Guru-tattva – oppi henkisestä opettajasta – on yksi Krishnatietoisuuden keskeisimmistä ja samalla eniten hämmennystä herättävistä aiheista. Mitä tarkoittaa olla guru? Kuka on pätevä toimimaan guruna? Millä henkisen edistyneisyyden tasolla hänen tulee olla? Voiko kuka tahansa toimia guruna, vai täytyykö gurun olla vapautettu sielu puhtaan preman tasolla? Ja miten ymmärtää Srila Prabhupadan näennäisesti toisistaan poikkeavia lausuntoja gurun pätevyysvaatimuksista? Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että Prabhupadan opetukset aiheesta eivät ole ristiriitaisia, vaan ne käsittelevät eri guru-kategorioita – ja kun tämän ymmärtää, kokonaiskuva kirkastuu.
”Gurun tulee olla uttama-adhikari, muuten hän on huijari-guru”
Tämä on erittäin yleinen kritiikki ISKCONin guruja kohtaan. Kuka tahansa joka on tutustunut aiheeseen internetissä, on varmasti törmännyt näihin syytöksiin. Nämä syytökset tulevat tavallisesti ISKCONin ulkopuolelta – ritvikismin edustajilta ja muilta Gaudiya-vaishnava-ryhmittymiltä.
Monilla bhaktoilla on ollut – ja yhä on – tästä asiasta hämmennystä, eikä asiaa helpota Srila Prabhupadan näennäisesti ristiriitaiset lausunnot gurun pätevyysvaatimuksista. Toisaalla hän sanoo, että on helppoa olla guru ja että kaikista hänen oppilaistaan tulee tulla guruja. Toisaalla hän kuitenkin sanoo, että gurun on oltava uttama-adhikari ja Krishna-lokan asukas.
Ymmärrykseni on, että Prabhupada käsittelee kirjoissaan eri guru-kategorioita, eikä niiden määritelmiä tule sekoittaa keskenään. Tietyt määritelmät koskevat nimenomaan perustaja-acaryaa ja korkeimman tason guruja, kuten Vrindavanan kuutta gosvamia, kun taas toiset koskevat tavallisia guruja (regular guru). Tavallisten gurujen tehtävä on uskollisesti välittää Srila Prabhupadalta oppimansa filosofia, ja auttaa oppilaitaan ymmärtämään Prabhupadan opetuksia syvemmin. Srila Prabhupada on kuin professori, ja tavalliset gurut ovat hänen apuopettajiaan. Heidän roolinsa on antaa diksa (kaste) ja liittää oppilas oppilasketjuun, toimien henkilökohtaisena oppaana ja elävänä esimerkkinä, joka auttaa soveltamaan Prabhupadan opetuksia käytännön elämässä. Tämä rooli on olennainen osa parampara-järjestelmän jatkuvuutta.
Gaudiya-vaishnavismin perinteessä ei ole koskaan vaadittu, että ainoastaan maha-bhagavata, uttama-adhikari tai nitya-siddha voisi toimia diksa-guruna. Perinteisesti diksa-gurun on odotettu olevan vähintään madhyama-adhikari, joka kykenee erottamaan bhaktat ja ei-bhaktat sekä saarnaamaan tehokkaasti. Uttama-adhikari, joka näkee kaiken yhteydessä Krishnaan, saattaa jopa laskeutua madhyama-tasolle saarnaamistyötä varten, sillä saarnaaminen edellyttää erottelukykyä.
Henkisen opettajan opetukset on ymmärrettävä kokonaisuutena
Kaikki gurun, sadhun ja sastrojen opetukset tulee ymmärtää kokonaisuutena. Mikäli lausuntoja poimitaan sieltä täältä tai irrotetaan asiayhteydestään, on Srila Prabhupadankin opetuksista mahdollista johtaa toisistaan hyvin poikkeavia johtopäätöksiä.
ISKCONin guru-tattva vaikuttaa aluksi ristiriitaiselta, ja Prabhupadalta löytyy siitä monenlaisia lausuntoja. Kuten niin monessa muussakin Krishnatietoisuuteen liittyvässä kysymyksessä, yksittäisiä lainauksia tärkeämpää on ymmärtää kokonaisuus. Kaikkia aiheeseen liittyviä lainauksia tulee tarkastella yhdessä kaikkien muiden Prabhupadan opetusten kanssa ja omassa asiayhteydessään – vain siten voimme päästä tasapainoiseen johtopäätökseen. Jos rakennamme koko käsityksemme vain yhden lausunnon varaan, johtopäätöksemme jää väistämättä yksipuoliseksi.
Srila Bhaktivinoda Thakura puhuu aiheesta seuraavasti Jaiva Dharma -teoksessaan:
”Baba! The Vedas have no shoreline and are unsurpassed. Their precise meaning can only be understood by studying each and every sloka of the Upanisads separately, and by deriving the meaning from all of them combined. If one singles out a particular sentence, he may always be diverted by some misinterpretation.” (Jaiva Dharma, ch. 18)
Bhaktivinoda Thakura opettaa tässä, että veedojen laajuus on rajattoman valtameren kaltainen – niillä ei ole rantaviivaa. Yksikään yksittäinen lause ei voi kattaa koko totuutta, ja jos tarttuu yhteen lauseeseen irrottaen sen kokonaisuudesta, päädytään väistämättä väärään tulkintaan. Tämä periaate pätee suoraan guru-tattvan ymmärtämiseen: emme voi valita yhtä Prabhupadan lausuntoa ja rakentaa pelkästään sen varaan käsitystämme gurusta.
Se, että löydämme näennäisiä ristiriitoja veedoista tai henkisen opettajan opetuksista, ei ole merkki virheestä. Nuo ristiriidat haastavat meitä ymmärtämään totuuden syvemmin: kun opimme yhdistämään eri näkökulmat, ristiriita raukeaa ja paljastaa lopullisen ymmärryksen.
Siddhantan ymmärtäminen tarkoittaa kykyä nähdä pintaa syvemmälle ja löytää harmonia sieltä, missä muut näkevät vain epäloogisuutta. Tällaista lopullista, harmonisoitua johtopäätöstä kutsutaan siddhantaksi – sastraan ja henkisen opettajan opetuksiin perustuvaa ymmärrystä, jossa näennäiset ristiriidat ratkeavat korkeamman näkökulman avulla.
Srila Rupa Goswami kehottaa etsimään syvempää totuutta yhdistämällä näennäiset ristiriidat:
”When contradictions are found in the Vedic scripture, it is not that one statement is wrong. Rather both statements should be seen in such a way that there is no contradiction.” (Laghu Bhagavatamrta, 5.327)
Rupa Goswami ei siis kehota meitä valitsemaan puolta tai hylkäämään toista lausuntoa virheellisenä. Sen sijaan meidän tulee löytää sellainen ymmärrys, joka tekee oikeutta molemmille lausunnoille samanaikaisesti. Tämä on Gaudiya-vaishnava-perinteen tapa käsitellä näennäisiä ristiriitoja – etsiä korkeampi synteesi, jossa molemmat näkökulmat löytävät paikkansa.
Oppilaan velvollisuus on opiskella kaikki henkisen opettajan antamat opetukset, ymmärtää ne kokonaisuutena, ja saavuttaa näin lopullinen ymmärrys, eli siddhanta. Henkisen opettajan ja sastrojen opetukset voivat usein vaikuttaa olevan ristiriitaisia, mutta syvemmän tutkimisen avulla on mahdollista ymmärtää, ettei ristiriitaa lopulta ole.
Väärinkäsitykset guru-tattvasta syntyvät useasta syystä. Yksi on kontekstista irrotetut lauseet. Toinen on kykenemättömyys erottaa eri tasoisia guruja. Guru-tattva jakautuu useisiin kategorioihin: adi-guru, jagat-guru, perustaja-acarya ja tavallinen guru (ISKCON-guru). Kun Prabhupada puhuu gurun pätevyyksistä, hän ei aina puhu samasta guru-kategoriasta. Tämän ymmärtäminen on avain näennäisten ristiriitojen ratkaisemiseen.
Guru-tattvan eri tasot: Keitä Prabhupadan kirjojen guru-lausunnot koskevat?
Prabhupadan opetuksista löytyy pääasiassa kaksi guru-kategoriaa. Toinen on uttama-adhikari-guru ja toinen tavallinen guru, joka toimii uttama-adhikari-gurun edustajana. Srila Prabhupada edustaa edellistä, ja hänen seuraajansa jälkimmäistä.
Yksi ensimmäisistä asioista, jonka vakavamielinen henkisen tien kulkija oppii, on tarve antautua henkiselle opettajalle. Bhagavad-gita kehottaa meitä etsimään auktorisoitua gurua, joka edustaa katkeamatonta oppilasketjua. Kaikki muutkin veedalaiset tekstit kehottavat meitä samaan, ja Srila Prabhupada siteeraakin niitä usein kirjoissaan.
Kysymys siitä, kenet hyväksyä guruksi, on haastavampi. Srila Prabhupada on täydellinen esimerkki gurusta, ja hänen esimerkkiään on mahdotonta ylittää. Hän hyväksyi noin 5000 oppilasta, joista jokainen tunsi henkilökohtaisen yhteyden häneen. Lukuisten kirjojensa, luentojensa, kirjeidensä, keskustelujensa, perustamansa instituution ja henkilökohtaisen esimerkkinsä kautta hän ohjasi heitä täydellisesti. Epäilen, että yksikään hänen oppilaistaan kutsuisi hänen ohjaustaan millään tavalla riittämättömäksi.
Prabhupadan kaltaisia suuria persoonallisuuksia on harvassa, ja olemme äärimmäisen onnekkaita kun saamme hänen ohjaustaan. Nyt kun hänen maanpäälliset leikkinsä ovat päättyneet, mitä meidän tulisi tehdä? Pitäisikö meidän etsiä guruksi toinen hänen kaltaisensa maha-bhagavata?
Tarkastellaan seuraavaksi Prabhupadan opetuksia eri guru-kategorioista, ensin korkeimman tason vaatimuksia, ja sitten tavallisen gurun pätevyyksiä.
Krishna on alkuperäinen guru, jota kaikki muut seuraavat
Krishna on alkuperäinen guru, adi-guru, ja kaikki muut henkiset opettajat seuraavat Häntä oppilasketjun välityksellä:
”Krishna is the original spiritual master of Lord Brahma, of Lord Siva, Narada, so many other authorities. There are twelve authorities, svayambhur naradah sambhuh (SB 6.3.20). Svayambhu means Lord Brahma; Narada; and Sambhu, Lord Siva; Kumara; Kapila; Manu. They are all authorities.” (Lecture on BG 02.13, 19. November 1972)
Tämä lainaus asettaa koko guru-tattvan oikeaan perspektiiviin. Krishna on kaiken henkisen tiedon alkuperäinen lähde. Hän opetti Brahmaa, Brahma opetti Naradaa, Narada opetti Vyasadevaa – ja niin oppilasketju jatkuu aina meidän päiviimme asti. Jokainen aito guru on tämän ketjun lenkki – hän ei opeta omia mielipiteitään, vaan välittää Krishnan alkuperäistä tietoa sellaisenaan. Gurun arvo ei siis perustu hänen omaan suuruuteensa, vaan hänen kykyynsä välittää tämä ikuinen tieto eteenpäin oppilailleen muuttumattomana.
Henkistä opettajaa pidetään samanveroisena Krishnan kanssa
Veedalaisessa perinteessä henkistä opettajaa pidetään samanveroisena Krishnan kanssa. Prabhupada selventää tätä periaatetta Caitanya-caritamritan merkityksessään:
”In his prayers to the spiritual master, Srila Vishvanatha Chakravarti Thakura confirms that all the revealed scriptures accept the spiritual master to be identical with the Personality of Godhead because he is a very dear and confidential servant of the Lord. Gaudiya Vaishnavas therefore worship Srila Gurudeva (the spiritual master) in the light of his being the servitor of the Personality of Godhead.” (CC Adi-lila 1.46, purport)
Lainauksessa on mainittu tärkeä seikka: henkistä opettajaa ei pidetä samanveroisena Krishnan kanssa siksi, että hän olisi itse Jumala, vaan siksi, että hän on Herran rakas palvelija. Gaudiya-vaishnavismissa gurua palvotaan kuin Jumalaa, mutta ei Jumalana, vaan Jumalan rakkaana palvelijana. Tämä erottelu on olennaisen tärkeä ja selittää gurun korkean aseman. Gurun tulee olla puhdas bhakta, eli hänellä ei saa olla aineellisia motiiveja. Hän välittää Krishnan armoa oppilailleen edustamalla oppilasketjua läpinäkyvällä tavalla – mitään lisäämättä, muuttamatta tai poistamatta. Tämä tarkoittaa, että diksa-gurun on oltava motiiveiltaan puhdas ja uskollinen oppilasketjulle, vaikka hän ei olisikaan vielä saavuttanut bhaktin korkeinta uttama-adhikari-tasoa.
Jagat-guru: Koko maailman guru
Guruja on monella eri tasolla. Seuraavissa lainauksissa Prabhupada asettaa gurulle korkeat vaatimukset, mutta nämä vaatimukset koskevat jagat-gurun asemaa – eivät tavallisen gurun asemaa. Jagat-guru tarkoittaa kirjaimellisesti ”koko maailman gurua” – henkilöä, joka kykenee opettamaan kaikenlaisia ihmisiä kaikissa olosuhteissa. Tällainen asema edellyttää Krishnan erityistä valtuutusta.
”The guru must be situated on the topmost platform of devotional service. There are three classes of devotees, and the guru must be accepted from the topmost class. The first-class devotee is the spiritual master for all kinds of people. It is said, gurur nrinam. The word nrinam means ’of all human beings.’ The guru is not limited to a particular group.” (CC Madhya-lila 24.330)
Huomionarvoista ovat tässä ilmaisut ”for all kinds of people” ja ”not limited to a particular group”. Prabhupada puhuu nimenomaan gurusta, joka voi toimia kaikkien ihmisten opettajana – toisin sanoen jagat-gurusta. Tämä on erittäin korkea vaatimustaso, joka ei koske jokaista henkistä opettajaa. Tavallinen guru toimii tietyn ryhmän tai tiettyjen oppilaiden opettajana, mutta jagat-guru on universaali opettaja kaikille maailman ihmisille.
”Without being empowered by the direct potency of Lord Krishna to fulfill His desire and without being specifically favoured by the Lord, no human being can become the spiritual master of the whole world. He certainly cannot succeed by mental concoction, which is not meant for devotees or religious people. Only an empowered personality can distribute the holy name of the Lord and enjoin all fallen souls to worship Krishna. By distributing the holy name of the Lord, he cleanses the hearts of the most fallen people; therefore he extinguishes the blazing fire of the material world. Not only that, he broadcasts the shining brightness of Krishna’s effulgence throughout the world. Such an acarya, or spiritual master, should be considered nondifferent from Krishna – that is, he should be considered the incarnation of Lord Krishna’s potency. Such a personality is krishnalingita-vigraha – that is, he is always embraced by the Supreme Personality of Godhead, Krishna. Such a person is above the considerations of the varnasrama institution. He is the guru, or spiritual master, for the entire world, a devotee on the topmost platform, the maha-bhagavata stage, and a paramahansa-thakura, a spiritual form only fit to be addressed as paramahansa or thakura.” (CC Madhya-lila 25.9, purport)
Tämän merkityksen avainlause on ”spiritual master of the whole world” – koko maailman henkinen opettaja. Tällainen henkilö on Krishnan suoran henkisen energian valtuuttama, eikä eroa Krishnasta. Srila Prabhupada on tällainen henkilö. Hän levitti pyhän nimen kaikkialle maailmaan ja puhdisti kaikkein langenneimpien ihmisten sydämet. Tämän tason saavutus ei ole mahdollinen ilman Krishnan erityistä valtuutusta. Tavallisten gurujen ei tule yrittää ottaa tätä asemaa itselleen – heidän tulee pikemminkin ymmärtää, että heidän tehtävänsä on avustaa tätä suurta missiota omalla rajallisella, mutta tärkeällä panoksellaan.
Uttama-adhikari guru: Korkeimman tason vaatimukset
Seuraavissa lainauksissa Prabhupada puhuu käytännössä itsestään ja oman tasonsa guruista (suurista acaryoista). Nämä lainaukset kuvaavat ihanne-gurun ominaisuuksia – henkilöä, joka on suorassa yhteydessä Krishnaan ja voi toimia täydellisenä välittäjänä Jumalan ja oppilaan välillä:
”One should not become a spiritual master unless he has attained the platform of uttama-adhikari. A neophyte Vaishnava or a Vaishnava situated on the intermediate platform can also accept disciples, but such disciples must be on the same platform, and it should be understood that they cannot advance very well toward the ultimate goal of life under his insufficient guidance. Therefore a disciple should be careful to accept an uttama-adhikari as a spiritual master.” (Nectar of Instruction 5, purport)
Huomionarvoista on, että Prabhupada toteaa jopa kolmannen luokan (kanistha) tai keskitason (madhyama) vaishnavan voivan hyväksyä oppilaita, mutta hän varoittaa, ettei näiden oppilaiden edistyminen ole yhtä tehokasta ilman korkeimman tason ohjausta.
Gurun tulee olla itsensä oivaltanut sielu
Sastra asettaa gurulle myös sisäisen vaatimuksen: hänen tulee olla itsensä oivaltanut sielu. Srimad-Bhagavatamissa Prabhupada ilmaisee tämän seuraavasti:
”Atmavit means a self-realized soul or bona fide spiritual master. Unless one is self-realized and knows what his relationship with the Supersoul is, he cannot be a bona fide spiritual master.” (SB 3.28.2, purport)
Itsensä oivaltanutta (atmavit) kuvataan tässä henkilönä, joka tuntee oman ikuisen suhteensa Ylisieluun eli Krishnaan. Tämä on erittäin korkea taso, mutta pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen oivallus: sielu ymmärtää olevansa Jumalan palvelija. Tämä on jokaisen sielun ikuinen suhde Ylisieluun, jonka voi oivaltaa yhä syvemmin. Tämä säe antaa ymmärtää, että henkilö, joka tuntee suhteensa Krishnaan palvelijana, on pätevä henkiseksi opettajaksi.
”A spiritually advanced person who is authorized to act as the spiritual master, speaks, as the Supreme Personality of Godhead dictates from within. Thus it is not he that is personally speaking.” (CC Antya-lila 5.71)
Tämä kuvaa henkilöä, jolla on niin läheinen yhteys Krishnaan, että Krishna puhuu suoraan hänen kauttaan sisältäpäin. Tämä on uttama-adhikarin tunnusmerkki: hänen sanansa eivät ole hänen omiaan, vaan Krishnan sanoja. Tästä syystä Srila Prabhupadan kirjoja pidetään niin arvovaltaisina – ne ovat Krishnalta itseltään saatua tietoa.
Korkeimman tason guru on henkilökohtaisesti mukana Radhan ja Krishnan luottamuksellisissa leikeissä:
”The spiritual master is very dear, because he is expert in assisting the gopis, who at different times make different tasteful arrangements for the perfection of Radha and Krishna’s conjugal loving affairs within the groves of Vrndavana.” (Sri Gurvastakam, verse 6)
Tämä säe kuvaa henkistä opettajaa, joka henkisessä maailmassa toimii taitavasti gopien avustajana Radhan ja Krishnan rakkaudellisten leikkien järjestelyissä. Tämä on erittäin korkea henkinen asema, joka kuuluu Radharanin ja Krishnan läheisimmille seuralaisille.
Gurun tulee olla vapautettu sielu:
”A Spiritual Master is always liberated. In any condition of His life He should not be mistaken as ordinary human being. This position of a Spiritual Master is achieved by three processes. One is called sadhana siddha. That means one who is liberated by executing the regulative principle of devotional service. Another is kripa siddha, one who is liberated by the mercy of Krsna or His devotee. And another is nitya siddha who is never forgetful of Krsna throughout his whole life. These are the three features of the perfection of life.” (Letter to Tamala Krishna, June 21, 1970)
Tässä kirjeessä Prabhupada antaa tärkeän opetuksen: vapautus voidaan saavuttaa kolmella tavalla. Sadhana-siddha saavuttaa täydellisyyden antaumuksellisen palvelun säännöllisen harjoittamisen kautta. Kripa-siddha saavuttaa sen Krishnan tai henkisen opettajan erityisen armon kautta. Nitya-siddha ei ole koskaan ollut ehdollistunut. Oleellista on, että kun henkilö on saavuttanut siddha-tason, ei ole enää tarvetta erotella millä tavalla hän sen saavutti – aivan kuten joet eivät ole enää erotettavissa toisistaan niiden saavutettua valtameren. Tämä tarkoittaa, että gurun tausta ei ole ratkaiseva, vaan hänen nykyinen henkinen asemansa.
Nämä lainaukset asettavat gurulle korkeat vaatimukset ja viittaavat nimenomaan ikuisesti vapautettuihin acaryoihin, kuten Prabhupadaan itseensä. On tärkeää, etteivät tavalliset gurut ajattele olevansa uttama-adhikareja vain siksi, että he ovat gurun asemassa.
Tavallinen guru: Jokainen voi tulla guruksi
Seuraavaksi tarkastelemme lainauksia, joissa Prabhupada puhuu tavallisista guruista – heistä, jotka toimivat uttama-gurun, Srila Prabhupadan, edustajina. Näitä lainauksia löytyy Prabhupadan opetuksista huomattavasti enemmän kuin uttama-adhikari-vaatimuksia käsitteleviä lainauksia. Tämä on merkittävää: Prabhupadan pääasiallinen viesti on, että hänen seuraajiensa tulee tulla guruiksi, eikä heidän pidä pelätä tai empiä tämän tehtävän edessä, vaikka eivät vielä olisikaan saavuttaneet täydellisintä tasoa.
”A sober person who can tolerate the urge to speak, the mind’s demands, the actions of anger and the urges of the tongue, belly and genitals is qualified to make disciples all over the world.” (Rupa Gosvami, Nectar of Instruction)
Rupa Goswami määrittelee tässä gurun pätevyyden hyvin käytännöllisesti: henkilö, joka kykenee hallitsemaan puheen, mielen, vihan, kielen, vatsan ja sukupuolielimen halut, on pätevä ottamaan oppilaita. Tämä ei edellytä mystisiä voimia tai yliluonnollisia kokemuksia, vaan vakavaa itsekuria ja vilpitöntä sadhana-harjoitusta.
”Whether one is a brahmana, a sannyasi or a sudra – regardless of what he is – he can become a spiritual master if he knows the science of Krishna.” (CC Madhya-lila 8.128)
”If one understands the truth of Krishna consciousness and seriously desires to attain transcendental knowledge for the perfection of life, he can accept a spiritual master from any social status, provided the spiritual master is fully conversant with the science of Krishna. […] Actually the brahmana is supposed to be the spiritual master of all other varnas, or classes, but as far as Krishna consciousness is concerned, everyone is capable of becoming a spiritual master because knowledge in Krishna consciousness is on the platform of the spirit soul. To spread Krishna consciousness, one need only be cognizant of the science of the spirit soul. It does not matter whether one is a brahmana, ksatriya, vaisya, sudra, sannyasi, grhastha or whatever. If one simply understands this science, he can become a spiritual master.” (CC Madhya-lila 8.128, purport)
Näissä lainauksissa Prabhupada tekee vallankumouksellisen väitteen: Krishnatietoisuudessa syntyperä, yhteiskuntaluokka tai elämänvaihe eivät määritä kelpoisuutta gurun tehtävään. Ainoastaan Krishnatietoisuuden tieteen tuntemus ratkaisee.
Srila Prabhupada myös selventää, ettei tässä yhteydessä puhuta vain siksa-gurusta:
”Sometimes a caste guru says that ye krishna-tattva-vetta, sei guru haya means that one who is not a brahmana may become a siksha-guru or a vartma-pradarsaka-guru, but not an initiator guru. According to such caste gurus, birth and family ties are considered foremost. However, the hereditary consideration is not acceptable to Vaishnavas. The word guru is equally applicable to the vartma-pradarsaka-guru, siksha-guru and diksha-guru.” (CC Madhya-lila 8.128, purport)
Tämä kohta Prabhupadan merkityksestä on erityisen tärkeä. Jotkut väittävät, että Herra Caitanyan kehotus ”tulkaa kaikki guruiksi” koskisi vain siksa-guruna toimimista, ei kasteen antamista. Mutta tässä Prabhupada nimenomaan torjuu tämän tulkinnan ja sanoo, että sana guru tarkoittaa yhtä lailla diksa-gurua, siksa-gurua ja vartma-pradarsaka-gurua. Perhesuhteisiin, sukupuoleen tai elämänvaiheeseen perustuva erottelu on Prabhupadan mukaan vaisnavalle kelvoton ajattelutapa.
Lopuksi samassa merkityksessä Srila Prabhupada painottaa: ”Unless we accept the principle enunciated by Sri Caitanya Mahaprabhu, this Krishna consciousness movement cannot spread all over the world.” Herra Caitanya haluaa, että jokaisesta bhaktasta tulee guru. Tämä on sankirtan-liikkeen ydinperiaate, joka mahdollistaa Krishnatietoisuuden leviämisen kaikkialle maailmaan. Prabhupada näkee tämän periaatteen välttämättömänä Krishnatietoisuus-liikkeen levittämiselle.
”Caitanya Mahaprabhu said, amara ajnaya guru hana tara’ ei desa. He asked everyone, ’Just become guru.’ Follow His instruction. You become guru. Amara ajnaya. Don’t manufacture ideas. Amara ajnaya. ’What I say, you do. You become a guru.’ Where is the difficulty? ’And what is Your ajna?’ Yare dekha tare kaha krsna-upadesa. Bas. Everything is there in the Bhagavad-gita. You simply repeat. That’s all. You become guru. To become a guru is not difficult job. Follow Caitanya Mahaprabhu and speak what Krsna has said. Bas. You become guru.” (Conversation, April 15, 1977)
Tässä Herra Caitanyan käsky on suora: tule guruksi. Mutta ehtona on, ettei guru keksi omia ideoitaan, vaan välittää Krishnan ja Prabhupadan opetukset sellaisinaan. Tämä tekee gurun tehtävästä yksinkertaisen: hänen ei tarvitse olla kaikkitietävä tai täysin vapautettu sielu, kunhan hän vaan rehellisesti välittää opetukset muuttumattomina oppilailleen. Vaikeus syntyy vasta, kun ihminen alkaa lisätä omia tulkintojaan tai muuttaa alkuperäistä viestiä.
”So we got this information from His Divine Grace Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakura, and that knowledge is still going on. You are receiving through his servant. And in future the same knowledge will go to your students. This is called parampara system. Evam parampara prap… It is not that you have become a student and you’ll remain student. No. One day you shall become also guru and make more students, more students, more. That is Chaitanya Mahaprabhu’s mission, not that one should remain perpetually a student, but he has to act as guru. That is the mission of Chaitanya Mahaprabhu.” (Lecture, December 10, 1976)
Prabhupada selittää tässä parampara-järjestelmän dynamiikan: tieto virtaa Krishnalta Brahmalle, Brahmalta Naradalle ja niin edelleen – ja tämän ketjun tulee jatkua. Oppilas ei voi jäädä ikuisesti vain oppilaaksi; hänen tulee aikanaan itse välittää samat opetukset eteenpäin. Tämä on Herra Caitanyan missio. Jos kukaan ei nousisi opettamaan, oppilasketju katkeaisi ja tieto katoaisi. Siksi Prabhupada vaatii jokaiselta oppilaaltaan valmiutta tulla aikanaan opettajaksi.
”Every one of us should become a spiritual master because the world is in blazing fire. So to understand the spiritual master… Spiritual master is not a new invention. It is simply following the orders of the spiritual master. So all my students present here who are feeling so much obliged… I am also obliged to them because they are helping me in this missionary work. At the same time, I shall request them all to become spiritual master. Every one of you should be spiritual master next.” (Lecture, August 17, 1968)
”Anyone following the order of Lord Caitanya under the guidance of His bonafide representative, can become a spiritual master and I wish that in my absence all my disciples become the bonafide spiritual master to spread Krishna Consciousness throughout the whole world.” (Letter to Madhusudana, November 2, 1967)
Tämä kirje vuodelta 1967 on yksi varhaisimmista ja selkeimmistä ohjeista aiheesta. Prabhupada ei jätä epäselvyyttä – hän toivoo kaikkien oppilaidensa tulevan henkisiksi opettajiksi hänen poistuttuaan.
”Whatever you are hearing from me, whatever you are learning from me, you have to distribute the same in toto without any addition or alteration. Then all of you become the spiritual master. That is the science of becoming spiritual master. Spiritual master is not any… To become a spiritual master is not very wonderful thing. Simply one has to become sincere soul. That’s all.” (Lecture, August 17, 1968)
Avainlause tässä on ”in toto without any addition or alteration” – kokonaisuudessaan ilman lisäyksiä tai muutoksia. Tämä on tavallisen gurun tehtävänkuvaus tiivistettynä. Hänen ei tarvitse olla kaikkitietävä tai tuntea kaikkia veeda-kirjoituksia täydellisesti – hänen tarvitsee vain olla vilpitön sielu, joka välittää oppilasketjun opetukset sellaisinaan kuin Prabhupada on ne meille opettanut. Henkiseksi opettajaksi tuleminen ei ole ihmeellinen tai yliluonnollinen saavutus. Se on yksinkertaisesti vilpittömyyttä ja uskollisuutta.
”Lord Caitanya says that, ’Every one of you become the spiritual master. Every one of you. Why one, two? Every one of you.’ ’Oh, spiritual master is very difficult job.’ No. No difficult job. Caitanya Maha… Amara ajnaya: ’Just try to carry out My order. That’s all. Then you become spiritual master.’ And if you interpolate, if you put something nonsense, rubbish, to show your so-called rascal’s education, then it is spoiled. Immediately spoiled. And if you present as it is, then it is pure.” (Lecture on Bhagavad-gita 4.1-2, Columbus, May 9, 1969)
Prabhupada on tässä hyvin suorapuheinen: jos esitämme opetukset sellaisinaan, ne ovat puhtaita. Mutta jos lisäämme omia ”oppineita” tulkintojamme, kaikki menee pilalle välittömästi.
”So one who is spreading kṛṣṇa-upadesa, simply repeat what is said by Krishna, then you become acarya. Not difficult at all. Everything is stated there. We have to simply repeat like parrot. Not exactly parrot. Parrot does not understand the meaning; he simply vibrates. But you should understand the meaning also; otherwise how you can explain? So we want to spread Krishna consciousness. Simply prepare yourself how to repeat Krishna’s instructions very nicely, without any mal-interpretation. Then, in future… Suppose you have got now ten thousand. We shall expand to hundred thousand. That is required. Then hundred thousand to million, and million to ten million. So there will be no scarcity of acarya, and people will understand Krishna consciousness very easily.” (Lecture on Sri Caitanya-caritamrta, Adi-lila 1.13, Mayapur, April 6, 1975)
Prabhupada näkee tässä tulevaisuuteen: jos jokainen oppilas kouluttautuu guruksi ja toistaa Krishnan ohjeet puhtaina, liike kasvaa eksponentiaalisesti. Kymmenestä tuhannesta satoihin tuhansiin, miljooniin ja kymmeniin miljooniin.
”Anywhere, either you are in this district or that district, it doesn’t matter. Either you are at home or outside home, it doesn’t matter. You become a guru. Everyone. ’How shall I become guru? I have no qualification.’ Caitanya Mahaprabhu said, ’You don’t require any qualification. You simply require one qualification, that you repeat the instruction of Bhagavad-gita. That’s all.'” (Lecture, March 16, 1976)
Mohsin Hassan: After you, is it any decision has been made who will take over?
Srila Prabhupada: Yes. All of them will take over. These students, who are initiated from me, all of them will act as I am doing. Just like I have got many Godbrothers, they are all acting. Similarly, all these disciples which I am making, initiating, they are being trained to become future spiritual masters. (Conversation, July 18, 1971)
Prabhupada vahvistaa tässä, että hänen oppilaansa on nimenomaan koulutettu toimimaan tulevaisuuden henkisinä opettajina. Tämä ei ollut jälkikäteen keksitty ajatus, vaan osa hänen alkuperäistä suunnitelmaansa.
”To become spiritual master is not very difficult thing. You’ll have to become spiritual master. You, all my disciples, everyone should become spiritual master. It is not difficult. It is difficult when you manufacture something. But if you simply present whatever you have heard from your spiritual master, it is very easy…
So it is not very difficult. One may not think that ’I am not qualified to become guru.’ No, you are qualified if you follow strictly the parampara system. Then you are qualified. That’s all. Amara ajnaya guru hana… And what is the difficulty? Caitanya Mahaprabhu says, ’Don’t feel any difficulty.’ Because as spiritual master, what you have to do? Yare dekha, tare kaha, ’krsna’-upadesa. Whomever you meet, you simply speak to him the instruction which Krsna gives…
So I hope that all of you, men, women, boys and girls, become spiritual master, and follow this principle. Spiritual master, simply, sincerely, follow the principles and speak to the general public. Then Krsna immediately becomes your favorite. Krsna does not become your favorite; you become Krsna’s favorite. Krsna says in the Bhagavad-gita, ”One who is doing this humble service of preaching work, Krsna consciousness, nobody is dearer than him to Me.” So if you want to become recognized by Krsna very quickly, you take up this process of becoming spiritual master, present the Bhagavad-gita as it is, your life is perfect.” (Sri Vyasa-puja Lecture, August 22, 1973)
Prabhupada antaa tässä yhden kauneimmista lupauksistaan: jos vilpittömästi seuraamme parampara-järjestelmää ja opetamme Krishnan viestiä eteenpäin, meistä tulee Krishnalle erityisen rakkaita.
”When I order, ’You become guru,’ he becomes regular guru. That’s all.” (GBC meeting, May 28, 1977)
Tämä lyhyt mutta painava lausunto tekee selkeän eron: Prabhupadan käskystä henkilöstä tulee ”regular guru” – tavanomainen guru. Ei uttama-adhikari, ei jagat-guru, ei maha-bhagavata, vaan tavallinen guru, joka toimii Prabhupadan edustajana ja avustajana. Tämän ymmärtäminen ratkaisee suuren osan ISKCONin guru-tattvan ympärillä pyörivistä ristiriidoista.
Prabhupada suunnitteli, että jo vuonna 1975 hänen oppilaansa voisivat alkaa toimia kasteenantavina henkisinä opettajina:
”Those possessing the title of Bhaktivedanta will be allowed to initiate disciples. Maybe by 1975, all of my disciples will be allowed to initiate and increase the numbers of the generations. That is my program.” (Letter to Hamsaduta, January 3, 1968)
Kirje osoittaa, että oppilaiden toimiminen kasteenantavina guruina oli alusta asti osa Prabhupadan suunnitelmaa – ei jotain, mikä keksittiin hänen lähtönsä jälkeen. Hän käytti ilmaisua ”my program” – ”minun ohjelmani”. Vaikka aikataulut eivät toteutuneet kirjaimellisesti, periaate on selvä: Prabhupada halusi oppilaidensa kastavan uusia bhaktoja ja lisäävän oppilasketjun sukupolvia.
Keskitason bhakta (madhyama-adhikari) guruna
Pääasiallisesti madhyama-adhikarit, toisen luokan vaishnavat, toimivat henkisinä opettajina:
”As stated hereinbefore, there are three kinds of devotees of the Lord. The first-class devotee does not at all see anyone who is not in the service of the Lord, but the second-class devotee makes distinctions between devotees and nondevotees. The second-class devotees are therefore meant for preaching work, and as referred to in the above verse, they must loudly preach the glories of the Lord. The second-class devotee accepts disciples from the section of third-class devotees or nondevotees. Sometimes the first-class devotee also comes down to the category of the second-class devotee for preaching work.” (SB 2.3.21, purport)
Tässä Prabhupada toteaa, että pääasiassa toisen luokan bhaktat, madhyama-adhikarit, saarnaavat ja hyväksyvät oppilaita. Vain joskus ensimmäisen luokan uttama-bhakta tekee niin. Tämä on merkittävä kohta: normaali käytäntö on madhyama-adhikarin toimiminen guruna, ja uttama-adhikarin suora opetustyö on poikkeus. Uttama-adhikari näkee kaiken yhteydessä Krishnaan eikä tee eroa bhaktojen ja ei-bhaktojen välillä, joten saarnaustyö edellyttää hänen laskeutumistaan madhyama-tasolle. Saarnaajan on pystyttävä erottelemaan bhaktat ja ei-bhaktat, jotta hän voi puhutella molempia sopivalla tavalla ja ohjata heitä kohti Krishnan palvelua.
”A person who is liberated acharya and guru cannot commit any mistake, but there are persons who are less qualified or not liberated, but still can act as guru and acarya by strictly following the disciplic succession.” (Letter to Janardana, April 26, 1968)
Prabhupada tunnustaa suoraan, että on olemassa guruja, jotka eivät ole vapautettuja – mutta he voivat silti toimia guruna ja acaryana seuraamalla tarkasti oppilasketjua. Avain on ”strictly following” – tarkka seuraaminen. Vapautettu guru ei voi tehdä virhettä, mutta vähemmän edistynyt guru voi myös toimia pätevänä guruna, kunhan hän pysyy uskollisena paramparan – eli Srila Prabhupadan – opetuksille.
”Simply by strictly following the orders of Sri Caitanya Mahaprabhu, everyone can become the spiritual master. Spiritual master means who is strictly following the orders of his superior. He is spiritual master. Spiritual master does not mean that he has got four hands or eight legs or three heads. No. One who is strictly following the orders of his predecessor, he is spiritual master.” (Lecture on SB 7.9.9, July 6, 1968)
Prabhupada käyttää tässä huumoria tehdäkseen asian selväksi: guru ei ole mikään yliluonnollinen olento neljällä kädellä ja kolmella päällä. Guru on yksinkertaisesti henkilö, joka tarkasti seuraa edeltäjiensä opetuksia.
Puhtaan bhaktan määritelmä
Acyutananda: ”…says first-class, second-class and third-class devotees, they are pure devotees.”
Prabhupada: ”Yes, pure devotee is anyone who has no other motive except to serve Krsna. It doesn’t matter he’s first class, second class or third… Anyabhilasita-sunyam. If he has got some motive, then he’s not pure devotee. He may be not advanced, but if he has not motive, then he’s pure devotee. If he wants to utilize Krsna for his personal benefit, then he’s not pure devotee. He’s impure. So first of all he has to become pure devotee.” (The Nectar of Devotion, November 4, 1972)
Merkittävää on, miten tämä laajentaa ymmärrystämme puhtaudesta. Puhtaus ei tarkoita samaa kuin edistyneisyys. Henkilö voi olla kolmannen luokan bhakta (kanistha) mutta silti puhdas, jos hänen ainoa motiivinsa on palvella Krishnaa. Tämä periaate mahdollistaa sen, että myös vähemmän edistynyt bhakta voi toimia guruna – kunhan hänen motiivinsa on puhdas.
Tiedon välittäjä – postinkantajan vertaus
Ehkä selkein Prabhupadan selitys tavallisen gurun asemasta on hänen postinkantaja-vertauksensa. Siinä hän myöntää avoimesti, etteivät hän itse tai hänen oppilaansa ole välttämättä täydellisiä – mutta heidän välittämänsä tieto on:
”The knowledge, perfect knowledge, is coming from Krishna, or the Supreme Personality of Godhead, and if we receive that knowledge in cool head and assimilate, then our knowledge is perfect. Just like we are preaching this Krishna consciousness movement. This is perfect knowledge. If you inquire whether I am perfect or my disciples who are preaching this Krishna conscious movement, they are perfect, we may be imperfect. We are imperfect. We accept we are imperfect. But we are distributing the perfect knowledge. Kindly try to understand. We may be imperfect, but perfection means one who assimilates the perfect knowledge, he is perfect.
I shall give you one example. Just like a post peon delivers you one hundred dollars. The post peon is not rich man. He cannot deliver you the hundred dollars. But he… the money is sent by some, your friend. He is honestly carrying that money and delivering you. That is the post peon’s business. Similarly, our duty to receive perfect knowledge from Krishna and distribute it. Then it is perfect. This knowledge, what we are distributing, it is not that we have created this knowledge by research work or by so many other ways, by inductive process. No. Our knowledge is from the deductive process. Krishna said, ’This is this.’ We accept. That is our movement, Krishna consciousness. We may be imperfect, but Krishna is perfect. Therefore, whatever Krishna says, if we accept it and if we… not accept blindly, but you can employ your logic and argument and try to understand, then your knowledge is perfect.” (Lecture on BG 2.9-13, February 21, 1973)
Tämä postinkantajan vertaus on ehkä selkein Prabhupadan selitys tavallisen gurun asemasta. Postinkantaja ei ole rikas – hän ei omista rahoja, joita kantaa. Mutta hän toimittaa ne rehellisesti perille. Samoin guru ei välttämättä ole itse täydellistynyt, mutta jos hän rehellisesti välittää Krishnan täydellisen tiedon, hänen opetuksensa ovat silloin täydellisiä. Olennaista ei ole postinkantajan oma varallisuus, vaan hänen rehellisyytensä – se, ettei hän vaihda kirjekuoren sisältöä matkalla. Tämä vertaus rohkaisee jokaista, joka tuntee itsensä vajavaiseksi, mutta haluaa palvella oppilasketjua saarnaamalla Krishnatietoisuutta.
”I don’t claim that I am pure devotee or perfect, but my only qualification is that I am trying to follow the instruction of the perfect.” (Lecture on BG 2.1-10, November 25, 1968)
On hämmästyttävää, että edes Srila Prabhupada – jonka tiedämme olevan uttama-adhikari – ei väittänyt olevansa täydellinen. Hän sanoi ainoastaan yrittävänsä seurata täydellisen ohjeita. Tämä on äärimmäisen nöyrä ja opettavainen asenne – kun Prabhupada suhtautuu itseensä näin, niin kuinka paljon nöyryyttä tavallisten gurujen tuleekaan silloin osoittaa.
Gurun pätevyysvaatimukset on selitetty kirjassa Easy Journey to Other Planets
Srila Prabhupada antaa seuraavassa sitaatissa tärkeitä ohjeita henkilölle, joka haluaa matkustaa antimateriaalisille planeetoille Vaikunthaan. Hän luettelee samalla ohjeet, jotka muodostavat pohjan gurun pätevyyksille. Kohdat 1-12 ovat vaatimukset, jotka henkilön tulee täyttää, ja kohta 13 selittää, että tällainen henkilö voi toimia guruna:
Yleiset ohjeet (positiiviset toiminnot):
- Vakavamielisen ehdokkaan tulee hyväksyä auktorisoitu henkinen opettaja saadakseen tieteellistä koulutusta. Koska aistit ovat aineellisia, ei ole lainkaan mahdollista ymmärtää Transsendenssia niiden avulla. Sen vuoksi aistit on henkistettävä henkisen opettajan ohjauksessa hänen antamansa menetelmän mukaisesti.
- Kun opiskelija on valinnut auktorisoidun henkisen opettajan, hänen tulee ottaa asianmukainen vihkimys tältä. Tämä merkitsee henkisen koulutuksen alkua.
- Ehdokkaan on oltava valmis miellyttämään henkistä opettajaa kaikin tavoin. Aito henkinen opettaja, joka tuntee perusteellisesti henkisen tieteen menetelmät, on perehtynyt pyhiin kirjoituksiin – kuten Bhagavad-gitaan, Vedantaan, Srimad-Bhagavatamiin ja Upaniṣadeihin – ja on itseoivalluksen saavuttanut sielu, jolla on todellinen yhteys Ylimpään Herraan. Hän toimii läpinäkyvänä välikappaleena, jonka kautta halukas oppilas ohjataan Vaikuntha-maailmojen polulle.
- Älykäs ehdokas esittää älykkäitä kysymyksiä henkiselle opettajalle selvittääkseen polkunsa kaikista epävarmuuksista. Henkinen opettaja näyttää tien – ei oikukkaasti, vaan niiden auktoriteettien opettamien periaatteiden mukaisesti, jotka ovat todella kulkeneet polun menestyksekkäästi. Näiden auktoriteettien nimet paljastetaan pyhissä kirjoituksissa, ja henkilön tarvitsee vain seurata heitä henkisen opettajan ohjauksessa. Henkinen opettaja ei koskaan poikkea auktoriteettien polulta.
- Ehdokkaan tulisi aina yrittää seurata suurten viisaiden jalanjälkiä, jotka ovat harjoittaneet menetelmää ja saavuttaneet menestyksen. Tätä tulisi pitää elämän mottona. Hänen ei tulisi pinnallisesti jäljitellä heitä, vaan seurata heitä vilpittömästi kulloisenkin ajan ja sen hetkisten olosuhteiden mukaisesti.
- Ehdokkaan tulee olla valmis muuttamaan tapojaan auktorisoitujen kirjojen ohjeiden mukaisesti, ja Herran tyydyttämiseksi hänen tulee olla valmis uhraamaan sekä aistinautinto että aistien kieltäminen, seuraten Arjunan esimerkkiä.
- Ehdokkaan tulisi elää henkisessä ilmapiirissä.
- Hänen on oltava tyytyväinen vain sellaiseen määrään varallisuutta, joka on riittävä elatukseen. Hänen ei tulisi yrittää kerätä enempää varallisuutta kuin on välttämätöntä elättääkseen itsensä yksinkertaisella tavalla.
- Hänen tulee noudattaa paastopäiviä, kuten kasvavan ja vähenevän kuun yhdettätoista päivää (ekadasia).
- Hänen tulee osoittaa kunnioitusta banyan-puulle, lehmälle, oppineelle bramiinille ja bhaktalle.
Nämä ovat ensimmäiset askelmat antaumuksellisen palvelun polulle. Vähitellen henkilön tulee omaksua muita kohtia, jotka ovat luonteeltaan negatiivisia:
- Hänen tulee välttää loukkauksia antaumuksellisen palvelun suorittamisessa ja pyhien nimien laulamisessa.
- Hänen tulee välttää liiallista seurustelua ei-bhaktojen kanssa.
- Hänen ei tule ottaa rajattomasti oppilaita. Tämä tarkoittaa, että ehdokas, joka on menestyksekkäästi seurannut ensimmäistä kahtatoista kohtaa, voi myös itse tulla henkiseksi opettajaksi, aivan kuten opiskelija tulee luokan apuopettajaksi rajalliselle määrälle oppilaita.
Toisin sanoen, vaatimukset gurulle ovat kohdat 1-12, ja kohta 13 kertoo, että tällainen henkilö voi toimia guruna rajalliselle määrälle oppilaita.
”13. He must not take on unlimited disciples. This means that a candidate who has successfully followed the first twelve items can also become a spiritual master himself, just as a student becomes a monitor in class with a limited number of disciples.” (Easy Journey to Other Planets)
Tässä käytetty sana ’monitor’ tarkoittaa oppilasta, jolle on annettu vastuurooli luokassa – esimerkiksi läksyjen kerääminen, järjestyksen ylläpito tai muiden oppilaiden auttaminen. Hän ei ole varsinainen opettaja, vaan edistyneempi oppilas, joka toimii opettajan apuna. Tavallinen guru toimii samalla periaatteella – kuin apuopettaja tai tukioppilas yliopistossa. Hänen tehtävänsä on auttaa muita opiskelijoita ymmärtämään professorin opetuksia.
Ristiriitojen yhdistäminen: ”Krishna-lokan asukas” -kirje kontekstissa
Olemme nyt nähneet molemmat puolet Prabhupadan opetuksista – guruna toimimisen sekä korkeat että verraannollisen matalat vaatimukset. Yksi kirje erityisesti yhdistää nämä näkökulmat ja paljastaa, miten Prabhupada itse harmonisoi ne.
Seuraavana on lainaus, jota käytetään paljon ritvik-piireissä. Se esitetään tavallisesti irrallaan asiayhteydestään:
”Unless one is a resident of Krishna Loka, one cannot be a Spiritual Master. That is the first proposition. A layman cannot be a Spiritual Master, and if he becomes so then he will simply create disturbance.” (Letter to Mukunda, June 10, 1969)
Pelkästään tätä osaa lukemalla vaikuttaa siltä, että Prabhupada vaatii gurun olevan kirjaimellisesti Krishna-lokan asukas – mikä estäisi käytännössä kaikkia hänen oppilaitaan toimimasta guruna. Luetaan kirje kokonaisuudessaan:
”The answer to your Istagosthi questions are as follows: Unless one is a resident of Krishna Loka, one cannot be a Spiritual Master. That is the first proposition. A layman cannot be a Spiritual Master, and if he becomes so then he will simply create disturbance.
And who is a liberated person? One who knows Krishna. It is stated in BG, fourth chapter, anyone who knows Krishna in truth is immediately liberated, and after quitting the present body, he immediately goes to Krishna. That means he becomes a resident of Krishna Loka. As soon as one is liberated he is immediately a resident of Krishna Loka, and anyone who knows the truth of Krishna can become Spiritual Master. That is the version of Lord Caitanya. So to summarize the whole thing, it is to be understood that a bona fide Spiritual Master is a resident of Krishna Loka. […]
You are correct when you say that when the Spiritual Master speaks it should be taken that Krishna is speaking. That is a fact. A Spiritual Master must be liberated. It does not matter if he has come from Krishna Loka or he is liberated from here. But he must be liberated. The science of how one is liberated is explained above, but when one is liberated, there is no need of distinction whether he has come directly from Krishna Loka or from the material world. But in the broader sense everyone comes from Krishna Loka. When one forgets Krishna he is conditioned, when one remembers Krishna he is liberated. I hope this will clear up these points.” (Letter to Mukunda, June 10, 1969)
Kun luemme koko kirjeen, Prabhupadan tarkoitus selkiytyy dramaattisesti. Hän selittää, että ”Krishna-lokan asukas” ei tarkoita vain henkilöä, joka on kirjaimellisesti tullut Krishna-lokalta tai on siellä juuri nyt, vaan jokaista vapautettua henkilöä – sillä vapautunut henkilö on jo Krishna-lokan asukas. Ja kuka on vapautettu? Se, joka tuntee Krishnan totuudessa. Prabhupada tekee tämän täysin selväksi: ”It does not matter if he has come from Krishna-loka or he is liberated from here” – ei ole väliä, onko hän tullut Krishna-lokalta vai saavuttanut vapautuksen vasta täällä.
Avainkohta on myös Prabhupadan vapautumisen määritelmä: ”When one forgets Krishna, he is conditioned, when one remembers Krishna, he is liberated.” Kun unohtaa Krishnan, on ehdollistunut. Kun muistaa Krishnan, on vapautettu. Tämä on dynaaminen, ei staattinen, määritelmä.
Prabhupada painottaa monesti, että henkilö, joka seuraa Krishnatietoisuuden prosessia, on vapautettu. Jos hän lopettaa seuraamisen, hän lankeaa vapautetusta asemasta.
”Even for the neophyte devotee, devotional service is considered brahma-bhūyāya kalpate. Devotional service to the Lord is never considered a material activity. Since he is acting on the brahma-bhūta platform, a devotee is already liberated. He therefore has no need to practice any other type of yoga in order to approach the brahma-bhūta stage. If the devotee adheres strictly to the orders of the spiritual master, follows the rules and regulations and chants the Hare Krishna mantra, it should be concluded that he is already at the brahma-bhūta stage, as confirmed in Bhagavad-gītā (14.26)” (Srimad-Bhagavatam 4.23.9, purport)
Hän myös painottaa, että Krishnan tunteminen tarkoittaa Krishnan tuntemista sastrojen kautta. Krishnan näkeminen tarkoittaa Hänen näkemistä sastrojen antaman filosofisen ymmärryksen kautta. Henkilö, joka tuntee henkisen opettajan opetukset, tuntee Krishnan:
”One has to approach a person who has seen God, tattva-darsinah… tattva darsinah means one who knows the truth… if somebody challenges that ’have you seen God’, ’Yes, I have seen’, ’How?’, ’Through sastra, through sastra.'” (SB 6.1.39, June 5, 1976)
Tämä on merkittävä selitys. Prabhupada määrittelee ”Jumalan näkemisen” – jota yleensä pidetään mystisenä kokemuksena – yksinkertaisesti sastrojen tuntemiseksi. Jos joku kysyy ”oletko nähnyt Jumalan?”, vastaus on: ”Kyllä, sastrojen kautta.” Tämä tarkoittaa, että jokainen, joka opiskelee vakavasti Prabhupadan kirjoja ja sastroja, voi saavuttaa tämän Jumalan näkemisen tason. Tämä on sama määritelmä, jonka Prabhupada antaa termeille tattva-darsinah (totuuden näkijä) ja krishna-tattva-vetta (Krishnatietoisuuden tieteen tuntija) – ja tämä on pätevyys, joka tekee henkilöstä gurun.
Suuren acaryan ja tavallisen gurun välinen ero
Tähän mennessä olemme analysoineet eri guru-kategorioiden lainauksia erikseen. Nyt yhdistämme nämä näkökulmat ja näemme, miten ISKCONin guru-tattva ratkaisee uttama-adhikari-vaatimuksen ja tavallisen gurun todellisuuden välisen jännitteen.
Tässä Prabhupada määrittelee, mitä tarkoittaa acarya:
”So everything should be done according to sastra. And the sastra should be guided by acarya, guru. Acarya means one who knows what is there in the sastra. He practices in his life and teaches the disciple. He is called acarya.” (Lecture on SB 1.16.3, December 31, 1973)
Prabhupadan acarya-määritelmä on kolmiosainen: ensinnäkin henkilö tuntee sastran sisällön, toiseksi hän harjoittaa sitä omassa elämässään, ja kolmanneksi hän opettaa sitä oppilailleen. Tämä määritelmä sinänsä ei vaadi uttama-adhikarin asemaa – se on saavutettavissa myös madhyama-adhikarille, joka tuntee opetukset, elää niiden mukaan ja välittää ne oppilailleen.
On kuitenkin tarpeen erottaa tavallinen guru/acarya mahtavasta acaryasta (kuten perustaja-acaryasta). Monier-Williamsin sanskrittisanakirja määrittelee acaryan henkilöksi, joka ”tuntee tai opettaa acaraa eli sääntöjä; henkinen opas tai opettaja”. Intialaisessa perinteessä tavallista opettajaa voidaan kutsua acaryaksi, mutta termillä on myös laajempi merkitys – se viittaa mahtaviin opettajiin, jotka ovat muuttaneet Intian uskonnollista suuntautumista. Kuten Sankara on Sankaracarya, Ramanuja on Ramanujacarya, Madhva on Madhvacarya, Vallabha on Vallabhacarya jne.
Suuren acaryan/perustaja-acaryan ja tavallisen gurun/acaryan välinen ero selitetään Antaumuksen nektarissa (Bhakti-rasamrta-sindhu). Kuudennessa luvussa Rupa Goswami luettelee yhdeksi bhakti-joogan perusperiaatteista suurten acaryoiden jalanjäljissä seuraamisen henkisen opettajan ohjauksessa:
”Following in the footsteps of great acaryas (teachers) under the direction of the spiritual master”.
Tässä ”suuri acarya” erotetaan ”tavallisesta henkisestä opettajasta” siten, että guru ohjaa oppilasta suuren acaryan opetusten mukaisesti. Tämä on tärkeä rakenteellinen erottelu: perustaja-acarya vakiinnuttaa opetusperinteen ja harjoituksen, kun taas tavallinen guru ohjaa oppilaita tämän perinteen sisällä.
Srila Prabhupada, ISKCONin perustaja-acarya
Srila Prabhupada on ISKCONin ”suuri acarya”, ja ISKCONin gurut ovat ”tavallisia opettajia”, jotka opettavat seuraamaan hänen jalanjälkiään. ISKCONin guru-järjestelmässä Srila Prabhupada on perustaja-acarya, eli jokainen tavallinen guru tästä eteenpäin tulee aina seuraamaan nimenomaan Srila Prabhupadan ohjeita.
Diksa-gurun tehtävä on liittää oppilas oppilasketjuun ja auttaa oppilasta ymmärtämään Prabhupadan opetukset. Prabhupada taas auttaa meitä ymmärtämään aikaisempien acaryoiden ja sastrojen opetukset. Diksa-guru ymmärtää acaryoiden ja sastrojen opetukset Srila Prabhupadan kautta. Toisin sanoen Prabhupada on ISKCONin bhaktoille tärkeämmässä asemassa kuin diksa-guru.
Jos diksa-guru yrittää opettaa ja tulkita sastrojen tai acaryoiden opetuksia Srila Prabhupadan opetuksista poikkeavalla tavalla, hän syyllistyy loukkaukseen, eikä häntä voida hyväksyä valtuutetuksi guruksi.
ISKCONissa kasteen merkitystä painotetaan toisinaan liikaa. Kaste on toki tärkeä osa traditiota, mutta henkisen opettajan opetukset ovat pääasia. Kaikki opetukset tulevat meille Srila Prabhupadalta. ISKCONin henkiset opettajat voivat selittää Prabhupadan opetuksia, auttaa meitä ymmärtämään niitä paremmin ja tuoda esiin acaryoiden ja sastrojen yksityiskohtia ja näkökulmia, jotka tukevat Prabhupadan opetuksia. Kaikki lopulliset johtopäätökset tulevat meille kuitenkin Prabhupadan opetuksista.
Tämä näkemys sai lisävahvistusta, kun Bhaktivaibhava Swami käsitteli tätä aihetta viime Suomen vierailullaan. Kysymyksiä ja vastauksia-tilaisuudessa hän totesi, ettei ole täysin samaa mieltä GBC:n tavasta määritellä perustaja-acaryan asemaa. GBC sanoo, että Srila Prabhupada on ”pre-eminent siksa-guru for all members of ISKCON”. Bhaktivaibhava Swamin mukaan Prabhupada ei kuitenkaan ole vain siksa-guru, vaan kaikki tietomme Krishnasta tulee juuri häneltä. Ilman Prabhupadan opetuksia meillä ei olisi mitään tietoa Krishnasta. Kaikki, mitä sanomme tai ymmärrämme Krishnasta, on mahdollista ainoastaan Prabhupadan armosta. Tässä mielessä Prabhupada ei ole pelkästään pre-eminent siksa-guru, vaan yksinkertaisesti se guru, jonka varassa kaikki lepää. Prabhupada on ”the guru” ISKCONin bhaktoille.
Prabhupadan asema ei ole olla vain guru, vaan hän on gurujen guru – perustaja-acarya, jonka opetuksiin kaikkien nykyisten ja tulevien opettajien opetukset perustuvat.
GBC:n virallinen lausunto Prabhupadan asemasta
ISKCONin hallintoelin GBC (Governing Body Commission) on myös muotoillut virallisen kannanoton Srila Prabhupadan asemasta. Vuonna 2013 hyväksytty päätöslauselma tiivistää sen, miten Prabhupadan rooli ymmärretään suhteessa muihin guruihin ja Krishnan armon ilmenemismuotoihin ISKCONissa:
”Lord Krishna, the Supreme Personality of Godhead, is the original guru whose Divine Grace descends through the medium of the guru parampara.
As such, a devotee is ultimately delivered by Sri Krishna acting through a combination of various manifestations of His mercy. These include, but are not limited to, the caitya guru, Srila Prabhupada, the guru parampara, one’s diksha guru, other siksha gurus, the Holy Name, sastra, and the nine processes of devotional service.
Within these cooperative elements, Srila Prabhupada, as the Founder-Acharya of the International Society for Krishna Consciousness, is the pre-eminent (surpassing all others, very distinguished) guru for all members of ISKCON. All members of ISKCON, for all generations, are encouraged to seek shelter of Srila Prabhupada.
All members of ISKCON are entitled and encouraged to have a personal relationship with Srila Prabhupada through his books, teachings, service, and his ISKCON society.” (GBC Resolution 303, February 2013)
GBC:n lausunto korostaa, että bhaktan vapautuminen tapahtuu Krishnan armon moninaisten ilmenemismuotojen yhteistyön kautta. Oleellista on, ettei kyse ole vain yhdestä gurusta, vaan kokonaisesta armon verkostosta, johon kuuluvat sydämen sisäinen guru (caitya-guru), Srila Prabhupada, guru-parampara, diksa-guru, siksa-gurut, Krishnan pyhä nimi, pyhät kirjoitukset ja antaumuksellisen palvelun yhdeksän menetelmää. Näiden yhteistyössä Prabhupada on ”pre-eminent” – kaikki muut gurut ylittävä guru kaikille ISKCONin jäsenille, kaikille sukupolville.
Tavallisten gurujen tehtävä ISKCONissa
Gurun perimmäinen tehtävä on toimia Sri Krishnan ja oppilasketjun uskollisena edustajana. ISKCON-yhteisössä gurun erityisenä vastuuna on ohjata oppilasta ymmärtämään ja seuraamaan tarkasti Srila Prabhupadan opetuksia. Tämän lisäksi guru auttaa bhaktaa sisäistämään Prabhupadan mission merkityksen, opastaa häntä palvelemaan missiota käytännössä ja avaa käsitystä siitä, miten syvällinen tarkoitus Krishnatietoisuus-liikkeellä on koko maailmalle.
Henkinen opettaja opettaa, kuinka voimme omien ominaisuuksiemme ja elämäntilanteemme mukaisesti parhaiten omistautua Krishnatietoisuuteen ja palvella Herra Caitanyan sankirtan-liikettä.
Tässä kokonaisuudessa Antaumuksen nektarin 5. säkeen varoitus – ettei madhyama-adhikarin ”riittämätön ohjaus” vie oppilaita tehokkaasti eteenpäin – ratkeaa luontevasti. ISKCONissa oppilas ei ole yksinomaan diksa-gurun ohjauksen varassa. Srila Prabhupada toimii jokaisen jäsenen ikuisena siksa-guruna hänen kirjojensa, luentojensa, kirjeidensä ja perustamansa liikkeen kautta. Prabhupadan opetukset ovat aina saatavilla, ja ne ovat täydellisiä ja riittäviä viemään kenet tahansa takaisin Jumalan luo. Diksa-gurun tehtävänä on toimia sillanrakentajana Prabhupadan ja oppilaan välillä – ei korvata Prabhupadan auktoriteettia, vaan vahvistaa sitä ja auttaa oppilasta luomaan syvän suhteen Prabhupadaan.
Gurun rehellisyys omasta tasostaan
Oman todellisen tasonsa tunnustaminen vaatii gurulta rehellisyyttä. Onko hän todella itsensä oivaltanut sielu, joka on solminut elävän ja käsinkosketeltavan yhteyden Korkeimpaan Herraan? Tällainen henkilö on oivaltanut ikuisen henkisen muotonsa ja suhteensa Herraan – hän on siis saavuttanut svarupa-siddhin ja puhtaan rakkauden, Krishna-preman.
Mikäli guru ei ole saavuttanut tätä tasoa, hänen on rehellisesti hyväksyttävä roolinsa apuopettajana. Jos hän kuitenkin toimii ikään kuin olisi uttama-adhikari ilman siihen oikeuttavaa pätevyyttä, hän vaarantaa oppilaidensa henkisen kehityksen.
Mikäli guru ei ole vielä saavuttanut korkeinta henkisen edistyksen tasoa eikä ole herättänyt puhdasta rakkaudellista suhdettaan Krishnaan (prema-bhakti), hänen tulisi ensisijaisesti keskittyä auttamaan oppilaitaan ymmärtämään ja seuraamaan Srila Prabhupadan opetuksia pääasiallisena Krishna-tietoisuudessa edistymisen keinona. Ja vaikka guru olisikin saavuttanut täydellistymisen tason, hänen tulisi silti pitää Srila Prabhupadan opetukset saarnauksen keskipisteenä.
Yhteenveto
Kirjoituksen alussa esitettiin kysymys: täytyykö gurun olla uttama-adhikari, ja jos hän ei ole, onko hän silloin huijariguru? Vastaus on: ei, kasteenantavan henkisen opettajan ei tarvitse olla uttama-adhikari. Prabhupadan opetukset eivät ole tässä asiassa ristiriitaisia – ne käsittelevät eri guru-kategorioita, ja kun tämän ymmärtää, kokonaiskuva kirkastuu.
Prabhupadan ja sastrojen esittämät korkeimmat vaatimukset guruna olemisesta (uttama-adhikarin taso, Krishna-lokan asukkaana oleminen, suora yhteys Krishnaan) kuvaavat jagat-gurua ja perustaja-acaryaa. Prabhupada itse täyttää nämä vaatimukset. Hänen rinnallaan toimivat tavalliset gurut, joiden tehtävänä on olla uskollisia oppilasketjun opetuksille ja auttaa oppilaitaan syventymään Prabhupadan kirjoihin ja ohjeisiin.
Miksi tämä järjestelmä toimii? Koska meillä on siksa-guruna Srila Prabhupada – maha-bhagavata, Herra Caitanyan suora seuralainen ja sankirtan-armeijan kapteeni, senapati-bhakta. Hänen kirjansa, luentonsa, kirjeensä ja keskustelunsa ovat saatavilla jokaiselle, ja niiden kautta jokaisella ISKCONin bhaktalla on pääsy uttama-adhikarin ohjaukseen. Diksa-guru on tässä kokonaisuudessa tärkeä kumppani: hän liittää oppilaan oppilasketjuun, auttaa soveltamaan opetuksia käytännön elämässä ja toimii elävänä esimerkkinä Krishnan palveluksesta.
Juuri tässä piilee ISKCONin guru-tattvan vahvuus: se ei tee yksittäisestä gurusta kaiken keskipistettä, vaan rakentaa bhaktan henkisen elämän kestävälle perustalle – Prabhupadan opetusten, sastrojen ja koko paramparan varaan. Jos diksa-gurulla on joskus vaikeuksia – mitä olemme ikävä kyllä nähneet – bhaktan usko ei romahda, koska se ei lepää vain yhden ihmisen varassa.
Tavoitteena onkin kulttuuri, jossa Prabhupadan opetukset ja kirjat ovat lujasti keskiössä. Kun yhdessä ymmärrämme, että ISKCONin jokaisen bhaktan pääasiallisena guruna toimii Srila Prabhupada, yhteisössämme vallitsee yhteenkuuluvuuden tunne ja harmonia.
Herra Caitanyan käsky on selkeä: tule guruksi. Opiskele Prabhupadan opetukset, elä niiden mukaan ja välitä ne eteenpäin sellaisinaan. Neljää kättä tai kolmea päätä ei tarvita – vilpittömyys ja uskollisuus riittävät. Kun ymmärrämme, että Prabhupadan opetukset käsittelevät eri guru-kategorioita, hämmennys väistyy ja tilalle astuu selkeä, innostava tehtävänkuva: jokainen meistä voi – ja jokaisen meistä tulisi – osallistua tämän ikuisen tiedon välittämiseen eteenpäin. Näin oppilasketju laajenee ja Herra Caitanyan sankirtan-missio leviää kaikkialle maailmaan.