Bhagavad-gita on kaikenkattava jooga-sastra, jossa kuvaillaan joogan portaita aivan ensimmäisistä askeleista aina joogan täydellistymiseen asti. Joogan portaat jaetaan neljään pääasialliseen tasoon: karma-joogaan (toiminta), jnana-joogaan (tiedon kehittäminen), astanga-joogaan (meditaatio) ja bhakti-joogaan (antaumus).
Puhdas antaumuksellinen palvelu on kaikkien eri joogamenetelmien päämäärä
Keskeinen ero muiden jooga-menetelmien ja bhakti-joogan välillä on se, että bhakti-joogassa Krishnan antaumuksellinen palvelu on samanaikaisesti sekä itse päämäärä että prosessi sinne pääsemiseksi.
Yleinen harhaluulo on, että Bhagavad-gitassa annettaisiin useita toisistaan erillisiä joogan muotoja. Todellisuudessa joogan polku on yksi, mutta se sisältää eri tasoja – saman menetelmän vaiheita, jotka määräytyvät harjoittajan tietoisuuden kehityksen mukaan.
Srila Prabhupada vertaa tätä prosessia portaisiin. Sana ”jooga” tarkoittaa menetelmää, joka yhdistää alemman tason ylempään. Se viittaa portaikkoon, joka johdattaa kulkijan pikkuhiljaa aineelliselta tasolta kohti perimmäistä päämäärää, bhaktia.
Joogan menetelmä on kuin portaikko
Tuossa portaikossa bhakti on ylin kerros ja sielun alkuperäinen ja ikuinen asema. Joogan harjoitus alkaa karma-joogasta, joka on ensimmäinen porras. Kun karma-joogassa edistyy, saavuttaa jnana-joogan tason, ja kun on kiivennyt jo rakennuksen yläkerroksiin, ollaan astanga-joogan tasolla. Kaikkein ylin kerros ja koko joogan täydellistymä on lopulta bhakti-jooga eli Krishnan puhdas antaumuksellinen palvelu.
Eri joogan tasot kuvaavat harjoittajan tietoisuuden kehitystä aineellisen tietoisuuden tasolta kohti puhdasta bhaktia. On tärkeää ymmärtää, että jokainen ylempi taso sisältää automaattisesti kaikkien alempien tasojen tulokset ja toiminnan. Jnana-joogan tasolla oleva joogi on jo sisäistänyt karma-joogan merkityksen, ja astanga-tasolle kohonnut on saavuttanut sekä karma-, että jnana-joogan hedelmät. Puhtaan bhaktin tason saavuttanut joogi on täten saavuttanut myös karma-, jnana- ja astanga-joogan harjoittamisen tulokset eli joogan korkeimman päämäärän, puhtaan antaumuksellisen palvelun tason.
Ilman bhaktia ei ole joogaa
Jokainen joogamenetelmä vaatii toimiakseen – tai ollakseen ylipäätään joogaa – bhaktia. Jos tikapuilla ei ole rakennusta, jota vasten ne nojaavat, ne kaatuvat maahan. Samoin, ilman bhaktia muut menetelmät eivät ole joogaa sanan todellisessa merkityksessä, sillä ne eivät tällöin kykene johtamaan harjoittajaa henkiselle tasolle.
Bhakti on kaikkien muiden joogamenetelmien sielu ja selkäranka. Bhakti ei ole riippuvainen muista menetelmistä, vaan se on niiden kantava voima, ja syy miksi ne ylipäätään toimivat.
Srila Rupa Gosvami määrittelee puhtaan bhaktin teoksessaan Bhakti-rasamrita-sindhu:
anyābhilāṣitā-śūnyaṁ
jñāna-karmādy-anāvṛtam
ānukūlyena kṛṣṇānu
śīlanaṁ bhaktir uttamā”Puhdas bhakti on vapaata kaikista aineellisista toiveista, ja sen harjoittaja haluaa ainoastaan miellyttää Krishnaa kaikilla teoillaan.”
Mitä on puhdas bhakti?
Puhdas bhakti on vapaa pyrkimyksistä saada nautintoa karmasta, jnanasta ja siddheistä (mystisistä voimista).
Karma tarkoittaa tuloksellista toimintaa, jonka tavoite on saavuttaa aineellista nautintoa, nimeä, mainetta, kunniaa ja taivaallisille planeetoille kohottautumista.
Jnana tarkoittaa tiedon kehittämistä jonka tavoite on vapautua aineellisista kärsimyksistä ja saavuttaa persoonaton vapautus sulautumalla Krishnan brahma-jyoti-sädehohtoon.
Siddhejä saadaan harjoittamalla astanga-joogaa ilman yhteyttä bhaktiin, eli persoonatonta ja mekaanisin keinoin tapahtuvaa mielen hallintaa (dhyanaa). Tämän mielenhallinnan tavoitteena on kehittää mystisiä joogamahteja. Aineellismielisen astanga-joogin tavoite on oppia hallitsemaan aineellista luontoa kuin Jumala (isvara-bhava).
Mitä Krishna suosittelee Bhagavad-gitassa?
Vaikka Krishna selittää Bhagavad-gitassa eri joogamenetelmät, Hän ei lopulta suosittele niitä, vaan Hänen lopullinen johtopäätöksensä on, että henkisen tien kulkijan tavoitteena on ylittää karma-joogan, jnana-joogan ja dhyana-joogan tasot ja antautua täysin Krishnan antaumukselliseen palvelemiseen.
Bhagavad-gitassa ei siis opeteta, että joogan harjoittaja voi valita minkä tahansa näistä joogamenetelmistä. Päinvastoin, Bhagavad-gitassa suositellaan, että joogin tulee hylätä kaikki nämä alemmat joogan tasot epäkäytännöllisinä, hitaina ja vaikeina, ja sen sijaan antautua täysin Krishnalle, jolloin hänestä tulee täydellinen joogi. Tämä on Bhagavad-gitan johtopäätös.
Arjuna kokee alemmat joogan tasot liian vaikeiksi
Kun Krishna ehdottaa Arjunalle Bhagavad-gitassa dhyanan, meditaation, menetelmää, Arjuna vastaa Hänelle, että tämä menetelmä kuulostaa täysin mahdottomalta, sillä aistien ja mielen hallinta on vaikeampaa kuin tuulen hallitseminen.
Krishnatietoisuuden menetelmä sen sijaan on erittäin helppoa ja nautinnollista, sekä samaan aikaan äärimmäisen voimallinen ja nopea tapa nousta kehon ja mielen tasolta puhtaan henkisen tiedon tasolle.
Mikäli joogin ei syystä tai toisesta ole mahdollista ryhtyä harjoittamaan suoran antaumuksellisen palvelemisen menetelmää, Krishna suosittelee häntä aloittamaan joogan harjoittamisen karma-joogasta, ja edetä siitä pikku hiljaa joogan seuraaville tasoille.
Jos kuitenkin mahdollisuus suoraan bhakti-joogan harjoittamiseen on olemassa, Krishna suosittelee hylkäämään kaikki muut joogamenetelmät, sillä harjoittamalla bhakti-joogaa voidaan saavuttaa kaikkien muiden menetelmien tulokset paljon helpommin ja nopeammin.
Portaat vai hissi?
Joogan portaiden nouseminen askel kerrallaan on hidasta ja voi kestää useita elämiä. Siksi tätä vähittäistä menetelmää ei suositella nykyiselle Kalin aikakaudelle. Sen sijaan suositellaan bhakti-joogan suoraa menetelmää ja erityisesti harinam-sankirtanaa, eli Krishnan pyhien nimien toistamista ja laulamista.
Yhdeksästä menetelmästä (kuuleminen, ylistäminen, muistaminen jne.) koostuva bhakti-jooga on kuin hissi, joka vie suoraan ylimpään kerrokseen. Se kohottaa harjoittajan Krishnatietoisuuteen ilman tarvetta kulkea vähitellen jokaisen välivaiheen kautta.
Bhakti-joogi yhdistää toiminnan (karma), filosofisen ymmärryksen (jnana) ja keskittyneen meditaation (dhyana) suoraan Krishnan palveluun. Tämä synnyttää oivallettua tietoa (vijnana) ja kohottaa harjoittajan yliaistilliselle tasolle. Bhakti-joogille kaikki alemmat menetelmät sulautuvat osaksi bhaktia. Hänelle ne ovat yhtä kuin bhakti – menetelmä ja päämäärä samanaikaisesti.