit varoittivat hänen kasvisruokavalionsa tappavan hänet. Vanhana miehenä Shaw totesi ironisesti: ”Menisin, mutta he kaikki kuolivat vuosia sitten.”
Lihansyönnin ja väkivallan yhteydestä hän kirjoitti:
Rukoilemme sunnuntaisin osaksemme valoa
Ohjaamaan askelia polullamme
Olemme sairaita sodasta, emme tahdo taistella
Silti ahmimme kuolleita.
– H. G. Wells: Tulevaisuuden visio
Teoksessaan Moderni Utopia H. G. Wells kuvasi tulevaisuuden maailman, jossa lihaa ei enää syödä:
”Koko Utopian maailmassa ei ole lihaa… Nyt emme voi sietää ajatusta teurastamoista… Voin yhä muistaa, kuinka pienenä poikana iloitsimme viimeisen teurastamon sulkemisesta.”
Isaac Bashevis Singer: Eettinen johdonmukaisuus
Nobelinpalkittu kirjailija Isaac Bashevis Singer ryhtyi kasvissyöjäksi 58-vuotiaana vuonna 1962. Hän sanoi: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.”
Hänen mukaansa kasvissyönti sopi yhteen hänen uskonnollisen vakaumuksensa kanssa:
”Olemme kaikki Jumalan luomia olentoja – ei ole johdonmukaista, että rukoilemme Jumalalta armoa ja oikeudenmukaisuutta samalla kun syömme eläimiä.”
Vaikka hän arvosti kasvissyönnin terveydellisiä puolia, hän piti eettistä harkintaa tärkeimpänä: ”Vaikka lihan todistettaisiin olevan hyväksi terveydelleni, en varmasti söisi sitä.”
Singer torjui ajatuksen eläimistä tunteettomina koneina ja piti sitä tekosyynä julmuuden oikeuttamiseksi. Hänen mukaansa kuka tahansa eläimen kanssa elänyt tietää tämän väitteen olevan valhe.
Srila Prabhupada: Myötätunto, karma ja väkivallattomuuden filosofia
Intialainen hengellinen opettaja ja Gaudiya-vaishnavalaisen perinteen edustaja A. C. Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupada (1896–1977) toi 1900-luvulla vedisen viisauden laajasti länsimaiden tietoisuuteen. Hän korosti opetuksissaan karman lakia, sielun ikuista luontoa ja väkivallattomuuden (ahimsa) merkitystä osana hengellistä elämää.
Prabhupadan mukaan ihmiskunnan kärsimys ja konfliktit juontuvat syvemmästä moraalisesta ja henkisestä kriisistä – erityisesti välinpitämättömyydestä muita eläviä olentoja kohtaan. Hän opetti, että eläinten tappaminen ravinnoksi ei ole vain fyysinen teko, vaan karmisesti sitova toiminta, joka vaikuttaa sekä yksilöön että koko yhteiskuntaan.
Hänen näkemyksensä mukaan todellinen rauha ei voi perustua pelkästään poliittisiin tai taloudellisiin ratkaisuihin, vaan se edellyttää tietoisuuden muutosta: ymmärrystä siitä, että kaikki elävät olennot ovat sieluja ja siten hengellisesti samanarvoisia. Tästä lähtökohdasta käsin kasvissyönti ja väkivallattomuus eivät ole vain elämäntapavalintoja, vaan askelia kohti korkeampaa moraalista ja hengellistä kehitystä.
Kasvissyönti ja uskonto
Lihan välttäminen on ollut osa uskonnon harjoittamista monissa eri uskonnoissa. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä monet papit olivat kasvissyöjiä, koska lihan välttämisen katsottiin auttavan selibaattilupausten ylläpitämisessä. He välttivät myös munia, joita he kutsuivat ”nestemäiseksi lihaksi”.
Kasvissyönti Vanhassa testamentissa
Vaikka Vanha testamentti sisältää ohjeita ja määräyksiä lihansyöntiin, luomiskertomuksessa ihannetilaksi kuvataan kasvissyönti.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1:29) Jumala sanoo:
”Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.”
Saman luvun mukaan (1:30) myös eläinten ravinnoksi annettiin vihreät kasvit. Lisäksi kohdassa (9:4) kielletään veren syöminen:
”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.”
Profeetta Jesaja tuomitsee uhrimenot ja veren vuodatuksen:
”Olen täynnä tulella uhrattuja oinaita… enkä nauti vuohien ja karitsoiden verestä… kätenne ovat veren tahrimat.” (Jes. 1:11–15)
Jesajan mukaan (66:3) härän tappaminen rinnastuu ihmisen tappamiseen:
”Joka tappaa härän on kuin tappaisi miehen.”
Daniel ja kasvisruokavalio
Raamatussa kerrotaan myös Danielista, joka Babylonian vankeudessa kieltäytyi kuninkaan pöydän ruoista ja pitäytyi yksinkertaisessa kasvisravinnossa. Hänen uskollisuutensa ja terveytensä esitetään myönteisessä valossa.
Jeesus ja Uuden testamentin tulkinta
Monille kristityille kysymys Jeesuksen ruokavaliosta on merkittävä. Uudessa testamentissa esiintyy kohtia, joissa mainitaan ”liha”, mutta joidenkin tulkintojen mukaan kreikan kielessä käytetty sana voi tarkoittaa yleisesti ruokaa tai syömistä.
Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa (8:55) Jeesuksen sanotaan pyytäneen, että kuolleista herätetylle annetaan ruokaa. Kreikan sana phago tarkoittaa yksinkertaisesti ”syödä”. Varsinaista lihaa tarkoittava sana kreas ei esiinny Jeesuksen yhteydessä.
Tulkintojen mukaan Uudesta testamentista ei löydy yksiselitteistä mainintaa siitä, että Jeesus olisi syönyt lihaa. Tämä liitetään myös Jesajan ennustukseen (7:14–15), jossa tulevan lapsen sanotaan syövän voita ja hunajaa.
Varhaiskristilliset opettajat ja kasvissyönti
Useat varhaiskirkon opettajat suosittelivat kasvisruokavaliota. Laupias Aleksandrialainen suositteli lihatonta ruokavaliota apostoli Matteuksen esimerkkiä seuraten. Hänen ruokavalionsa koostui jyvistä, pähkinöistä ja vihanneksista.
Pyhä Hieronymus (Jeremias), joka julkaisi latinankielisen Raamatun (Vulgata), kirjoitti vihannesten ja hedelmien olevan yksinkertainen ja viisauden hankkimiseen sopiva ravinto.
Johannes Kastajan kerrotaan pitäneen lihansyöntiä epäluonnollisena ja julmana. Pyhä Benedictus määräsi vuonna 529 perustamansa sääntökunnan munkit pitämään vihanneksia ruokavalionsa perustana.
Trappistiveljeskunta kielsi lihan ja kananmunat 1600-luvulla. Vaikka Vatikaanin toinen kirkolliskokous 1960-luvulla lievensi sääntöjä, monet trappistit noudattavat yhä alkuperäisiä ohjeita. On kuitenkin huomattavaa, että osa luostareista on harjoittanut karjankasvatusta toimintansa rahoittamiseksi.
Seitsemännen päivän adventistit ja aamiaismurot
Seitsemännen päivän adventistikirkko suosittelee kasvissyöntiä jäsenilleen. Yhdysvalloissa aamiaismuroteollisuuden juuret liittyvät adventistien parantolaan. Tohtori John H. Kellogg kehitti kasvipohjaisia aamiaisruokia Battle Creekin parantolassa. Yksi hänen tunnetuimmista keksinnöistään oli maissihiutaleet, joita hän myöhemmin alkoi markkinoida laajemmin. Myöhemmin hän perusti yrityksen, joka edelleen kantaa hänen nimeään.
Buddhalaisuus, hindulaisuus ja väkivallattomuus
Kasvissyöjiä on runsaasti Intiassa, buddhalaisuuden ja hindulaisuuden syntysijoilla. Buddhalaisuus syntyi osittain vastareaktiona eläinuhreille ja rituaaliselle teurastukselle. Buddha korosti väkivallattomuutta (ahimsa) ja pyrki lopettamaan eläinten tappamisen uskonnollisissa menoissa.
Hindulaisuudessa lehmän kunnioitus ja väkivallattomuuden periaate ovat vaikuttaneet laajasti kasvisruokavalion yleistymiseen.
Intian filosofia ja väkivallattomuus
Intian veediset kirjoitukset jo ennen buddhalaisuutta korostivat väkivallattomuutta kasvissyönnin eettisenä perustana. Manu-samhita, muinainen intialainen lakikirja, toteaa:
”Lihaa ei koskaan voida saada vahingoittamatta elävää olentoa, ja elollisen olennon vahingoittaminen on haitallista taivaallisen autuuden saavuttamiselle; kieltäytyköön hän siis lihan käytöstä.”
Toisessa kohdassa kehotetaan harkitsemaan lihan alkuperää ja siihen liittyvää julmuutta sekä pidättäytymään sen syömisestä kokonaan.
Hare Krishna -liike on viime vuosikymmeninä tuonut näitä eettisiä näkökulmia esille maailmanlaajuisesti. Liikkeen perustaja-acarya, Srila Prabhupada, korosti, että vaikka maailmassa noudatetaan periaatetta ”elämä elämästä”, on olemassa korkeampi laki, jonka mukaan kukaan ei voi tappaa elävää olentoa ilman seurauksia.
Hänen mukaansa ihmisen laatimat lait, jotka erottavat eläimen ja ihmisen tappamisen toisistaan, ovat epätäydellisiä. Jumalan lain näkökulmasta eläimen tappaminen on yhtä tuomittavaa kuin ihmisen tappaminen. Prabhupada viittasi myös käskyyn: ”Älä tapa.” Hänen mukaansa ihmiset vääristävät tätä lakia rajaamalla sen koskemaan vain ihmisiä.
Hän korosti kaiken elämän yhtenäisyyttä: kaikki olennot ovat Jumalan luomia, kuten saman isän lapsia. Jos älykkäämpi lapsi pyytäisi lupaa tappaa vähemmän älykkään veljensä, isä ei hyväksyisi sitä. Samalla tavoin Jumalan ei katsota hyväksyvän eläinten tappamista.
Kaikkien elävien olentojen tasa-arvo
Veedisen ajattelun mukaan kaikkien tietoisten olentojen perimmäinen yhdenvertaisuus ei ole pelkkä filosofinen ajatus, vaan havaittavissa arkielämässä. Eläimet etsivät ruokaa, suojelevat jälkeläisiään, leikkivät, nukkuvat ja puolustautuvat – kuten ihmisetkin.
Erona nähdään lähinnä älykkyyden ja tunteiden kehitysaste. Tätä eroa ei kuitenkaan pidetä riittävänä oikeuttamaan välinpitämättömyyttä eläinten kokemaa kärsimystä kohtaan.
Veedisen käsityksen mukaan muissa kuin ihmisolennoissa elävää sielua (atma) ohjaavat vaistot, eikä sillä ole samanlaista moraalista vastuuta kuin ihmisellä. Eläimet eivät siten luo uutta karmaa teoistaan. Ihmisellä sen sijaan on velvollisuus ymmärtää sekä yhteiskunnan että universaalin moraalilain periaatteet.
Kun ihminen riistää hengen toiselta elolliselta olennolta ilman pakottavaa tarvetta, hän luo vakavia karmisia seurauksia. Teollisessa mittakaavassa tapahtuvan eläinten teurastuksen nähdään kasaavan huomattavan määrän negatiivista karmaa kaikille osallisille.
”Tee muille kuten…” – yleismaailmallinen periaate
Lähes kaikissa uskonnoissa esiintyy kultainen sääntö: kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Raamatussa käsketään: ”Älä tapa.” Jeesus opetti: ”Tee muille, kuten haluaisit heidän tekevän sinulle.”
Myös Buddha opetti väkivallattomuutta erityisesti viattomien olentojen suojelemiseksi.
Veedisen näkemyksen mukaan vastuu tappamisesta ei rajoitu pelkästään itse tekoon. Manu-samhitan mukaan syyllisiä ovat kaikki ketjussa mukana olevat: luvan antaja, tappaja, avustaja, lihan ostaja, valmistaja ja syöjä. Samankaltainen ajatus tunnetaan myös maallisessa oikeuskäytännössä, jossa rikokseen osallistuneet katsotaan vastuullisiksi.
Karman laki ja luonteen kehitys
Ajatusten ja tekojen katsotaan muovaavan ihmisen luonnetta. Raamatussa todetaan: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Karman lain mukaan väkivaltaan osallistuminen – suoraan tai epäsuorasti – vahvistaa negatiivisia ominaisuuksia, kuten julmuutta, levottomuutta ja tunteettomuutta. Kasvisruokavaliota noudattavan nähdään helpommin säilyttävän rauhallisuuden ja myötätunnon.
Fyysikko Albert Einstein totesi:
”Kasvissyöjien tapa elää, pelkästään fyysisen vaikutuksensa takia ihmisen luonteeseen, vaikuttaisi mitä suotuisimmin ihmiskuntaan.”
Tämän näkemyksen mukaan väkivallattomuus ravinnossa tukee henkistä kasvua, kun taas vahingolliset teot peittävät ihmisen parhaat ominaisuudet.
Syy väkivaltaan
Tieteessä tunnetaan hyvin fysiikan periaate, jonka mukaan jokaisella vaikutuksella on vastavaikutuksensa. Tekstin mukaan samanlainen toiminnan ja seurauksen laki vaikuttaa myös tietoisuuden tasolla – karman laki. Vaikka sitä ei aina tiedosteta, monilla ihmisillä on vaistonvarainen käsitys siitä, että omat teot vaikuttavat omaan onneen ja vaikeuksiin. Tätä kuvastaa ajatus: ”Ehkä olin ansainnut tämän.”
Karmaa saatetaan käsitellä kevyesti vitsailun kohteena, mutta esitetyn näkemyksen mukaan se toimii puolueettomasti ja tarkasti. Erityisesti väkivallan aiheuttaminen johtaa väkivallan kokemiseen – joko välittömästi tai tulevaisuudessa.
Väkivallan aikakausi
Huolimatta tieteen ja teknologian kehityksestä maailma kamppailee väkivallan kanssa: sodat, terrorismi, murhat, hyväksikäyttö ja muut konfliktit ovat yhä läsnä. Tekstin mukaan poliittiset ja sosiaaliset ratkaisut eivät ole onnistuneet poistamaan väkivaltaa, ja siksi ongelmaa tulisi tarkastella myös karman näkökulmasta.
Laajamittaisen eläinten teurastuksen nähdään olevan keskeinen tekijä väkivallan kulttuurin synnyssä. Srimad-Bhagavatamin selityksissä Srila Prabhupada esittää, että ihmisten välinen väkivalta on karminen seuraus eläinten tappamisesta. Hänen mukaansa rajoittamaton teurastus johtaa vastaavaan kärsimykseen ihmiskunnan tasolla, esimerkiksi sotien muodossa.
Sielu ja tappamisen moraali
Joskus kysytään, miksi tappaminen olisi väärin, jos sielu on kuolematon. Bhagavad-gitassa todetaan: ”Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei kuole ruumiin kuollessa.”
Prabhupadan mukaan jokaisella elävällä olennolla on määrätty aika tietyssä kehossa. Tappaminen keskeyttää tämän kehitysvaiheen ennenaikaisesti ja estää sielua suorittamasta loppuun sille määrättyä elämänjaksoa. Tästä syystä toisen olennon tappaminen omien aistien tyydyttämiseksi nähdään syntisenä toimintana. Lyhyesti sanottuna eläimen tappaminen häiritsee sen asteittaista kehitystä eri elämänmuotojen kautta.
Keho sielun asuinpaikkana
Toinen vertaus kuvaa kehoa sielun asuinpaikkana. Jos ihminen ajetaan väkisin ulos kodistaan, hän kokee kärsimystä ja turvattomuutta. Samalla tavoin elävän olennon ruumiin tuhoaminen aiheuttaa kärsimystä.
Uuden kehon saaminen merkitsee jälleensyntymän prosessia, johon liittyy epämukavuutta ja rajoituksia. Näin ollen tappaminen ei ole pelkkä fyysinen teko, vaan sillä katsotaan olevan laajempia henkisiä seurauksia.
Karman vertauskuva: bambumetsän tuli
Veedinen kirjallisuus käyttää vertausta bambumetsästä: kun bambut hankautuvat toisiaan vasten, syntyy tulipalo. Varsinainen syy ei kuitenkaan ole bambu, vaan tuuli, joka saa ne liikkumaan.
Samalla tavoin sotivat valtiot eivät ole ainoa syy konflikteihin. Näkymätön ”karman tuuli” nähdään syvempänä syynä, jonka taustalla ovat ihmisten kollektiiviset teot. Tekstin mukaan jokapäiväiset valinnat – myös ruokavalioon liittyvät – vaikuttavat osaltaan maailman tapahtumiin.
Yksilön vastuu
Karman lain mukaan vastuu ei rajoitu vain suoraan tekoon. Henkilö, joka ostaa lihaa, osallistuu tappamisen ketjuun ja jakaa sen seuraukset.
Teksti esittää kriittisen kysymyksen: onko ristiriitaista vastustaa sotaa ja väkivaltaa, mutta samalla tukea järjestelmää, joka perustuu eläinten teurastukseen? Näkemyksen mukaan todellinen rauha edellyttää väkivallattomuutta myös arkisissa valinnoissa.
Prasadam – armon ruoka
Pelkkä kasvisruoka ei riitä – Hare Krishna -perinteessä ruoka ensin tarjotaan Krishnalle ennen syömistä. Tätä tarjottua ja siunattua ruokaa kutsutaan prasadamiksi, sanskritiksi ”armo”.
Krishna opettaa Bhagavad-gitassa (3.13):
”Jumalalle uhrauksia tehneet henkilöt vapautetaan kaikenlaisista synneistä. Muut, jotka valmistavat ruokaa henkilökohtaisten aistien tyydyttämiseksi, syövät todellakin vain syntiä.”
Tämä on keskeinen periaate: kun ruoka tarjotaan Krishnalle, sen laatu muuttuu – se ei ole enää pelkkää materiaalia vaan Krishnan armoa, joka puhdistaa sekä kehoa että mieltä. Prasadamin syöminen ei ole vain ravitsemusta – se on henkinen harjoitus.
Tästä syystä Hare Krishna -temppeleissä tarjotaan aina ilmaista prasadamia kaikille vieraille. Sunnuntai-juhlat ympäri maailmaa päättyvät aina runsaaseen prasadam-ateriaan. Srila Prabhupada sanoi usein, että prasadamin levittäminen on yksi tehokkaimmista tavoista levittää henkistä tietoisuutta – ihminen saa maistaa Krishnan armoa kirjaimellisesti.
Ruoanlaitto – henkinen harjoitus
Hare Krishna -perinteessä ruoanlaitto itsessään on henkinen harjoitus. Kun ruokaa valmistetaan Krishnalle tarjottavaksi, koko prosessi – ainesten valinta, valmistus, asettelu – tehdään Krishnan iloksi, ei omien aistien tyydyttämiseksi. Tätä kutsutaan bhakti-yogaksi keittiössä.
Tästä syystä Hare Krishna -temppeleissä ruokaa ei valmisteta maistamalla kesken prosessin – ruoka on tarkoitettu ensin Krishnalle. Kokin mielentila heijastuu ruokaan: rakkaudella ja Krishnan ajattelemisella valmistettu ruoka on laadultaan erilaista kuin kiireessä tai negatiivisessa mielentilassa tehty.
Srila Prabhupada sanoi: ”Kokkauksessa on neljä asiaa: puhtaus, ainesosat, kokin mielentila ja Krishnalle tarjoaminen. Nämä neljä tekevät ruoasta prasadamia.”
*** Suomennettu Hare Krishna-keittokirjasta ***